Kirjoittaisin mielelläni positiivisuudesta, vaan nyt ei ehkä ole hyvä hetki…
Ehkä se on tämä ikä, tai siis lapsen ikä (1v), joka hankaloittaa elämää. Tyttö kävelee kuin Wallace ”Väärät housut” -elokuvassa. Jalat vie kohti maksimaalista tuhoa: kirjahylly, astianpesukone, sängynalunen -aivan sama, kunhan siellä on jotain tutkittavaa, rikottavaa ja revittävää.
Puistossa poika ei ehdi rikkomaan hiekkakakkua, kun pikkusisko on jo syönyt sen. Hän syö kaiken. Paitsi tietenkin ruokapöydässä, siellä hän heittää jogurtit kattoon ja herneet nenään, kun häntä yrittää syöttää. Kaikki pitää tehdä itse.
En myöskään ymmärrä, kuinka yksivuotias voi nukkua näin vähän. Vain lyhyet päiväunet ja yöunetkin lyhyemmät kuin veljellään. Tyttö herää joka aamu viideltä. Nytkin klo 6.05 poika (ja iskä) nukkuu, kun me tytöt tehdään kotitöitä…
Meillä, tai minulla on juuri nyt meneillään myrskysisä väsymys-rakkaus -suhde.
Onko tämä normaalia?
Tytölle pitäisi rakentaa pieni pehmustettu koppi, johon minä voisin mennä hetkeksi lepäämään. Ai niin, sana rakentaminen piti olla poistettu meidän perheen sanavarastosta…
Oikeita Vuoden Äitejä, eli äitienpäivän kunniamerkin saajia voi ehdottaa täyttämällä lomakkeen Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla. Outoa vaan, että kunniamerkin saajille on ikäraja. Ensimmäisestä kahdesta vauvavuodesta hienosti selviytynyt ei-suunnitellun vauvan teiniäiti olisi varmasti kunniamerkkinsä ansainnut. Vai?
Muuten kaikki on niin hyvin kuin näissä väsymys- ja pimeysolosuhteissa voi. Syyslomalistalta Linnanmäki on jo suoritettu. Uutena lisänä listalle tuli teatteriretki, kun Mummo kävi lasten kanssa katsomassa Badington-näytelmän. Oli ollut upea, Mummo suosittelee!
Huuomenna sirkus ja kurpitsajuhlat pojan pyynnöstä. Tänään vuorossa eläinmuseo lasten kanssa ja illallinen kahden miehen kanssa. TULEE TARPEESEEN!
Ai, ja vielä syysvinkki. Aina ei jaksa taistella syömisestä ruokapöydän ääressä, joten syötiin eilen illallinen pimeällä taloyhtiön pihalla toppavaatteet päällä. Hauskaa vaihtelua.
18.10.2012
Voi kun sä olet aina vaan niin sympaattinen… ns valituskin kuullostaa runoilulta 🙂 teidän pitää päästä lapsivapaalle nauttimaan ja rentoutumaan se tekee välillä niin hyvää 🙂 lapsille sekä myös aikuisille, 1vrk loma tekee tehtävänsä ja sitten taas jaksaa pakertaa 🙂
Ihanaa talven odotusta teidän koko perheelle, ja onpa niin ihanan punaiset hiukset tytöllä 🙂 onneksi näin uusintakin Fidelin laskemisen,, se kohtaus on niin herkkä ja siitä saa itsekin virtaa… tsemppiää
18.10.2012
Täälläkin juhlitaan 1vuotiasta 2viikon kuluttua!
Ihanaa lukea teidän arjesta, aivan kuin teillä arkikin olisi yhtä juhlaa, meillä se pääsee joskus unohtumaan kun napero oikein kiukkuaa…sitä miettii mihin sitä on taas ryhtynyt;) vaikka ylettömän kiitollinen olen tuosta kullannupusta.
Värikästä syksyä teille ja Onnea Lunalle! Sanotaan että koti jossa asuu 1vuotias, omistaa elävän (elämän) auringonsäteen!
18.10.2012
Meilläkin on yksvuotias ja rakastan joka hetkeä hänen kanssaan! Tietty jo se, että vielä ennen kevättä hän on ainoo lapsi helpottaa arkea verrattuna kahden pikkuisen kanssa suhaamiseen. Osansa on varmasti silläki että meillä ei oteta paineita kämpän siisteydestä, kolhuista jo muutenki vaihtoon joutavassa pöydässä tai vakaan, vanhan putkitelkkarin paukuttamisesta milloin milläkin. Vaaralliset tai rikkoutuvat tavarat jemmataan jonnekki. Ja peileissä ja ikkunoissa on sormenjälkiä. Siivotaan kun ehitään ja jaksetaan, vaikka illalla ja vkonloppuna. Ei täällä nättiä ole, mutta asuu onnellinen perhe. 🙂
18.10.2012
Meillä on eilen 1 vuoden täyttänyt Oliver ja mahassa hänelle kasvava sisarus, tulossa tähän maailmaan tammikuun lopulla 2013. Siinä sitä onkin haastetta, kun saa kontata ja mennä perässä mahan kanssa. 🙂
Välillä tuntuu että isomman innostuessa jostain vatsassa alkaa innostuspotkiminen myös! Heillä tuntuu olevan jo nyt yhteys..
Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa kuten myös Iholla sarjaa ja monista hetkistä löydän samanhenkisyyttä. Jos asuisin Helsingissä vielä, äänestäisin ehdottomasti sinua! Tsemppiä vaaleihin ja arjen hetkiin.
Meillä menee päikkärit aina eri tahtiin, siis meillä myös aamuvirkku ja itse en ole yhtään. Olen yrittänyt opettaa että meillä saisi nukkua pitkään kaikessa rauhassa.. Päivällä kun Oliver nukahtaa, on itselläni jotain kesken ja kun ehdin sohvalle, kuuluu sängystä jo Huu! Ja siinä sitten ollaan 😀 Mutta mikään ei silti vie tätä onnea pois, vaikka välillä kuinka olisi väsymys niin oma pieni kuunsäde poikani on niin ihana.
Ps. Varsinkin uuden Lastenklinikan puolesta puhumisesi on todella hienoa, olemme viettäneet siellä muutaman kuukauden leikkausten merkeissä.
18.10.2012
Jenny kirjotti tosi hienosti. Pitää vielä lisätä, että Maria sähän inspiroit muita äitejä lasten kanssa touhuumisillas, eli älä oo turhan kriittinen. 😉
18.10.2012
Heippa,
Tänään tuli 11 kk meillä täyteen ja ihan huikean kehityksen jälkeen on tälläkin äitiliinillä päivät täynnä!! Ihmeen nopsa on vekara joka vasta reenaa taaperokärryn kanssa kävelyä…
Tulee ihan hiki kun lukee mitä kaikkea aiot pienten kanssa touhuta =)
19.10.2012
Voi Maria, repesin ihan täysin kun näin tuon kuvan neiti tomeran tiskikoneen tyhjentämisestä 😀 Aivan mahtava kuva ja jotenkin niin osuva otos lapsiperheen arjesta.
Sympatiseeraan ihan satasella noissa uniasioissa. Meillä esikoinen (nyt 1v10kk) n. 4kk lähtien nukkui vain 45min päiväunia kerrallaan, pidempiin uniin oppi vasta hiljalleen n. 1v3kk, öisin sankari herätti vielä 10-kuisenakin sen kahdeksan kertaa. Hyvänä yönä ehkä kuusi. Ja ei, meillä ei nukuttu hyvin vaunuissa, autossa, sängyssä ei missään. Toisen lapsen kanssa toivon hieman erilaista menoa.
Jaksamista ja sun ei tosiaan pidä soimata itseäsi. Teillä touhutaan siihen malliin, että välillä käy kateeksi kun itsellä ei luovuus aina oikein veny.
20.10.2012
Moi,
Räkätin ääneen nähtyäni tytön tiskikonetta tyhjentämässä 😀 voi hyvänen aika, lapset on kyllä mahtavia! 😀
Meillä poika 1v10kk ja aina ollut tosi hyvä nukkumaan, toisin kuin siskonsa 3kk joka ei nuku kun korkeintaan 1h kerrallaan. välillä mennään 10min pätkissä, onneks yöllä ei oo kun max. kolme herätystä…
ps. itkin eilen kun näin Iholla-sarjassa kun luit Fidelille satua illalla sängyssä, jotenkin tosi herkkä tilanne. Fidel on ihana poika ja sinä mahtava äiti 🙂
20.10.2012
Kirjoituksesi oli kuin suoraan meidän arjesta, jota vauhdittavat yksi- ja kolmevuotiaat. Yksivuotias tyttäremme kuluttaa päivänsä täysin samanlaisissa puuhissa kuin tyttärenne.
Erityisesti tiskikoneen tyhjentäminen (oli tiskit puhtaita tai ei), pesukoneen tyhjentäminen (oli pyykit puhtaita tai ei) ja tavaroiden vessanpönttöön heittely ovat nyt kuuminta hottia.
Hermo menee monta kertaa päivässä, eikä meilläkään vuoden äiti -mitaleita paljon jaella. Mutta otaksuisin, että tämä kaikki on ihan normaalia (?!).
Tytöillä on oman kokemukseni mukaan paljon tomerampi ote touhuihin, he todella haluavat itse opetella pukemaan ja tekemään kodin töitä, vaikkeivät taidot vielä riitä! Kolmevuotiasta joutuu edelleen patistamaan pukemiseen ym.
Kirjoituksiasi on todella ilo lukea, toivottavasti jaksat kaiken kiireen keskellä blogata pitkään. Onnea myös vaaleihin, kaltaisellesi päättäjälle on varmasti kysyntää.
20.10.2012
Kiitos, kannustava viesti!
Ai, mun listasta jäi toi vessanpönttö. Olen noukkinut sieltä ties mitä… Syksyä!
22.10.2012
Tulin ensimmäistä kertaa lukemaan blogiasi, ja ihastuin ihan täysin!! ihana! Täälä kanssa on samoja juttuja vaikka vanhempi poika on 2v 1kk Touhua ja vaarallisia tilanteita riittää päivään 🙂 ja samalla koitan hoitaa pikkuveljeä 2kk 🙂 onneksi ei ole mustasukkaisuutta, mutta kerkeeää aina hoivata velejeä lapsen ottein 😀 Mutta välillä saa niin nauraa asioille ja jutuille, ja paranee vaan mitä vanhemmaks kasvavat 🙂 <3
22.10.2012
Hui… pelottava Reino Robassa!
24.10.2012
Tosi moni kauhisteli mulle sitä seuraavana päivänä! Taisi tosiaan olla kamala. Mä en ole nähnyt mitään.
23.10.2012
Kaverini lapsi kuoli, kun kompastui tiskikoneessa pystyttä sojottavaan leipäveitseen, joten olehan varovainen tuon astianpesukoneen kanssa. Tuskin tuo koneen valmistaja on tarkoittanut, että siinä kannen päällä seisoo joku…Ei pidä valittaa, kun on saanut kaksi lasta. Toiset eivät saa sitä ensimmäistäkään 🙁
24.10.2012
Itselläni on kaksi ihanaa poikaa, jotka omaavat samanlaiset oranssit hiukset, kuin teidän Luna.:) Vanhempi on pian 3 ja nuorempi 2kk. Mielestäni on Maria mahtavaa, että kirjoitat tätä aitoa blogia. Äitiys on paitsi suurta rakkautta ja ylpeyttä, välillä myös väsyymistä sekä jatkuvaa itsensä syyllistämistä -” Mitä voisin tehdä paremmin? Olenko tarpeeksi hyvä äiti?”.
Vaikka kuinka on äärettömän onnellinen ja kiitollinen, että saa olla äiti, on välillä tietenkin myös uupunut. Itse olen poikien kanssa kotona, joka on aivan ihanaa kun saa vierestä nähdä heidän kehittyvän ja kasvavan ja antaa heille 100% aikaa ja keskittyä vain äitinä olemiseen. Arki on kuitenkin myös uuvuttavaa, kun päivässä ei ole välillä yhtäkään sellaista hetkeä, että voisi istua ja hengähtää. 🙂 Kuitenkin, maailman rakkaimpia ja ihanimpia ne ovat, kaikesta huolimatta. <3
27.10.2012
Hei, Angry Birds -kirjoitustasi ei voi kommentoida, joku tekninen puute? Kirjoitus oli joka tapauksessa loistava ja niin naulan kantaan!
9.11.2012
Nyt muuten voi taas kommentoida. Olin vahingossa itse ruksinut jonkun laatikon, että ”ei kommentteja”…
27.10.2012
Samaa mieltä Angry Birds -kirjoituksesta! Naulan kantaan!
31.10.2012
Tuo uusin Angry Birds- postauksesi oli hyvä!
Voiko sulta kysyä, että mitä olisit opiskellut, jos et olisi arkkitehdin koulutusohjelmaan päässyt? (Mietin vaan tätä joskus, kun katsoin Iholla- ohjelmaa, en tiedä, miksi se kävi mielessä).
En tiedä, haluatko tähän vastata, mutta mikä äitisi on ammatiltaan? Sitäkin tulin välillä miettineeksi, hän muuten vaikutti tosi mukavalta ihmiseltä(niin kuin sinäkin ja miehesi) siinä ohjelmassa.
1.11.2012
Kiitos! Outoa, ettei sitä Vihaista kanaemoa voi kommentoida!?
Voi kysyä. Olisin opiskellut lääkäriksi tai biologiksi. Kirjoitin reaalissa pelkkää bilsaa. Joskus harmittaa, etten pyrkinyt lääkikseen. Mutta nyt aloitan siis opiskelemaan rakennusterveysasiantuntijaksi, joten minusta tulee talolääkäri.
Äitini on kosmetologi ja lymfaterapeutti. Tosin nyt ehtii hoitamaan enimmäkseen lapsenlapsiaan.
4.11.2012
nuabi: Ihan hyvä varoitus, ei ehkä olisi kaikille tullut mieleen, että tiskikoneessakin piilee vaaroja.Ja tutun lapsi kuristui kylpytakin naruun kerrossängyssä leikkiessä. Järkyttäviä asioita tapahtuu, valitettavast, sellaista ei kenellekään toivoisi. Mutta se, että kaipaa joskus pitkiä yöunia, ei kyllä ole mitään valittamista.
9.11.2012
Hui. Aina otan veitset pois ennen kun annan tytön ”auttaa”.
Eikä tätä kuvaa siis missään nimessä pidä ottaa ohjeena, että näin kannattaa tehdä. En tiedä muiden pesukoneiden kestävyyksistä. Juuri ennen kuin luin viestisi poika touhusi kylpytakki päällään eri huoneessa. Vaistomaisesti kävin kurkkimassa parin minuutin välein, ettei vaan keksi jotain hölmöä sen narun kanssa. Eli tässä vaiheessa alkaa olla aivot rakentuneet niin, että jatkuvasti sitä käy kaikki mahdolliset kauhuskenariot päässään läpi.
4.11.2012
Miksiköhän mulla oli käsitys, että äitisi on kuvataitelija. Hassua.
Missä opiskelet talolääkäröintiä?
ps. Luna The Punapää on ihan huippu! V