Suojaamaton ryhdyntä

Kaduttaa. Hävettää. Yskittää.
Tyhmä minä. Mitä meninkään tekemään.
Takana on niin pitkä blogitauko, etten tiedä miten aloittaisin.
Syitä taukoon on kaksi:
1. Olen tehnyt ihan hulluna hommia.
2. Olen ollut ihan hullu ja ryhtynyt hommiin suojaamattomana.
Takana on tuottamani lastenopperan viimeinen näytös. Lisäksi viimeisen kuukauden ajan olen kolunnut lukuisia kiinnostavia sisäilmatutkimuskohteita. En malta olla tekemättä tätä työtä, vaikka olin päättänyt, että otan vähän taukoa terveyteni takia.
Joku kommentoikin edelliseen postaukseen, miten jaksan jauhaa jostain hiukkasista. Jaksan koska ne ovat työni ja intohimoni. Sisäilman merkitys meidän jokaisen terveyteen on valtava.
Homeen ja kuitujen terveysvaikutukset tietäen olen silti hölmönä hengitellyt viimeiaikaisissa tutkimuskohteessa ilman hengityssuojaintani. Ensikäynnillä aistinvarainen arvio on tärkeä, joten on ihan perusteltuakin olla hetki ilman naamaria. Joskus se hetki venähtää, koska nolottaa.
Asiakkaan edessä pelottavan hengityssuojaimen vetäminen naamaan tuntuu yhtä nololta kuin kortsun kaivaminen farkkujen taskusta teininä. Miksi? En tiedä.
Ja niinpä olenkin nyt olen kärsinyt kaksi viikkoa infernaalisesta yskästä. Fiilis ja voimat eivät ole riittäneet blogin ylläpitoon.
No, jotain iloa kaksi yskimisestäkin on: sain mega-sixpäkin! Postasin jopa kuvan vatsalihaksistani Instagramiin. Enpä olisi ikinä uskonut tekeväni sellaista.
Niin sitä vaan joskus tulee tehtyä hölmöjä juttuja.