Outo tyyppi

Minä ja lapset katsomme joskus lasten laulukilpailuja. Salaa. Onneksi iskällä on lätkätreenit sunnuntai-iltaisin, silloin meille avauttuu loistava mahdollisuus katsoa ”kiellettyjä” ohjelmia.
Reinon mielipide lasten laulukilpailuista on joidenkin mielestä ehkä kummallinen. Sellainen, etten sitä sellaisenaan kehtaa tähän näpytellä. Sanotaan nyt näin, että hän ei pidä yhdistelmästä lapset, kilpailu, telkkari, katsojaluvut, mainokset, raha, levy-yhtiöt ja niin edelleen.
Mutta en voi sille mitään, lapset tykkäävät katsoa lauluohjelmia. Ja lapset tykkäävät erityisen paljon lasten lauluohjelmia. Vaikka monet osallistujista ovat teinejä ja näyttävät mielestäni aikuisilta, lapset näkevät heissä lapsen. Ja esikuvan tietenkin. Se on muuten jännä juttu. Lapsi tunnistaa lapsen, vaikka toinen olisikin aikuiseksi meikattu tai 180 senttinen teinihujoppi.
Itse olen epämusikaalinen, joten vilpittömästi ihailen laulukilpailuiden taidonnäytteitä. Kaikki laulavat paremmin kuin minä. Epämusikaaliseksi olen kuitenkin onnellisessa asemassa. Vaikka katsomme musiikkiohjelmia todella harvoin, musiikkikasvatus on silti hallussa.
Lasten ja Reinon suosikkipuuha yhdessä on soittaminen: piano, rummut, bongot, kongat, djembe, ukulele, melodika, munniharppu, huuliharput, kitara… Kaikki käy. Musasessiot syntyy hetkessä! Ja minäkin saan osallistua (säälistä?)!
Tässä pieni näyte siitä, mitä iskä ja poika ovat tehneet. Uskokaa tai älkää, biisi on nauhotettu, kun poika oli vasta kaksi ja puoli -vuotias.

Poika räppäsi, minä äänitin, iskä teki biitin.
Poika on ylpeä räpistään ja kuuntelee biisiään radiosta ihaillen, mutta hieman epäuskoisena. Kappale soi siis Reinon radio-ohjelmassa. Työn alla -ohjelma tulee Bassoradiossa perjantaisin kello neljästä kuuteen.
Älkää säikähtäkö, ohjelma juttuineen on aika erikoinen!