Onnenhuntu päässä syntynyt – Vauva voi syntyä sikiöpussissa. Sikiökalvojen puhkaisu ei ole välttämätöntä

Neuvolantätini sijainen luki kiinnostuneena synnytyskertomustani, huomasin hänen hakevan silmillään jotain. Yhtäkkiä hän huudahti: ”Ei voi olla totta, vauva on syntynyt onnenhuntu päässään!”. Hän siis etsi papereistani kohtaa, jossa olisi mainittu vesien meno ja kalvojen puhkeaminen, mutta sitä ei synnytyskertomuksessani ole. Kolmas vauvamme syntyi onnenhuntu päässään.

Onnenhuntu päässä syntymiseksi kutsutaan sitä, kun vauva syntyy niin että sikiökalvo ei puhkea lainkaan. Useinhan monet luulevat, että synnytyksen alkamiseen tai viimeistään ponnistusvaiheeseen liittyy lapsivesien meno, jolloin sikiökalvo puhkeaa. Lapsivesi voi mennä yhdellä isolla hulauksella tai vähitellen tiputtamalla.

Itselläni kaksi edellistä synnytystä ovat alkaneet niin, että vauva on potkaissut lujaa, vatsasta on kuulunut pieni pamaus ja lapsivesi on mennyt voimalla. Luulin, että se on aivan hyvä tapa synnytyksen alkaa, niinhän se tapahtuu elokuvissakin.

Kolmannella kerralla valmistauduin synnytykseen hyvin eri tavalla kuin edellisillä kerroilla, vaikka silloinkin luin paljon kirjallisuutta luonnollisesta synnytyksestä ja mielestäni olin hyvin valmistautunut. Tällä kertaa palkkasin kätilön jo kuukausia ennen synnytystä, sillä halusin tuntea synnytykseeni mukaan tulevat henkilöt. Silloin suunnitelmaani ei vielä kuulunut kotisynnytys, johon lopulta pitkän harkinnan ja selvitystyön jälkeen päädyin.

Kalvoja vahvisti ehkä mielikuvaharjoittelu, ehkä optimaalinen terveys

Tapasin kätilöäni useita kertoja ennen synnytystä. Kun kerroin kätilölleni ensimmäisessä tapaamisessa edelliset synnytyskertomukseni, hän pointtasi, että edelliset synnytykseni ovat alkaaneet samalla tavalla, lapsivesien menolla. Olin kertonut kätilölleni DNRS-aivotreenistä ja siitä, että valmistaudun kolmanteen synnytykseen mielikuvaharjoittelulla. Kätilö tokaisikin, että nyt olisi paras muuttaa mielikuva synnytyksen käynnistymisestä. Sain tehtäväksi kuvitella, että lapsivesi ei mene ollenkaan. Teinkin harjoituksia niin menneiden synnytyskokemusten äärellä, sekä tulevaa synnytystä visioiden.

Kolmas synnytykseni alkoikin hyvin lempeästi, vaivihkaa voimistuvin aaltomaisin tuntemuksin. Synnytys oli nopea, lempeä ja sulava. Parin viimeisen tunnin ajan jalkovälistäni roikkui hassun näköinen sikiövesipussukkan osa. Ja vauva tosiaan syntyi, kuin kätilön käskystä – ehjässä sikiöpussissa sängyllemme. Puolisoni vitsailee, että vauvamme toimitettiin kotiin biohajoavassa bioskapussissa.

Kolmas synnytykseni oli siis täysin erilainen kokemus kuin edelliset imukuppi- ja sektiosynnytykset. Se että vauva syntyi sikiöpussissa, mikä on varsin harvinainen tapa syntyä, alleviivasi mielikuvaharjoittelun voiman. Olen miettinyt pääni puhki, miten voi olla että kaikki meni todella juuri niin kuin kuvittelin.

Yksi teoriani on, että mielikuvaharjoittelu (dnrs-, meditaatio- ja mindfulness-harjoitukset) vaikuttaa geeneihin proteiinien laatua parantaen. Joe Dispenza esitti tästä todella vakuuttavan teorian tutkimuksineen nettikurssillaan. Sen mukaan tietoisilla mielen keinoilla voidaan vaikuttaa ihmisen epigenetiikkaan. Tämä ei ole minulle yllätys, sillä olen parantunut autoimmuunisairaudesta sekä fyysisistä yliherkkyyksistä mieltä harjoittamalla. Myös steressin tiedetään vaikuttavan geeneihin ja heikentävän niiden tuottamien proteiinien laatua. Epäilenkin, että sikiökalvot ovat olleet tällä kertaa niin paljon vahvemmat kuin edellisissä raskauksissa alhaisten stressitasojen sekä mielikuvaharjoittelun takia.

Toinen seikka on kätilön suosittelemat vitamiinit, mutta näidenkin imeytymiseen vaikuttaa stressittömyys. Kätilö suositteli syömään C-vitamiinia, sinkkiä sekä kollageenia vahvistamaan kalvoja. Loppuraskaudesta söinkin luomu acerola -jauhetta (vältän synteettistä C-vitamiinia), sinkkiä sekä himan kollageenia. Tosin kollageenia en syönyt kuin kaksi kertaa.

Alhainen stressitaso edesauttaa myös ravinteiden imeytymistä, joten todennäköisesti myös ravinnolla on ollut osuutta asiaan. Ehkäpä jopa lisäravinteita enemmän. Nykyään uskon, että jos ihminen ei stressaa (huom. stressi ei aina ole tietoista stressiä), saa hyvästä, monipuolisesta ravinnosta ihan kaiken tarvitsemansa.

Kalvojen puhkaisu ei ole välttämätöntä

Olen kiitollinen, että synnytin kotona. Sairaalassa sikiökalvot olisi luultavasti puhkaistu. Olen kuullut että sairaalassa kalvot on tapana puhkaista synnytyksen käynnistämiseksi tai nopeuttamiseksi. Hyödyt ovat kiistanalaiset. Itselläni synntyssupistukset tuntuivat tällä kertaa todella paljon miellyttävämmiltä, kuin edellisillä kerroilla. Lapsiveden menon jälkeen tuntemus oli polttava, kuiva ja todella intensiivinen. Nyt toisaalta tein myös paljon ennakkotyötä, joten en voi suoraan vertailla tuntemuksia. Tutkimuksen mukaan nimittäin meditaatiota ja tietoisuustaitoja harjoittavat kokevat muutenkin vähemmän kipua.

Sairaaloissa kalvot puhkaistaan synnytyksen nopeuttamiseksi. Synnytyksen nopeuttamisesta hyötyy lähinnä sairaala, jossa halutaan saada synnytyssalit mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Toisaalta, jos synnytykseen on jo puututtu erilaisin toimenpitein (lääkkeellinen käynnistys, epiduralli, alatutkimukset, ohjattu ponnistaminen, jne) voi nopeuttaminen ollakin tarpeellista. Itse en sellaiseen enää suostuisi perehdyttyäni turvalliseen, luonnolliseen synnytykseen, jonka tärkein voima on äidin itse tuottamat hyvänolonhormonit.

Riskejä kalvojen puhkaisuun kyllä liittyy: Kalvojen puhkaisu lisää tulehdusriskiä. Ehjät kalvot ja lapsivesi suojaavat vauvaa myös kovalta paineelta. Luonto on kyllä viisas ja suunnitellut kaikki osaset juuri oikein, eläimetkin syntyvät yleensä sikiöpusseissaan, eikä kukaan mene niitä puhkomaan ennen kuin poikanen on turvallisesti ulkona.

En kuitenkaan uskalla lähteä enempää kritisoimaan tätä toimenpidettä, mutta kaikenlaiset turhat toimenpiteet sotiavat käsitystäni turvallisesta synnytystä vastaan. Suosittelen jokaista synnyttäjää tutustumaan aiheeseen. Ehkä synnytystoivelistaan voi sitten lisätä ettei halua kalvoja puhkaistavan turhaan.

Onko sinun lapsesi syntynyt onnenhuntu päässä? Vai onko kalvot puhkaistu sairaalassa? Mitä siitä seurasi? Kerro tarinasi kommenttikentässä!

20 Comments

  1. Nanna
    15.9.2018

    Meidänkin kuopuksemme syntyi sikiöpussissa, synnytys oli lähes kivuton ja ihana kokemus. <3 Mietin vain, onko se voinut vaikuttaa suoliston vastustuskykyyn, kun lapsi ei ole ollut syntyessään kosketuksissa äidin mikrobikantaan samoin kuin "paljas" lapsi…

    Vastaa
    1. Maria
      15.9.2018

      Ihana kuulla! Nyt juuri on julkaistu tutkimus, jossa on todettu että suolistobakteerit siirtyvät jo kohdussa. Eli ei ole tarpeellista olla kosketuksissa emätinbakteereihin. (Itsekin luulin ennen näin).

      Vastaa
      1. Nanna
        15.9.2018

        Ihanko totta? Tämä oli minullekin uutta tietoa. 🙂

      2. Ulla Kolomainen
        16.9.2018

        Vauvan on kyllä aivan mahdotonta saada suolistobakteeria kohdussa ja ehjässä sikiöpussissa!!

      3. Maria
        18.9.2018

        Hitsi kun löytäisin! Sen uuden tutkimuksen mukaan tosiaan suolistobakteerit eivät tule emättimestä.

  2. Nannuli
    15.9.2018

    Ihana kuulla synnytyksen olleen noin voimauttava kokemus! Tuli tuosta kalvoissa syntymisestä mieleen dokumentti, taisi aihepiiri olla allergiat. Siinä puhuttiin että vauvan kulkiessa synnytyskanavan läpi, vauva saa ensimmäisen tärkeän pohjan omalle mikrobiflooralle. Siinä oli verrattu alateitse syntyneiden ja sektiolla syntyneiden vauvojen/lasten terveyttä ja oli selkeästi vähemmän allergioita alateitse syntyvillä. Kuulosti omaan korvaan järkevältä, mutta toisaalta kuulosti myös tuo että monesti eläimet syntyvät kalvopussissa joka rokkoutuu vasta syntymän jälkeen. Tai ehkä eläimillä mokrobifloora tulee sitten siitä ettei synny steriileihin pyyhkeisiin. Mielenkiintoista ylipäätään pohtia tällaisia teorioita.

    Vastaa
    1. amppari
      15.9.2018

      Pienellä maitotilalla koko elämäni eläneenä voisin tuoda vähän eläinnäkökulmaa mitä tulee sikiöpussissa syntymiseen. Lukemattomia synnytyksiä seuranneena voin sanoa että kyllä sitä tapahtuu, mutta toki harvemmin. Yleensä kalvot puhkeavat viimeistään ponnistusvaiheessa, tapahtui synnytys (tai siis poikiminen, kun kerran lehmistä puhutaan) sitten navetassa tai laitumella. Joskus kuitenkin tulee vastaan näitä jotka syntyy ehjässä sikiöpussissa, ja olen joskus pannut merkille että poikiminen on tällöin sujuvampi ja ”pehmeämpi”, liekö kalvolla liukastava vaikutus? Yhden lehmäsuvun kohdalla laitoin myös merkille että emä ja myöhemmin tytär harrastivat tätä vasikan sikiöpussissa synnyttämistä, oliko sattumaa vai olisiko siihen peräti geneettinen taipumus? Näitä ei kyllä tutkita tarpeeksi.

      Mikrobifloorasta tai sen puutteesta en osaa mitään sanoa, sikiöpussissaan syntyneet vasikat ovat olleet yhtä terveitä kuin muutkin vasikat. Sen kuitenkin halusin tuoda esiin että vasikkahan syntyy ilman vastustuskykyä, ja se saa vasta-aineet emän ternimaidosta sekä syljestä kun emä nuolee vasikan syntymän jälkeen kuivaksi. Kun vasikka myöhemmin nuolee turkkiaan, siirtyy näitä vasta-aineita sun muita suun kautta vasikalle. Tämän vuoksi on tärkeää että emä nuolee vasikan syntymän jälkeen (ja laitumella jotkut lehmät syövät myös sikiökalvot ja istukan, eikös tätä ihmiskunnassakin harrasteta..? :D) Tästä tuli mieleen että pitäiskö ihmisäitienkin nuolla vastasyntynyt puhtaaksi, olisiko liian extremeä 😀

      Vastaa
  3. Marja
    15.9.2018

    Kyllä sillä saattaa olla merkitystä, puhkeaako kalvot vai ei. Suolistoon ensimmäisinä saapuvat bakteerit jäävät sinne todennäköisesti pysyvästi. Elimistö hyväksyy ne osaksi normaalia kasvustoa eikä kapinoi niitä vastaan. Kohtu on steriili, mutta heti kun sikiökalvot puhkeavat ja pää painuu synnytyskanavaan, lapsi saa saman tien suuhunsa ja limakalvoilleen synnytyskanavan bakteereja. Se on luonnon tapa siirtää äidin ympäristö ja vastustuskyky lapseen.

    Vastaa
  4. Saila
    15.9.2018

    Itse olen kahdessa edellisessä (sairaala)synnytyksessäni kieltänyt kalvojen puhkaisun ilman painavaa lääketieteellistä syytä, ja toivettani on kunnioitettu. Molemmilla kerroilla kalvot puhkesivat siinä vaiheessa, kun pää oli jo puoliksi syntynyt. ?❤️ Synnytykset olivat muutenkin täysin luonnollisia, mielettömiä kokemuksia.

    Tarkoituksenani vain sanoa, että kun laittaa toiveet selkeästi vaikkapa paperille tai kertoo ne kätilöille (jos pystyy?), sekä tukihenkilölle, voi sairaalassakin saada oikein luonnollisen synnytyksen ilman turhia puuttumisia.

    Vastaa
    1. Nimetön
      15.9.2018

      Meidän lapsi on syntynyt ”huntu päässä”.
      Ihan sairaalassa, ilman sen suurempaa mielikuvaharjoitetta tai toivetta moisesta.

      Vastaa
  5. Noora
    15.9.2018

    Synnytin vähän aikaa sitten. Koen että sillä hetkellä kun kätilö alkoi puuttumaan synnytyksen kulkuun, niin kivut ottivat vallan enkä pystynyt ponnistamaan ilman helpotusta. Ensisynnyttäjänä kokeilin hänen neuvojaan, enkä osannut ilmaista itseäni että tilanne oli ihan hallinnassa – ilmeisesti hänen mielestä synnytys eteni liian hitaasti. Nyt vähän harmittaa. Ehkä joskus pääsen kokemaan luonnollisen synnytyksen.

    Vastaa
    1. Noora
      15.9.2018

      Ja siis mulla just puhkaistiin kalvot. En ollut perehtynyt asiaan niin suostuin.

      Vastaa
  6. Omena
    15.9.2018

    Hei!
    Miten neuvoisit tilanteessa, jossa vauva on 2viikkoa yliaikainen? Minulla ensimmäinen lapsi käynnistettiin mekaanisesti ja tuli hirveän pitkittyneen prosessin jälkeen pihdeillä ulos (traumaattista, kyllä!) ja toinen käynnistettiin sekä mekaanisesti ja sen epäonnistuttua lopulta lääkkeillä. Olisin halunnut synnyttää luomuna molemmissa, mutta viivästyminen teki siitä ongelmallista. Mahdollisen kolmannen kohdalla haluaisin vielä yrittää, mutta todennäköisyys että menee taas yliaikaiseksi on aika suuri (lääkärit sanoivat että se on jotenkin perinnöllistä).

    Vastaa
  7. Jenni
    15.9.2018

    Mä synnytin reilu 2kk sitten suunnitellulla sektiolla, koska mulla on kohdussa hyvälaatuisia kasvaimia myoomia. Niitä on paljon ja ne ovat kookkaita, joten alatie ”luonnollinen” synnytys ei olisi ollut mahdollinen. Synnytyksessä ja leikkauksessa oli suuret riskit monestakin eri syystä ja ilman nyky lääketiedettä meistä tuskin kumpikaan olisi selvinnyt synnytyksestä hengissä.

    Mä en tehnyt synnytyskirjeitä, enkä muita toiveita kun että lääkärit tekevät parhaansa jotta selviämme molemmat. Kaikki meni hyvin, paremmin kuin oli ennustettu ja me saatiin terve ihana poika vauva.

    Mä uskon Maria moniin samoihin asioihin ja ajatuksiin kun sinä, mutta mä olen sitä mieltä että mun sektio synnytys oli myös kaunis ja voimaannuttava tapahtuma. Mä en harmittele sitä etten kokenut enkä koskaan voi kokea muunlaista synnytystä, mun mielestä mun synnytys oli ihan yhtälailla luonnollinen ja kaunis. Mä toivuin hyvin, vauva jouduttiin leikkaamaan 3vk ennen laskettua aikaa ja hänkin toipui hyvin. Meistä pidettiin hyvää huolta ja olen siitä niin niin kiitollinen.

    On ihanaa että sinun synnytys meni noin ja oli juuri sellainen kuin toivoit ja enemmänkin, hurjan kaunis kertomus!

    Vastaa
  8. Minna
    16.9.2018

    Neljäs lapseni syntyi 8 vuotta sitten sairaalassa ”onnenhunnun” kera. Synnytys eteni täysin luonnollisesti, eikä siihen puututtu lääkkeillä. Tosin synnytys eteni niin vauhdilla, että synnytyssalissa egon olla alle 10 minuuttia kunnes lapsi syntyi. Ylimääräisiä toimenpiteitä kätilöt eivät siis ehtineet tehdä. Lapsi oli 10 pisteen vauva. Hän on ollut terve ja allergioita ei tiettävästi ole.

    Vastaa
  9. Mii
    1.10.2018

    ”Olen kuullut että sairaalassa kalvot on tapana puhkaista synnytyksen käynnistämiseksi tai nopeuttamiseksi. Hyödyt ovat kiistanalaiset.”

    Mihin tutkimuksiin tämän perustat? Synnytyksen nopeuttamisesta sikiökalvot puhkaisemalla ei hyödy pelkkä sairaala. Ei sairaalassa tehdä ainoatakaan toimenpidettä synnytykseen liittyen, ellei siitä ole hyötyä vauvan, äidin tai synnytyksen kannalta. Sujuvampi synnytys on kaikkien etu. Hienoa, että sinulla on mukava ja onnistunut kotisynnytyskokemus! Terveysalalla oma subjektiivinen kokemus ei kuitenkaan riitä perusteluksi sille, että voi suositella toisille samaa.

    Vastaa
    1. Maria
      3.10.2018

      Kalvojen puhkaisuun liittyy myös riskejä, ei pelkästään hyötyä. Kalvojen puhkaisu ei tarkoita sujuvampaa synnytystä, se voi tehdä synnytyksestä myös kivuliaamman, mikä voi lopulta olla todella huono juttu.

      Vastaa
  10. Anneli
    3.10.2018

    Kuopukseni syntyi naistenklinikalla vuosi sitten. Kokemus oli hyvä ja yllätyksekseni vedet meni vasta kun pää oli syntymässä. Eli melkein huntu päässä 🙂 Synnytys eteni nopeasti ja jouduin ilokaasuun turvautumaan. Esikoisen synnytys oli niin helppo ja ihana, että tämä yllätti kivuliaisuudellaan.

    Vastaa
  11. Kaisla
    4.10.2018

    Olipa hyvä, että luin tämän tekstin. Olen useaan otteeseen pohtinut, että olipa hassua, kun kalvot puhkaistiin tahallaan. Ne eivät edes meinanneet hajota kovin helposti ja kyseinen operaatio oli hieman eriskummallinen. En tiennyt synnytyksestä oikein mitään, koska en uskaltanut lukea aiheesta, etten alkaisi pelätä. Kalvojen puhkomisen jälkeen tulikin yllätyksenä, että käskettiin alkaa ponnistaa. Eli siis tilannetta ei muuttanut millään tavalla se, oliko vedet menneet vai ei, koska kohdunsuu oli jo avautunut tarpeeksi.

    Vastaa
  12. Kaisa
    4.10.2018

    Meidän toinen tyttö (7lapsi)syntyi vajaa 3vuotta sitten ihan sairaalassa onnenhuntu päässään. Tämäkin kyllä oli nopea synnytys ja kerkesin sairaalassa n.5-10minuuttia olla ennen syntymää. En tiedä onko tyhmää ajatella mutta haluan ajatella että jollain tapaa onnenhuntu oli merkityksellinen koska tyttö on ainut elossa oleva tyttäremme,isosiskonsa reilu vuoden häntä vanhempi on edesmennyt.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top