Kirjavinkit ja arjen kauniit esineet

Olen alkanut lukea paljon, ainakin entiseen minään verrattuna. Lapsena luin valtavasti, mutta melkein kaksikymmentä vuotta tahti oli ehkä noin pari romaania vuodessa. Minulla ei mukamas ollut aikaa lukea. Aivotreeni muutti kaiken, kuten Ylen haastattelussakin sanoin, vaikka elämämme on paperilla katsottuna aika kaoottista ja kiireistä, ei se tunnu siltä. Ja niin minulla on taas aikaa...

Tuike pimeydessä

Pimeys jysähti. Kaamosmasennus on jo ovella. Aamun ensimmäisten työmatkalaisten jäljiltä lätäköt leviävät sirpaleina pitkin katua. Kesä ja talvi eroaa. Riita jauhaa mustat lehdet ja rusahtelevat korret. Yhteinen astiasto on paiskattu maahan. Mutta aivan pian sataa ensilumi! Ja peittää jäljet. Erotuomio valkoisella paperilla, valkoisessa kirjekuoressa. Se on talvi nyt, ja ensi kesä on uusi kesä. (Innostuin...

Mikä rapsahti?

Lasten koulu heittäytyi taas lomalle. Tällä kertaa rapsahti kahden viikon pituinen syysloma. Koulu on kyllä järjestänyt ajalle lomakerhon. Mutta pidän tätä määrättyä lomaa kehoituksena olla lasten kanssa. Kun päivähoito on ”koulumaista” on kunnioitettava lasten oikeutta lomaan, eli vaihteluun arkirutiineista. Syyslomaohjelmassa on seuraavaa: Puuhaa sukulaisten kanssa. Mummot, vaarit, sedät ja serkut: auttakaa! Tämä on julkinen avunpyyntö....

Eläinpartio

Partiomme päivystää vuosikymmenen kauneinta syksyä! Itse ihailen ruskan värejä ja valoja, mutta lapsilla on ollut tuuria elukoiden kanssa. Tänä viikonloppuna olemme nähneet: 1) Linnun törmäävän lyhtypylvääseen. Minulle tämä selvisi vasta, kun oli pohtinut parin minuutin ajan, mitä ”lintu-tuoli” tarkoittaa. Onko se jokin uusi leikki? Kaksivuotiaalla tytöllämme on sama ”puhevika” kuin pojallamme oli. K-äänne tulee...

Väreilyä ja tuhma arvio

Tänään kävimme syömässä eväät uimarannalla ja sanomassa tytön sanoin ”Heippa uimat!”. Kun raparperipiirakat oli syöty pääsin lempipuuhani pariin… syksyn värejä tutkimaan! Pahoittelen tätä jatkuvaa väripropagandaa, mutta olen täydellisessä hurmoksessa! Kylmät väreet menevät selkää pitkin, kun näen upeita värejä kaikkialla. Jotta saisin lapsetkin mukaan ihastelemaan, kehitin pihaleikin nimeltä etsi lehti. Minä valitsen esimerkkilehden, lasten tehtävä on etsiä...

Syksyn suudelma

RAKASTAN syksyn värejä. Kerroin vuosi sitten neuleprojektistani. Se oli mekko tytölle. Kätevissä kätösissäni neule muotoituikin  tunika-liiviksi! Meinasi käydä, kuten käsitöille yleensä, eli hautautua ikuisesti salaiseen neulelaatikkoon. Se on karmea kohtalo kauniille langoille. Aamulla syksystä inspiroituneena otin kuitenkin neulan käteen ja kiinnitin olkasaumat yhteen napeilla. Tyttö sai mennä leikkikouluun sävy sävyyn luonnon kanssa. Todella helpon...

Kesän menoa & syksyn satoa

Pahoittelut lyhyestä kirjoittelutauosta. Sitä on oltu töissä, leikkikoulussa ja sienimetsässä. Vuodenaikakin on vaihtunut. Tuuli ja elämäni ovat muuttaneet suuntiaan. Siltä todella tuntuu nyt, kun yllättävä työ uudella alalla on purkissa. Tänään loppuneen kesätyöni takia olen käynyt aamuisin ennen ”toimistolle” menoa meikissä kampaamo Dandyssä. Kampaajalla käyminen on parasta sielunhoitoa. Tällaista jälkeä saa aikaiseksi intensiivinen, kahdeksantoistakertainen kampaamotuoliterapia....

Vuoden (ikäisen) äiti

Kirjoittaisin mielelläni positiivisuudesta, vaan nyt ei ehkä ole hyvä hetki… Luovutan mitalini.   Ehkä se on tämä ikä, tai siis lapsen ikä (1v), joka hankaloittaa elämää. Tyttö kävelee kuin Wallace ”Väärät housut” -elokuvassa. Jalat vie kohti maksimaalista tuhoa: kirjahylly, astianpesukone, sängynalunen -aivan sama, kunhan siellä on jotain tutkittavaa, rikottavaa ja revittävää. Puistossa poika ei...

Syysloma!

Syysloman ensimmäinen päivä. Siis pojan ensimmäinen loma leikkikoulusta. Alku oli vaikea, mutta nyt poika viihtyy hyvin. He leipovat, askartelevat, harjoittelevat kirjaimia. Ja mikä uskomattominta, poika ymmärtää, puhuu ja laulaa ranskaksi! Minäkin hyödyn leikkikoulusta: joka päivä odotan, että tapaan pojan koulukavereiden äidit ennen ja jälkeen koulupäivän. Olen saanut heistä hyviä ystäviä. Mutta nyt lomaillaan, kun käsketään....

Hiivatin sieni

Syksy ja amukahvit ulkona. Viime sunnuntaina lapset keräilivät tammenterhoja ja tekivät lehtikasoja. Auringonsäteet jopa lämmittivät. Ah. Kaikki oli täydellistä! Silti sorruin typerästi selailemaan puhelimesta Facebook-kavereiden päivityksiä. Ja tulin (taas typerästi) kateelliseksi. Kaikki muut olivat sienestämässä ja minä vain unelmoin siitä. Ja silloin yksi pahimmista peloistani tapahtui. Jotain hiivasienitulehdustakin pahempaa. Sieni! Tai oikeastaan sen jalka...

Scroll to top