Voi ei. Olen ollut viimeaikoina huono äitiysbloggaaja. Mutta äitinä ja uraihmisenä olen tehnyt kaikkeni. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt järkyttävällä tahdilla. Olen lähtenyt monena aamuna luennolle tai tutkimuskeikalle ennen kuin lapset ovat edes heränneet ja tullut takaisin vasta iltaruuan aikaan. Iltaisin ja viikonloppuisin olen ollut niin läsnä kuin mahdollista ja leikkinyt ja ulkoillut lasten kanssa.
Koska aikataulumme on ollut niin kiireinen, olemme palkanneet kaverin tyttären lapsenvahdiksi muutamiksi iltapäiviksi viikossa. Minulla ei ollut tätä ennen hajuakaan, kuinka maksaa palkka lastenhoitajalle laillisesti veroineen ja kuluineen.
Onneksi löysin Palkkaus.fi-sivuston, jonka avulla homma hoituu. Ilmeisesti täältä saa laskelman kotitalousvähennyksestäkin. Palkan verran euroja katosi äsken tililtäni, toivottavasti ne ilmestyvät hoitajan tilille. Jos näin on, suosittelen, helposti kävi palkanmaksu.
Viime viikon opiskelin sisäilman pölyn koostumusta. Eilen, kun vihdoin oli hetki vapaata, oli pakko imuroida, pyyhkiä kaikki kaapinpäälyset ja ovenpielet… Ei niin että olisin hysteerinen, mutta mikroskooppikuvat pölystä ja sen sisältämistä hiukkasista, kuiduista ja ötököistä, ovat aika vaikuttavia.
Sisäilma vie nyt ajatukseni kokopäiväisesti. Se on välillä aika raskastakin. Tutkimuskohteissa kun useimmiten joutuu kertomaan huonoja uutisia asiakkaille.
Vastapainoksi elämääni ilmestyi valkea ori. Tai no, vähintäänkin pieni ruskea ruuna, jolla on ylväs nimi: Paroni. Käyn nyt kerran tai kaksi viikossa ratsastamassa. Lapset saavat hoitaa alku- ja loppuverryttelyt.
Lapset ovat innostuneet uudesta harrastuksesta. Poika meni tänään jo itsekseen käyntiä ohjaillen hevosta vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Pysähdys ja liikkeellelähtökin onnistuvat jo. Tänään poika ravasikin. Ja nyt hän unelmoi laukasta ja länkkärivarusteista.
En keksi juuri nyt parempaa vastapainoa työlle kuin ratsastus. Kun koko viikon miettii sisäilman hiukkasia ja kaasuja, on viikonloppuna ihana unohtaa ilkeät faktat ja ”irroitella”. Hengittää keuhkot pulleina lantalan huuruja ja hevosen hilsettä. Ymmärrän nyt hieman niitä, jotka röökaavat, vaikka tietävät tupakan haitat…
Tosin maatalousympäristölle altistuminen on jossain määrin terveellistä ja suojaa tiettyyn ikään asti allergioilta.
Varmasti lukijoissa on jokunen ratsastaja. Oletteko opettaneet itse lapsia? Kertokaa vinkkejä, mitä kaikkea viisivuotias lapsi ja kiltti ja kuuliainen poni voisivat harjoitella? Pitää kai tutustua lännenratsastukseenkin pojan tähden.
Laskeskelin, että olen ostanut nuo ylimmän kuvan viininpunaiset ratsastushuosut kaksikymmentä vuotta sitten. Aika rientää ja vielä ne mahtuu.
Yritän kirjoittaa hieman useammin. Nyt täysillä uuteen viikkoon!
Share This
21.9.2014
Mahtava harrastus! Paljon ilman satulaa, jumppailkaa hevosen selässä- mikäli hevonen luonteeltaan siihen sopii. Lapsi voi ”maata”, kääntyillä ja olla vaikka kyykyssä hevosen selässä ensin paikallaan ja sitten hiljaisessa käynnissä. Kengät pois ja kokeilemaan 🙂
21.9.2014
Hei Maria!! Olen miettinyt viime aikoina että voiko terveitä taloja olla. (Tottakai niitäkin on;)) Ahdistaa kuulla vähän väliä lähipiirin taloista mistä on löytyny hometta. Ja tuntuu niin pahalta kun eräs ystäväni on altistunut tosi vakavasti homeelle asuttuaan hometalossa. Nyt aloin haisteleen vuokra-asuntomme erästä listan väliä tuli sieltä kellarin haju. Osatappa itse rakentaa tulevaisuudessa viisaasti, siinäpä ois tavotetta!!!
22.9.2014
Hmm. Miten tähän vastaisi. Täysin terveitä (pien- ja rivi)taloja on harvassa.
Itse olen kiinnostunut alasta, juuri sen takia, että haluan saada kaiken mahdollisen tiedon virheisä, jotta voisin ne välttää ja konsultoida terveellisten talojen rakentajia. Se on suunnitelmani! Eli jos aiot rakentaa, ota minut avuksi!
24.9.2014
Vuokraan lapsilleni joka toinen viikko ponia. Oma treenaminen on juurikin aktivoitunut uudestaan niin ettei aika riitä enempää lasten heppailuun, mutta pysyy ainakin innostus ja määrä kasvaa varmasti kun lapset kasvaa. Yleensä otan vain yhden lapsen kerralla (vaikka niitä meillä nyt ei 2 enempää olekaan) kerkeää keskittyä rauhassa ja hetki kahdestaan lapsen kanssa kumpaakin kiinostavassa ympäristössä on jotain niin ihanaa <3. Minä liinautan ponia aluksi lapsi tietty selässä – siinä voi tehdä tasapaino harjotteita eikä lapsen tarvitse vielä keskittyä ohjaukseen. Olen itse miettinyt että minä voin opettaa vain eläinten käsittelyä, niiden herkkyttää ja kehittää lapse tasapainoa enkä lähe edes sen enempää annan sen tehtävä sitten kokeneemmalle kun sen aika on 😀 . Lopuksi sitten saavat aina ohjailla ponia itse kentällä tai sitten taluttelen pellolla. Silloin kun lapset itse ohjailee niin silloinkin liina on paikoillaan jotta voin varmistaa mikäli poni päättää jotain ponimaista ;). Varovainen hevostelija ja yli suojeleva äiti ei millää voi uskaltaa päästää lasta hevosen kanssa yksin kentän toiseen päähän vaikka poni on osottautunut äärimmäisen ihanaksi kaveriksi. Itseasiassa eka poni jonka kanssa minäkin tulen toimeen. Mutta hei onnea, että lapset tulee äidin perässä hevosten pariin 😉
Olen allerginen hevosille, mutta aikoinaan lääkäri sanoi että älä niin hyvää harrastusta lopeta. Enkä saa oireita hevostelusta. Oireita voi olla vähäsen joskus esim. jos paljon pitää kuivaa heinää käsitellä muttei niin paljon että se haittaisi. Tallipäivänä en kuitenkaan enää mene esim. lenkille sillä saan allergia kohtaukset yleensä myöhemmin jos rasitan itseäni altistumisen jälkeen.
24.9.2014
hevoset ja ponit sekaisin, mutta neljä jalkaa molemmilla ja kaviot 😉 😀
24.9.2014
Kiitos! Ihana viesti! Hyvää tietoa allergiasta!
24.9.2014
Minulla on oma ponitalli ja lapset ratsastaneet osa vauvasta saakka…….. turvallisuus on nro.1
-KYPÄRÄ AINA
-SAAPPAAT
-HANSIKKAAT
-TURVALIIVI
tasapainoharjoitukset kivoja, ohjasotetta, pohkeita, kentän teitä, puomeja, lapsen taitojen mukaan. Suositeltavaa kyllä ottaa ohjaajaksi osaava opettaja riippuen tietenkin OMASTA hevostaustasta! 🙂 nim.itsellä 25v kokemusta hevosista.
24.9.2014
Kyllä, turvallisuus nr1. Pitääpä mennä ratsastuskenkäostoksille heti huomemnna. Mistä saa pieniä turvaliivejä? Itse olen aloittanut ratsastamaan kuusivuotiaana. Silloin ei kukaan käyttänyt liivejä.