Tasan kolme vuotta sitten nuuhkin vastasyntynyttä vauvaani. Muistan lämpimän, pehmeän tuoksun täydellisesti. Se oli parasta maailmassa.
Vastasyntyneen tuoksu on ihmeellinen, se on häivähdys toisesta todellisuudesta.
En yllättynyt lukiessani, että vauvan tuoksu aiheuttaa äidin aivoissa samanlaisen reaktion kuin kovat huumeet.
Sitä on saatava lisää.
Minulla on vauvakuume ja se on järjetöntä. Minulla on jo kaksi ihanaa lasta, eikä meiltä puutu mitään.
Esikoisen jälkeen on helppoa perustella vauvakuume: haluan lapselleni sisaruksen. Kolmannen kohdalla tämä (teko)syy on jo käytetty. Jos on kaksi poikaa, voi toivoa aina toivoa kolmatta lasta -tyttöä. Tämäkin veruke on tapauksessani hyödytön, kun meillä on jo yksi molempia sukupuolia.
Moni jolle olen kertonut potevani vauvakuumetta on sanonut: Hoida mieluummin kaksi lasta hyvin, kuin kolme kiireessä.
Onko näin? Tuntuu, että kahden kanssa on vasta päässyt perhe-elämän juonesta kiinni. Eikö kolmas menisi siinä sivussa?
Miten olette perustelleet (itsellenne ja muille) kolmannen lapsen haluamisen?
Muutama päivä sitten kävimme kylässä ystävien luona ihastelemassa vastasyntynyttä. Vein vanhemmille hajusteettomia pesuaineita merkiksi vauva-ajan ainutlaatuisuudesta. Olisi sääli peittää vauvan tuoksua kemikaaleilla.
Vastasyntyneen pitäminen sylissä ei ole parasta lääkettä vauvantuoksunarkkarille. Siksi tarjouduin hoitoavuksi jonain iltapäivänä. Ehkä muutama vaipanvaihto muistuttaisi vauvan mukana tulevasta tuoksukirjosta.
Onnea kaikille tuoreille vanhemmille. Nuuhkikaa vauvojanne!
Share This
5.9.2014
Mulle on ollut tosi hakeaa tehdä se päätös, että nyt ei tehdä enempää vähään aikaan. Vaikka kakkonen onkin vasta 10 kuukautta, mutta silti. Pojan ensimmäinen vuosi lähenee loppuaan ja hän on kasvanut niiiin nopeasti! Mihin se vauva hävisi?! Nyt kuitenkin on edessä jotain muuta, mulla ei varmaan pää eikä kroppa kestäisi tähän samaan hässäkkään enempää 😉 Ehkä sitten myöhemmin, kun nämä ovat jo vähän isompia ja siitä vauvasta ehtisi nauttiakin.. Huoh!
5.9.2014
Niinpä, vauva-aika on ohikiitävä hetki. En minäkään vielä olisi jaksanut muutama vuosi sitten. Nyt kun on ”jo” 3 ja 5-vuotiaat, arki tuntuu jo aika kevyeltä!
6.9.2014
Niin, totta! Olet askeleen edellä. Kyllä mä sanoisin, että jos on kolme vuotta jaksanut odottaa niin se on jo hyvin! 😉 Ja eiks ne ole jo aika itsenäisiäkin, kolme- ja viisivuotiaat? Tai sitten odottaa että nuorin on viisi, mutta siihen menee varmaan ikuisuus.. Mitä se mies tuumaa? Huoh, mä luulen, että mun siskot oli pahan kerran oikeassa kun arvioivat meidän lapsiluvun olevan lähemmäs viittä kuin kahta :’)
5.9.2014
Kolmas tuli vähän yllärinä, joten en ehtinyt henkisesti valmistautua että raskaus olisi viimeiseni… vielä haaveilen neljännestä. Mutta ei pariin vuoteen, 4v ,2v ja 6kk ikäiset pitää toistaiseksi kiireisenä 😉 Kuume taitaa kohdallani olla krooninen ja olen jo miettinyt opiskelevani ammatin jossa saisi ihan pieniä hoitaa…
5.9.2014
Kyllä, minäkin epäilen, että vauvakuume on krooninen… Tosin ammattia en enää vaihda. Mutta sinulle suosittelen!
5.9.2014
Pitääkö sitä perustella jollain muulla kuin halulla saada kolmas?
5.9.2014
Sepä se. Tuntuu, että tässä maailmassa ja maailmantilanteessa pitää perustella.
14.9.2014
Eläkää aidosti omaa elämäänne! Ei muiden asenteiden tai mielipiteiden kautta! Jos todella toivoo lasta, oli se sitten kolmas tai kuudes, niin eiköhän se, aito rakkaus, riitä ”perusteluksi” asialle. Ja siis perusteluksi vain itselle, omalle perheelle! Ei ympäröivälle maailmalle tarvi perheensä kokoa perustella. Toivottavasti saatte kotiinne vielä omankin ”tuoksuteltavan”, luonnollisesti kaikkine tuoksu variaatioineen…… Terveisin viiden lapsen äiti. Jonka perheessä lapsiluvun takana vain ja ainoastaan rakkaus omaan kotiin, perheeseen ja lapsiin!
15.9.2014
Kiitos! Ihana viesti, jossa paljon itua.
5.9.2014
Meille kävi niin,että meillä oli tyttö 4v ja aloimme haaveilemaan kakkosesta 🙂 tuli sitten kaksoset 😀 aivan ihanaa on ollut ja oon sitä mieltä että kolmen kanssa pärjää aivan mainiosti, ja en allekirjoita tota lausetta että hoida mieluummin kaksi lasta hyvin kuin kolme kiireessä. Juu kyllähän tässä tietty välillä on kiire kun on kaksi 11kk ikäistä vipeltämässä plus 5-vuotias mutta kyllä tää on hienoa aikaa ja nautin joka hetkestä,rauhassa <3
5.9.2014
Ihana kokoonpano! Onnea!
5.9.2014
Olipa kummallinen kommentti, ettei kolmea lasta voisi hoitaa kunnolla. Ihan ihmisestähän se on kiinni. Vaikutat kyllä niin tasapainoiselta ja pitkäpinnaiselta, että varmasti pärjäät useamman lapsen kanssa. Joko oot saanu idean myytyä miehelle? Mun mielestä se voi olla ainoa este tämän haaveen toteuttamiselle ;).
5.9.2014
Voi Maria, sitä sä et varmasti tule koskaan katumaan jos annat mahdollisuuden uudelle vauvalle, mutta sitä voit katua jos päätät että ei enempää.. viimeistään sitten kun se vauva on sylissä, siitä on ikionnellinen ja on varma, että ratkaisu oli oikea! Muut asiat järjestyy kyllä, ja kyllä sitä useamman lapsen kanssakin hyvin pärjää 🙂 ihana katsoa, kun isotsisarukset on ihan yhtä rakastuneita vauvaan kuin vanhemmat! T. Äiti, jolla puolivuotias vauva tuhisee vieressä 🙂
5.9.2014
Eipä sitä todellakaan ole tarvinnut perustella! Meillä kävi niinkuin tuolla edelläkin kirjoittavalla. Kolmas oli täysi yllätys! Aluksi jopa melkoinen shokki. Olin just päättänyt päättää vihdoin opintoni jne… Mutta nyt kun vauva on vatsassa kasvanut jo liki 30viikkoa niin alkaa tuntua jo enemmän ja enemmän oikealta! Esikoinen on 4 ja keskimmäinen 3. Hyvällä iällä jo siis. Eipä kukaan ole meiltä kyllä kysynyt että miksi!
8.9.2014
Se riittää että tuntuu siltä, että perheessä olisi vielä paikka kolmannelle. Itselläni oli juurikin tuollainen tunne, että jotain puuttuu. Kuopuksen syntyessä perhe tuntui olevan kasassa, me viisi. Siihen loppui vauvakuumekin.
23.9.2014
Juuri niin kävi minullekin. Heti kakkosen syntymän jälkeen, siis vielä synnärillä, oli tunne ettei tämä määrä vielä riitä. Kolmosen synnyttyä ja nyt edelleen hänen ollessaan puoltoista, on aivan selvää että tulemme aina olemaan 5-henkinen perhe <3
8.9.2014
Täällä on kans yksi kroonisesta vauvakuumeesta kärsivä 🙂 Se alkoi n. 15 kesäsenä ja nyt on enemmän takana elämää vauvakuumeen kanssa kuin ilman sitä 🙂 Onneksi siskot on saaneet vauvoja tälle vuojelle, niin pääsee nuuhkuttelemaan vauvoja, kun kuume meinaa iskeä liian kovaksi 🙂
Meillä on kaksi poikaa, 4&6v ja kolmannesta on puhuttu jo reilusti vuosi. Nyt vaan odotetaan, milloin elämäntilanne tasaantuu, että voisi alkaa yrittää. Mieskin odottaa kolmatta jo kovasti 🙂 Vaikka kyllä me välillä mietitään, et elämä on kyllä nyt mukavan heleppoa, kun pojat on jo niin ”isoja”, että ollaankohan me hulluja ku aijotaan aloittaa koko homma alusta. Mutta niin kovasti kolmatta halutaa, että ollaan valmiita luopumaan tästä ”helppoudesta” ja hyppäämään uudelleen vauvaperheen elämään.
9.9.2014
Hyvä viesti. Pakko kommentoida, että hauskasti murteesi tulee esiin kirjoituksessa! T: savon murteen kadottanut
10.9.2014
Minäkin välillä kuumeilen kolmatta, mies toppuuttelee. Meilläkin jo tyttö ja poika, 6v ja 3v ja elo helppoa ja tasaista. Kolmas lapsi muuttaa niin paljon, tarvis isomman auton ja ehkä kodinkin. Joku on joskus sanonut, että lapsiluku on sopiva silloin, kun tuntuu, että vois vielä yhden tehdä 🙂
12.9.2014
En osaa kommentoida tuohon ”hoida mieluummin kaksi lasta hyvin, kuin kolme kiireessä”- väiteeseen yhtään mitään, koska minulla ei ole lapsia.
En nyt usko, että kolmas lapsi lisäisi jotain ”taakkaa” jotenkin hirmuisesti. Uskon, että sinä itse ja miehesi tiedätte parhaiten, mikä on teille oikea ratkaisu. Sitä paitsi tuo kuulemasi väite on vähän ontuvakin, siis, en usko, että kolmas lapsi toisi jotakin erityistä ”taakkaa” (en nyt keksinyt arempaa sanaa, missään nimessähän lapset eivät ole mitään taakkoja!). Itse ajattelen sen niin, että jos lapsia on todella monta(esim. yli neljä), niin siinä voi kasvaa todennäköisyys sille, että vanhempien voimavarojen raja tulee vastaan(riippuu tietysti vanhempien elämäntailanteesta, iästä yms.).
(Mulla on nyt vauvakuume. Ja siskollani on kaksi lasta ja salaa toivon, että tulisi vielä kolmaskin, mutta uskon, että ei. Ehkä nyt seuraavaksi olisi minun vuoroni.)
12.9.2014
Kamalaa, jos tässä maassa yhdenkään lapsen, huolimatta siitä, missä kohtaa sisarussarjaa on syntynyt, pitää ”mennä siinä sivussa”. Tai ”samalla vaivalla”.
Enemmän kuin vauvakuumetta, jokaisen lasta hankkivan pitäisi potea teinikuumetaa. Kyllä sen vauvan hoitaa kuka vaan, mutta kotiinsa on tahdottava vauvan lisäksi myös niin ailahteleva teini kuin uhmakkaasti kolmevuotiaskin.
13.9.2014
Meille kolmas lapsi oli jotenkin itsestään selvyys, haaveissa kun on useampi. Ensin piti kyllä tulla 2+2 eli että väliin jäis muutama vuosi mutta kun sattui onnekkaasti helpot lapset niin päätettiin yrittää kolmattakin porukkaan ja se syntyi kun esikoinen täytti 3v. Nyt ollaan ajateltu vielä neljäskin porukkaan eli mahdollisesti noin 5v 4 lasta. Mutta tämän mahdollistaa se että kaikki alkaneet nukkua vauvana jo 1,5kk ikäisestä 7-8h yöunia ja n3kk 10h unia, heräämättä syömään siis. Ja itsellä ei paljon muuta ole elämässä kuin perhe tällä hetkellä, lasten kanssa vietän siis todella paljon aikaa että eivät jää kukaan huomiotta, pieniä kun ovat kaikki vielä. Ja vauvakuumeesta en ole ”kärsinyt” koskaan! Ja meillä onneksi mies on myös todella osallistuva ja antaa mulle omaakin aikaa, useamminkin kuin sitä tarvisin edes :-)Mulla ei ole tunnetta että puuttuisi jotain vaan pikemminkin olen aina vaan jotenkin tiennyt että haluan ison perheen ja olla kotona pitkään, toki myöhemmin haluan myös sitten töihinkin mennä kun sen aika on.
18.9.2014
Meiän lapset 3v, 1,5v ja nyt synty kaksoset – en vaihtas mihinkään! Riittää kun haluaa lapsia – ja hoitaa ne. 😉
18.9.2014
Hyvä Sannuli!
20.9.2014
Niin. Sanohan se! Meillä oli jo kaksi ihanaa tytärtä ja ajatus kolmannesta. Mielessä oli toive pojasta ja poikahan se oli. Nyt on perhe täysilukuinen, kun ei saa edes yrittää poikaa…
7.11.2014
Lueskelin pitkästä aikaa blogiasi ja tähän on pakko kommentoida. Itselläni tällä hetkellä kolme tyttöä 5-,3- ja 1-vuotiaat. Kuopus oli yllärivauva (niin ylläri kuin nyt kahdelle biologiaa ymmärtävälle aikuiselle voi vauva olla 😉 ) ja olen niin tyytyväinen, että hänet saimme! Keskimmäisen jälkeen surin sitä etten ollut ”hyvästellyt” raskautta, synnytysta, imetystä, vauva-aikaa ja oli jatkuvasti tämän asian suhteen ns. levoton olo. Kun kuopus saapui elämäämme, palaset vaan jotenkin loksahtivat kohdilleen, että näin on hyvä! Sisäinen rauha palasi. <3 ps. Me ei olla vaihdettu eikä olla vaihtamassakaan isompaa autoa saati asuntoa, hyvin mahtuu viisihenkinen perhe kolmioonkin.
9.11.2014
Ihana! Samoin mietin, etten ole ”hyvästellyt” vauva-asioita… Miten hölmö ajatus! 🙂
7.1.2015
[…] siitä! Tolaas sanoo hyvin: Lapsella on oikeus tutustua omaan hajuidentiteettiinsä jo varhain. Tässä kirjoituksessa pohdin aihetta […]
16.1.2018
[…] kirjoitti jo syksyllä 2014 haaveilevansa kolmannesta lapsesta ja kaipaavansa vastasyntyneen vauvan ihmeellistä […]