Otsikko on totta, mutta olisi voinut jatkua, ”… muttemme tärkeimmän kustannuksella.”.
Joskus unelma menee liian todelliseksi. Se viistää liian läheltä maata eikä enää pääse siivilleen, sinne missä unelmien kuuluu olla. Asiat tulevat raskaiksi, eteen tulee liian paljon eräpäiviä, tapaamisia, papereita, ärsyttäviä rakennusmiehiä. Unelma voi maksaa liikaa, vaikka rahaakin riittäsi.
Olisi ollut helppo päätös jatkaa. Olisi vaan menty läpi harmaan kiven, istutettu se puutarha, asennettu pihakiveys ja maalattu koko kesä ulkolaudoituksia bikineissä. Mutta kuten Iholla-ohjelman katsojat näkivät, sen kiven läpi on joskus vaikea päästä käsi kädessä.
Voimaa
luovuttaa
Olen sitkeä sissi, mutta äitinä tiedän mikä on tärkeintä perheelleni. Se on minä, äiti. Voitte sanoa mitä vaan, mutta äiti on perheen perustus, kantava rakenne ja vesikatto. Jos äidin voimat loppuvat, niin silloin loppuu kaikki muukin. Sinne ei kannata mennä.
Niin vaikeaa kuin se onkin myöntää, viimeisillä voimilla päätimme perunamaan sijaan kääntää katseet ympäri ja takaisin lähtöruutuun. Unelmat pysyköön unelmina. Toistan itseäni, mutta olen tästä aina vaan varmempi, mitä vähemmän vähemmän neliöitä, sitä vähemmän tavaraa ja vähemmän huolia.
Sitä rojua kertyköön kaappien sijasta sinne toteutumattomien unelmien lootaan. Sinne voi heittää haaveita ihmisistä, jotka voisivat olla muka jotain parempaa kuin se tämänhetkinen kumppani, parempia autoja, isompia koteja… Unelmien pilvipalveluun mahtuu rajattomasti tiedostoja.
Hyvää huumoria, armoa itseä ja muita kohtaan, avoin mieli: siinä hyvä resepti, jolla kulkea kohti huomista. Jos olet samaa mieltä, käy klikkaamassa!
”pysy mun vierellä nyt ja aina, kunnes aurinko mailleen menee
sun lempes korvaa mun kaiken vaivan, oot vastaus mun kaipaukseen
niin kylmä ja pimeä on tää maailma, ilman sua sitä jaksais en
ollaan niinkuin olis meillä vain tää ilta, kadotaan tähän tunteeseen
sä kuulut mun unelmiin, kultapieni haluun tanssii sut tainnoksiin
anna mun viedä sut taivaan tähtiin, luota muhun laita silmät kii
sä kuulut mun unelmiin, kultapieni haluun tanssii sut tainnoksiin
mä aion viedä sut taivaan tähtiin, luota muhun käy vaan mun syliin, tee niin”
3.7.2014
[…] talokaupoista, jossa luovuttiin isosta unelmasta on tasan kaksi vuotta. Nyt voi huokaista helpotuksesta. Ei […]