Läheltä piti ja piti

Näen hidastettuna: Poika katsoo vaakatasosta suoraan silmiini, sitten taivaalle. Pää on viiden sentin päässä asfaltista. Sulkee silmät. Kuuluu kumea kopsahdus. Ja uudelleen: Olen viemässä lapsia leikkikouluun. Tyttö istuu rattaissa, poika peesaa rattaiden reunalla. Täräytän alas kadunkulmasta. Jarru menee lukkoon. Pojalla on käsissä on lapaset, ote irtoaa. Lapsi tumpsahtaa takaraivolleen keskelle suojatietä. Onneksi, onneksi, onneksi...

Kolme äidin pelkoa

En tiedä mikä minussa on vialla, mutta minulla on kamala tarve tutkia pelottavia asioita. Haluan ymmärtää kauheutta, surua ja hirveitä kohtaloita. Haluan kokeilla uskallanko katsoa, uskallanko tuntea. Olen positiivis-pessimistinen. Ajattelen, että jos etukäteen pelkään jotain asiaa, on minulla pienempi todennäköisyys kohdata se. Esimerkiksi koko lapsuuteni olin varma, että kuolen lapsena. Ajattelin, että pelko suojelee minua...

Scroll to top