Tapahtuma-pakahtuma

Fiuh. Viikonloppu osana Energia- ja Kierrätystehdas-tapahtumia takana. Piinaava muistutus siitä, ettei minua ei ole luotu yleisötapahtumiin.

Meidän Rakennetaan puutarha! -projektin piste sijaitsi ulko-oven, ravintolan ja esiintymislavan kohtalokkaassa risteyksessä. Tämä merkitsi jatkuvaa hälinää, rypsiöljynhajuista viimaa ja jumputusta. Mutta hengissä ollaan!


Annoimme työpajaan osallistuvien lasten rakentannella puutarhan pienoismallia ja valita kasveja, joita he haluaisivat unelmapuutarhaansa.
Moni sommitteli istutukseensa vain kukkia. Yllätyin. Itse muistan lapsena olleeni kiinnostunut etenkin syötävän kasvattamisesta.
Mitä teidän lapsenne haluaisivat kasvattaa? Onko lapsilla omia istutuksia tai jopa kasvimaa?


Laitoimme lapset myös kylvöhommiin. Saimme aikaiseksi valtavan määrän minikasvihuoneita, joissa esikasvaa hernettä, koristekurpitsoja, avomaankurkkua, erilaisia kesäkurpitsoja, orvokkeja, basilikaa, lehtikaalia, paksoita, maissia, retikkaa, retiisejä…

Nyt on väsyneen onnellinen olo. Tuntee laittaneensa itsensä taas likoon tärkeän asian puolesta.
Uskon, että puutarhanhoito tekee hyvää monella tavalla. On tärkeää tietää, mistä ruoka tulee, ja millainen vaiva (ja ilo) sen kasvattaminen on. Lisäksi puutarhanhoito vahvistaa luontosuhdetta ja juurruttaa lapsen kuin aikuisenkin paikkaan.

Päätin ottaa rennosti aamupäivän, mutta olen ylikierroksilla! Laitoin itseni lisäksi likoomaan koristekurkkusekoituksen ja jotain kukkia. Ja sitten innoissani kävin haraamassa muurin edustan. Kylvin siihen lajitelman kukkia ja yrttejä.

Jospa sitä nyt sitten nautiskelisi hetken.
Erityisterveiset teille muutamalle lukijalle, jotka tulitte moikkaamaan. Ihanaa huomata, että tietokoneen ruudun takana on oikeita ihmisiä!