Ah. JOULUKUU rullaa jo viidettä päivää. Anteeksi radiohiljaisuus. Täällä ollaan. Odotellaan joulua ja uutta vauvaa kaiken tohinan keskellä.
Tällä kertaa kirjoitustauko johtui kaiken alleen peittäneestä pahoinvoinnista. Olemme ruksineet kohdan ”oksennustauti” sairastettujen lastentautien listalta. Tauti itsessään meni ”mukavasti” päivässä ohi. Mutta jälkipyykki oli rankkaa.
Huh. No, oksennustautia on liikkeellä (ainakin meidän ihanilla illallisvierailla. Sori…). Kuvitelkaa, jos potisi mitä lie kiertotautia ja saisi kuulla: ”Sangen erikoista, nyt kun liikkeellä ei ole mitään tuollaista…”.
Lasten laatoitusyritysten jälkeen kotia onkin ihan kiva laittaa joulukuntoon. Jotain tonttuja ja joulukukkia olen saanut aseteltua esille, hetkeksi.
Joulukoristeille
tapahtunutta
- yhdeltä tontulta revitty silmät
- eräältä toiselta tontulta syöty nenä
- amarylliksestä syöty nuppu (Ei varmaan tarvitse kertoa, kuka söi. Onneksi tällä kertaa hän myös sylki kaiken pois. Ja onneksi meillä on erään tapauksen jäljiltä myös taaperoille sopivaa lääkehiiltä…)
- kynttilöitä puhallettu sammuksiin Antti-myrskyn voimin -steariinia kaikkialla
- kynttilöiden tilalle laitetuista led-tuikuista on muoviliekit revitty
- …
Koristeet ja pienet lapset ei oikein taida sopia yhteen. Otan siis vastaan vinkkejä: Miten koristelette kodin joulukuntoon niin, ettei lapset sörki koristeita KOKO AJAN?
Jahaas, taas höynäytin hieman.
En ole nimittäin vielä päättänyt, että pitäisikö tehdä odottelemani vauva itse. Vai olisiko sittenkin helpompaa tilata toivomani käärö netistä. Joka tapauksessa, monena jouluna olen kaivannut Jeesusta seimeensä, enkä vieläkään ole tehnyt asialle mitään.
Vietin lapsena usein joulun Espanjassa, missä jouluseimi on näkyvin jouluperinne. Muistan miten ihmettelin jouluseimen asetelmaa ja hahmoja. Seimen täytyy ehdottomasti tulla takaisin jouluuni. Lisäksi jouluseimeä näperrellessä nukkekodinrakentamisvietti tulisi tyydytettyä.
Koska isäni on katalonialainen, kakkaajakin pitäisi saada tulevaan seimeeni piilotettua. Toisaalta, onhan meillä kakkaaja omasta takaa piilossa sohvan takana…
En ole kovin uskonnollinen. Nautin silti uskontoihin liittyvistä tarinoista. Joulu on minulle ehdottomasti syntymän ihmettelyn juhla. Omien lasten myötä ihmettelen sitä entistäkin enemmän. Siksi tarvitsen seimen joulusukan, -kuusen ja tonttulyhdyn rinnalle.
Siinä onkin oikeastaan kaikki joulukoristeet, joita tarvitsen tehdäkseni itselleni joulutunnelman.
Niin, ja vielä yksi joulukukka amarylliksen tilalle. Onkohan muuten yhtään ei-myrkyllistä joulukukkaa?
Hmm. Kärsiköhän Neitsyt Maria raskauspahoinvoinnista?
5.12.2012
Internetin ihmeellinen maailma valistaa seuraavasti:
Myrkyttömät joulukukat
annansilmä
ardisia
begonia
huonekuusi
joulukaktus
kuusi, lehtikuusi, mänty
orkideat
ruusu
tulilatva
From http://sarinjoulublogi.blogspot.com/2010/12/8-luukku-myrkylliset-joulukukat-ja.html
12.12.2012
Kiitos! Ruusu on kyllä tylsä joulukukaksi. Mutta tulilatva kelpaa ja on myrkytönkin! Olin ihan varma, että se olisi myrkyllinen. Aina oppii.
5.12.2012
Internetin ihmeellinen maailma valistaa seuraavasti:
Myrkyttömät joulukukat
annansilmä
ardisia
begonia
huonekuusi
joulukaktus
kuusi, lehtikuusi, mänty
orkideat
ruusu
tulilatva
From http://sarinjoulublogi.blogspot.com/2010/12/8-luukku-myrkylliset-joulukukat-ja.html
5.12.2012
Onnea!!!
12.12.2012
Hyvää joulun odotusta myös!
6.12.2012
Hassua kun joku onnittelee kun mietit askarteletko vai klikkailetko vaan tietokoneella..
Tosta joulukoristelusta: meillä esikoiselle (3v) on alusta pitäen opetettu että koristeet on vain katselua varten,niihin ei saa koskea. 2v sitten kaikki tais olla niin korkealla ettei lapsi edes päässyt niihin käsiksi,nyt ymmärryksen kasvaessa ollaan voitu laittaa matalammallekin. Ja kukkiin ei myöskään saa koskea,oli ne myrkyllisiä tai ei. Selvät säännöt alusta asti,sillä pärjää yllättävänkin pitkälle.
Sit meillä on erikseen koristeita joilla voi välillä leikkiäkin,esim vähän kestävämpi seimiasetelma,muovisia kuusenkoriste-palloja muovisessa maljassa,..
12.12.2012
Niinpä… Ihmiset ovat tottuneet lukaisemaan sanan sieltä ja toisen täältä. Sitten tekevät nopeita päätelmiä asioista näiden avainsanojen perusteella. On kiva hieman herätellä…
Kiitos vinkeistä! Paloot maljaan -hyvä idea!
6.12.2012
Lapset ovat niin erilaisia, saman perheen lapsista toinen voi laittaa kaiken löytämänsä suuhun ja toisen kanssa ei ole koskaan ollut tuollaista ongelmaa. Mietin, voisiko syynä olle esim. tutin käyttö? Mutta ei se välttämättä kasvatuksesta riipu, tiedä sitten mistä. Ylös vaan kaikki vaarallinen ja kertausta, ei saa, ei saa =)
12.12.2012
Juuri näin, lapset on niin omia tyyppejään. Kummallakaan ei ole ollut tuttia, silti tämä nuorempi syö vieläkin KAIKEN… Siispä kaikki piiloon.
6.12.2012
Niinpä, kaikki me ollaan yksilöitä. Meillä on käynyt tuuri oman jälkeiläisemme kanssa, joka oppi yllättävän helposti, ettei ihan kaikkeen tarvitse koskea, eikä ihan kaikkea tarvitse rikkoa. Nyt kynttiläaikaan on ollut hauska huomata, kuinka parivuotiaamme todella oppi kokeilematta, että kynttilät ovat kuumia, eikä niihin kannata koskea. Toki olemme nähneet vaivaa opettamisen kanssa, että emme ole vauva-aikanakaan kaikkea kiellettyä piilottaneet, vaan sinnikkäästi totuttaneet, että ympärillä on asioita mihin ei tarvitse mennä. Mutta olen todella sisäistänyt, että tämän tapauksen kanssa olemme olleet onnekkaita.
Hassu tapaus oli mm. uuni. Sehän on aika klassikko, kiehtoo lapsia yleensä aina. Aikani varoitin koskemasta ja tovin kuluttua muksu hoksasi, että jos haluaa koskea uuniin, pitää olla patakintaat käsissä 😀
Mutta vinkkini teille: koristeet kattoon 😀
12.12.2012
Totta lapset ovat yksilöitä. Meillä nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä… Vaikka naamalta ihan samannäköisiä.
7.12.2012
Mietit Marian raskauspahoinvointia, tässä runossa mietitään vähän muutakin;
”Tekisi niin mieli kysyä:
Oliko vaikeakin synnytys?
Isä ainakin oli mukana.
Tuliko sinulta heti maitoa?
Oliko tallissa vetoisaa –
rintatulehdusta mietin.
Maria, sinä siunattu vaimojen joukossa,
oliko Jumalan pojalla koliikki?”
(Siunaa ja varjele vauvaa, Satu Kreivi-Palosaari)
12.12.2012
Kiitos! Hieno runo, kyynel silmäkulmassa luin.
Lisään tämän joulurepertuaariini! Pitää etsiä, olisiko kirjoittajalla lisää runoja samasta aiheesta.
8.12.2012
Tän piti olla varmaankin joku hauska ja vitsikäs postaus, mutta mun mielestä sekava ja erikoinen. Et siis ole raskaana?
12.12.2012
En ole raskaana. Pahoittelen, jos kirjoitan oudosti. Se on minusta hauskaa!
13.12.2012
Hei Maria! Löydytkö sinä twitteristä?
14.12.2012
Löydyn, mutta en ole vielä päässyt ihan vauhtiin. 2 twiittiä vasta… Ehkä joulun jälkeen perehdyn paremmin. Nähdää siellä!
15.12.2012
Hauskasti kirjoittaminen on taito, jota kaikilla ei ole. Tai joskus se ei vaan onnistu. -Aiemmista onnistuneita kirjotuksista huolimatta 😀
Mukavaa ja myrkytöntä (kaikin puolin) joulua teille!
18.12.2012
Kiitos ja hauskaa joulua sinullekin!
28.12.2012
Hahaa, en olekkaan enää eriskummallinen ja ainoa yksilö seimi innostukseni kanssa 🙂
Olen ihastunut Espanjanreissuillani seimiasetelmiin. Madridin joulutorilta ostin tallin, jonka kannoin käsimatkatavaroissa lapsi rintarepussa, hoitoreppu selässä kotiin (melkoinen näky). Kotona virittelin talliin Lundbyn nukkekodin valot ja tilasin Saksasta setin jossa on seimen hahmot. Vinkkiviitosena, meillä Jeesus on köytettynä edelleen seimeen kiinni. Yllätys yllätys se on hahmoista kaikista halutuin leikeissä. Kaksi-vuotiaamme on pöllässyt sen jo useampaan otteeseen nukenvaunuihinsa koska vaunuissahan vauvat nukkuu, ei tallissa seimessä 🙂
Feliz ano nuevo para tu familia!
29.12.2012
Hauska kuulla! Pitää varmaan mennä ensi jouluksi espanjaan, että minäkin löytäisin juuri oikeanlaisen seimen.
Igualmente, hyvää uutta vuotta!
28.11.2013
[…] toteuttaa kalenterin hieman epäperinteisellä tyylillä. Meillähän on upea joulusukka. Tähän asti sukka on toiminut vain koristetarkoituksessa (ja hyppypussina). Nyt aion laittaa […]