Ah, rakastan keskustelua, jonka Stockmannin uusi mainoskampanja on aiheuttanut. Moni on aivan että ”just joo, onpa typerä mainos” mutta minun mielestä Stocka osuu juuri oikeaan paikkaan.
Kevään ajan kauppakeskuksen julksivuissa on suuret plakaatit, joissa kysytään isolla Kuka olisit jos saisit olla sinä?.
Jos ei olisi mitään yhteiskunnan kauneusihanteita (ei valtavirran ihanteita eikä marginaalikulttuurienkana ihanteita), ei olisi mielistelyä ja miellyttämisen tarvetta, jos ei olisi mitään muuta kuin se, miltä sinusta tuntuu ja se mikä sinä olet. Ilman paineita, ilman odotuksia. Niin heräisitkö muka joka aamu katsomaan itseäsi peilistä ja ryhtyisit miettimään kaikkea mitä ulkonäössäsi voi parantaa?
Itse yritän elää ainakin päivää viikossa niin, että en katso itseäni peilistä. On ihana olla vain. Olen myös pitkään miettinyt suhdettani ihokarvoihin. Onhan se aivan naurettavaa, että me naiset täällä sivistyneessä ja hyvinvoivassa yhteiskunnassa tuhlaamme rahaamme ja kärsimme jopa kipua siksi, että karvattomat sääret ovat muka luonnollisia sääriä kauniimmat.
Moni sanoo ajelevansa tai repivänsä ne pienet mustat karvat oman itsensä vuoksi. Sileät sääret on kuulema ihanan tuntuiset jne. Mutta minulla on sellainen tunne, että jos sinä saisit todella syvimmiltäsi olla sinä, sinä et haaskaisi moiselle ajatustakaan.
Itse ainakin haluan näyttää myös esimerkkiä tyttärelleni. Kehossani ei ole mitään väärää, ei mitään mitä pitäisi poistaa tai lisätä. En koskaan ikimaailmassa ole puhunut ulkonäöstäni lasteni kuullen, ainakaan mitään negatiivista.
Miksi sinä ajat säärikarvasi?
Uskallatko myöntää, että ajat karvasi vain siksi että tunnet itsesi huonoksi / likaiseksi / epäsiistiksi muuten? Ymmärrätkö, että tuo on aivan älyttömän kieroutunut ajatus, jonka yhteiskunta ja suuryritykset ovat sinuun istuttaneet?
Päästä siitä irti! Ole sinä!
PS. Eikä minulla ole oikeasti noin kauniit kultaiset säärikarvat kuin kuvassa. Tuossa olen rannalla ja aurinko paistaa ja karvat loistaa arganöljystä. Oikeasti minulla on ihan tummat ja pitkät ja hassut tavalliset säärikarvat.
17.3.2017
Juuri näin. Itse en niin karvojen ajelusta piittaa, mutta sosiaaliset paineet ajaa joskus toimimaan toisin. Ihanaa olla oma itsensä (:
17.3.2017
En ole ikinä edes harkinnut säärikarvojen poistamista. Yhtä luonnollinen osa vartaloa kuin hiukset tai mitkä vaan muutkin karvat. Voin olla (ja olen) aivan yhtä kaunis ja tyylikäs säärikarvojeni kanssa kuin ilmankin, joten mitä turhaa niihin koskemaan. Muut ajatelkoot mitä ajattelee, tuskin edes huomaa minun karvojani.
17.3.2017
Suurimman osan ajasta en ajele karvojani, mut kainalokarvat kutittaa jos niitä ei sheivaa ja mä olen ihan pienestä pitäen haaveillut sileistä sääristä, siis ala-asteelta lähtien. Voi sitä onnea kun ekan kerran sain ajella mummolassa säärikarvat, oisinkohan ollut seiskalla. Muistan kuinka ihanalta tuntui sileät ja pehmeät jalat:D mä luulen, et jos mulla olisi paineita ajella karvani muiden takia, ajelisin myös esim käsikarvoja, koska nekin on tummat ja näkyvät.. Eli luultavasti vaan tykkään sileistä sääristä itselläni enemmän ja siksi varsinkin kesällä sheivaan ahkerasti:)
17.3.2017
Minä ajan säärikarvani, siistin alakertani ja kainalokarvoja en voi sietää. En ole ikinä tykännyt siitä miltä karvat pitkänä tuntuvat iholla, muistan että ajoin ensimmäisen kerran sääreni varmaan kuudennella luokalla, salaa. Ja ei, äidiltäni en mallia saanut, hän ei ole ajellut koskaan. En vain pidä karvoista. Ja mitä tulee alapään siistimiseen, en aja kaikkea mutta siistin nivuset ja tuosta navan alta, sillä esim uimahallissa olo olisi aika härski jos ne sieltä pilkottaisivat. Ja toisiaan olen ajamatta pitkäänkin, mutta ajan kun alkaa tuntua taas epämiellyttävälle, mielestäni haisen pahalle kun pissa ja menkkaeritteet tarttuu karvoihin eikä työpaikallakaan viitsi tehdä alapesuja. Vähempikarvaisena en haise. Kainalot.. En vain pidä taaskaan siitä karvan tunteesta. Nykyään muuten ajelen häiritsevän pitkät ihokarvat myös ylähuulen päältä, koska ne oli pitkät vaikkakin vaaleat. Ja tiedätkö, mä olen mä. Ihan yhtä arvokas ja oma itseni.
Tuohon mainokseen liittyen, jos saisin olla vain minä niin en koskaan pistäisi farkkuja jalkaan. Oikeastaan hilluisin kaupungilla ja töissä pyjamanhousuissa ja kylpytakissa. Vihaan pukeutumista julkisille paikoille, kun ei viitsi ihan resupekkanakaan lähteä. Juhliin tykkään laittautua mutta arkena menisin mieluummin pieruverkkareilla, aina. Mutta ilman karvoja 🙂
17.3.2017
Ahh! Olen niin täysin samaa mieltä kanssasi. Pitkään olen asiaa miettinytkin ja olen alkanut kapinoimaan karvattomuutta vastaan, sillä se ei ole luonnollista ja täysin epä tasa-arvoista, sillä naisilta odotetaan karvattomuutta kun miehiltä taas ei. Jatkuvasti saan ystäviltäni huomautuksia kainalokarvoistani, ja ihmettelen aina suuresti miksi??. Toivoisin tosiaan, että yleinen normi olisi se, että ihmisillä, niin miehillä kuin naisilla, ON karvoja, ja niiden poistattaminen olisi poikkeuksellista eikä normi, jota varsinkin naisilta odotetaan.
Olen niin kiitollinen äidilleni, jolla on aina ollut säärikarvat ja alapääkarvat, ja näyttänyt sillä esimerkkiä siitä, että se on täysin normaalia!
Mahtavaa, kun käsittelet tätä asiaa!
18.3.2017
Minulla kainalokarvojen ajelu johtuu puhtaasti kemikaalien välttelystä. Jos annan kainaloisen rehottaa alkavat ne haista hyvin pistävältä hetkessä. Ja vaikka uskonkon vahvasti, että ihminen saa haista ihmiseltä on oma hajuni joskus liikaa itsellenikin, saatika sitten muille. Karvattomat kainalot taas eivät tarvitse deodoranttia ja ajelukin hoituu vain vedellä, saan siis haista vain itseltäni.
19.3.2017
En mäkään viitsi enää ajella jalkoja, muuta kuin uimahalliin mennessä joskus, aina en sinnepäin, vaikka ovatkin mustat valkoisella iholla. Ikä tuo itsevarmuutta, ja mies ei huomaa kun olen ajellut, niin kuka niitä vaatteiden läpi sitten näkee, kesälläkin mulla on usein ohuet sukkahousut jos lyhyttä, kun jäädyn aina. Juhliin ajan. Kainalot yritän ajaa edes joskus, kun en käytä dödöä, hajusta tietää millon pitää. Alapäätä on rajattava Uimapukuun.
20.3.2017
Niin että jos sinä tykkäät karvasääristäsi niin varmasti tykkäävät kaikki muutkin ja sheivaavat vain muiden ihmisten takia? Ihan sama kun sanoisit, että koska sä tykkäät pitää farkkuja niin kaikki muutkin varmasti tykkää ja jos käyttävät farkkujen sijaan hametta niin tekevät sen ulkonäköpaineiden takia. Tietysti varmaan löytyy niitäkin ihmisiä, jotka poistavat karvansa jonkun muun kuin itsensä takia, mutta kyllä uskon, että löytyy myös muita minun kaltaisiani, joita ne omat karvat inhottaa ja tuntee olonsa paremmaksi ilman niitä. Mua ainakin kainalokarvat luonnontilassaan kutittaa ja eipä se hirveän tyylikkään näköistä ole, kun jonkun kesätopin reunasta rehottaa jäätävä karvapuska. Samoin alapääkarvoitus mulla luonnontilassa jää alushousujen saumojen väliin ja aiheuttaa nipistelyä, sekä allöttää kun menkkaveret tarttuu niihin.
21.3.2017
Minä en ajele säärikarvoja, ellei nyt ole joku erikois tapaus (esim. juhlat ja putää mekko laittaa päälle). Kainaloissa taas karvat tuntuu inhottavilta, joten ne kyllä ajelen. Mulla ei iho tahdo kestää sheivaamista, joten on ollu pakko totuttautua siihen että karvoja on, vaikka kauneusihanteet muuta sanoisivat. Mun jalat on pehmoiset, ku niissä on karvoja ja vaikka ne karvat on mustia vaaleaa ihoa vasten, niin ei se minua haittaa 🙂
1.4.2017
Minusta tekstisi on melko tekopyhää. Haluat tässä tuoda esille miten pitäisi päästä eroon ulkonäköpaineista ja ylistät itseäsi kun jätät karvasi ajelematta. Millä perusteella käytät ripsiväriä tai muuta kosmetiikkaa? Jos todella VAIN haluaisit miellyttää vain itseäsi käyttäisitkö niitäkään? Karvojen ajeluttomuudesta saa toki ”ah olen niin vapaa kaikista ulkonäköpaineista” pisteitä jos niitä haluaa mutta miksi rajaat sen vain karvoihin. Ja syyllistät jalkansa ajelevia naisia ”Uskallatko myöntää, että ajat karvasi vain siksi että tunnet itsesi huonoksi / likaiseksi / epäsiistiksi muuten? Ymmärrätkö, että tuo on aivan älyttömän kieroutunut ajatus, jonka yhteiskunta ja suuryritykset ovat sinuun istuttaneet?
Päästä siitä irti! Ole sinä!”
Noh, samalla logiikalla, teksti voisi olla: Uskallatko myöntää, että käytät ripsiväriä tai muuta kosmetiikkaa vain siksi että tunnet itsesi huonoksi / likaiseksi / epäsiistiksi muuten? Ymmärrätkö, että tuo on aivan älyttömän kieroutunut ajatus, jonka yhteiskunta ja suuryritykset ovat sinuun istuttaneet?
Päästä siitä irti! Ole sinä!
Ja miten voit vaatia ihmisiä myöntämään ajelevansa karvansa VAIN yhteiskunnan normien takia, kun et tunne maailman kaikkia miljardeja naisia ja heidän motiivejaan ajella karvansa?
Varmasti kaikki naiset osaavat ajatella omilla aivoillaan että kyse on toki meille luodusta kauneusihanteesta, mutta he silti saavat tehdä vapaan valinnan mieltyä tähän ihanteeseen tai olla mieltymättä, noudattaa tai olla noudattamatta sitä. Kuten sinäkin tiedät ripsivärin käytön yhteiskunnan luomaksi kauneusihanteeksi mutta silti haluat sitä noudattaa. Olisi mukava antaa ihmisten itse päättää mitä ihannetta he haluavat noudattaa ja mitä eivät, mutta ei hieroa sitä naamaan toteamalla että olette yhteiskunnan ihanteiden aivopesun orjia, kun itsekkin toisissa asioissa niiden samojen normien mukaan toimit.
2.4.2017
Hah! Kyllä, itseasiassa, mähän en käytä meikkejä. Mut testaan mitä kauppaan tulee. JA kyllä siellä on myös sheivaussaippua, vaikka mielipiteeni tässä toinkin esille. Kyllä minusta kaikkien pitäisi tasaisin väliajoin tulla tietoisiksi meidän hulluista ja naisia satuttavista kauneusihanteista.
2.4.2017
”Yksi poikkeus, jonka teen on ripsiväri. En ole löytänyt luonnonkosmetiikkaripsiväriä, joka ei sisältäisi vettä. Mutta toisaalta, käytän ripsiväriä harvoin, eikä sitä ole tarkoitus laittaa iholle”
Eli siis et käytä vai käytät kosmetiikkaa? Aika ristiriitaista tekstiä nimittäin. On se hyvin harvoinkin käytetty ripsari kosmetiikan käyttämistä
2.4.2017
Käytän ripsiväriä ehkä kerran vuodessa! Eilen muun muassa, kun testasin uusia tuotteita kauppaan. 🙂
2.4.2017
Olen nyt pohtinut tätä. Vaikka tuntuu, että ripset ja kainalokarvat tai säärikarvat voisi nyt niputtaa saman kauneusihanteen alle, niin niissä on kyllä suuri ero. Kukaan ei tule sanomaan kenellekään, että yök, miksi sinulla ei ole ripsiväriä. Kun taas luonnollisten karvoitusten kanssa saa todellakin usein puolustautua. Lisäksi karvoitus on sellainen osa ihmistä, joka liitetään seksuaalisuuteen (karvat kasvavat yleensä paksuiksi ja näkyviksi murrosiässä). Niinpä tällaiset karvoituksen olemattomuuteen liityvät ihanteet vaikuttavat todella paljon yhteen todella herkkään osaan minuutta, siis seksuaalisuuteen. Ja myös sukupuoleen. Kauniita ripsiä ihaillaan niin vauvoilla, miehillä kuin naisilla. Mutta kainalokarvat ja säärikarvat ovat likaiset ja rumat vain naisilla.
26.2.2019
[…] Tämä Maria Nordinin blogikirjoitus pysäytti joskus minut. Aloin miettimään, että ihan oikeasti meillä on aika kieroutunut ajattelu naisten säärikarvoista. Siis oikeasti, harva tuntee kovin montaa, joka ei karvojaan poistaisi. Mutta täällä olen! Juuri esittelin ihastuttavia säärikarvojani kaksi viikkoa Sri Lankassa. Okei, julkisilla paikoilla housuni peittivät lähes kokonaan sääreni, mutta kyllä välillä lahkeen alta vilahti. Mutta kuka välittää? Itse en ainakaan ole koskaan tuijotellut, onko muiden sääret ajeltu vai onko niissä ruma sänki. Jos jonkun elämää minun säärikarvani häiritsevät, uskon, että hänellä on isompiakin ongelmia… […]