Kun kirjoitin aiheesta ekologinen elämäntapa, kaukomatkailu ja lentäminen sain hyvin kriittistä palautetta. Osa oli sitä mieltä, että olen aivan feikki, eikä päivittäisillä pienillä valinnoillani, kuten palasaippuan käytöllä ei ole mitään merkitystä, kun lennän lomalle maailman toiselle puolelle (olemme tehneet perheenä neljä ulkomaanmatkaa 10 vuoden aikana).
Joku elämäntavastani vielä enemmän närkästynyt veti esiin myös lapsikortin: En voi olla aidosti kiinnostunut ekologisesta elämäntavasta, koska olen tehnyt kaksi lasta.
Eläminen ja lapsen saaminen Suomessa on todella kaikkien laskelmien mukaan erittäin kuormittavaa ympäristölle, sitä on turha kyseenalaistaa, enkä minäkään muuta väitä. Jos lasketaan hiilidioksidipäästöjä ja -jalanjälkiä, voidaan todeta että täällä Suomessa eläminen on hyvin epäekologista, energiaa ja luonnonvaroja kuluttavaa. Jokainen tähän maahan syntynyt yksilö tulee kuluttamaan elämänsä aikana valtavan määrän luonnonvaroja.
Pahinta ekoimagoni kannalta on, että lapsia on kohta jo kolme.
Mieli muuttuu ja suojelee itseään
Jossain vaiheessa nuoruutta ajattelin, että varmasti adoptoisin lapsen. Perustelin osin ekologisuudella, toisaalta, tuolloin olin myös varma, etten voisi saada lapsia. Kuitenkin biologinen kello heräsi, ja yhtäkkiä tunsin valtavan tarpeen saada biologisen lapsen. Halusin kokea raskauden ja imetyksen ja kaiken sen ihmeellisen. –Miten itsekästä ja miten epäekologista!
Raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa, ja pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen olinkin taas adoptiojonossa ja silloin taas ajattelin että onhan tämä todella näin ekologisempaakin. Jokainen ihminen maapallolla kun kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa. Miksi jokaisen ihmisen pitäisi tuottaa maailmaan uusi oma lapsi, kun maapallolla on paljon rakastavan kodin tarvitsevia lapsia muutenkin?
Adoptiojonossa ollessa tulin kuitenkin raskaaksi. Ja jouduin taas pohtimaan valintojani.
Miksi ihmeessä olen hankkinut lapsia, vaikka tiedän sen olevan todella epäekologista?
Ekologisia valintoja lapsen kanssa
Ensimmäinen ”suojakeino” psyykkeelleni on tietenkin se, että otan ekologiset valinnat huomioon suurimmassa osassa arjen valintoja. Lasten ja vauvojen hoidossa olen yrittänyt parhaani mukaan valita mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia valintoja: Olemme käyttäneet kestovaippoja, hankkineet suurimman osan vauvatavaroista käytettynä, kierrättäneet ja opettaneet lapsetkin kierrättämään jätteet, asuinpaikkamme ja lasten koulu on valittu niin, ettei autoa tarvita arkisin ollenkaan, lihaa ja maitotuotteita syödään vähän, ruokaa ei heitetä roskiin ja niin edelleen.
Uskon, että näyttämällä esimerkkiä lapsilleni voin vaikuttaa tulevaisuuteen.
Onhan mahdollista, että joku lapsistani keksii ratkaisun maailman muoviongelmaan? Silloinhan lapsen tekeminen tähän maailmaan olisi ollut varsinainen lottovoitto koko yhteiskunnan kannalta. Toisaalta, ihan mahdollista on sekin, että lapsesta tulee jotain aivan muuta ja tai jopa lisäksi ihminen, joka rakastaa ykstyisautoilua ja hampurilaisia. Vaikka lapsissa on suuri mahdollisuus, ei heillä ole mitään paineita. Lapset ovat tulevaisuus.
Millainen on ihmiskunnan tulevaisuus?
Jos päästäisin mieleni masennuksen ja negatiivisten ajatusten mukaan alkaisin varmaan katua lasten saamista. Jos näkisin maapallon vain tuhoon tuomittuna paikkana, joka saastuu saastumistaan ja haukkoo henkeä hikisessä hiilidioksidikuplassa, heittäisin hanskat naulaan.
Ymmärrän, että jatkuvan ilmasto-, saaste- ja muoviuutisoinnin aikana on helppo turhautua. Tämä Hesarin mielipidepalstalle kirjoittanut ei voi periaatteen vuoksi saada lapsia tähän maailmaan:
Osa henkilökohtaista ratkaisuani on elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti nauttien nykyhetkestä ja luonnosta. Toinen ratkaisuni on olla tekemättä lapsia. Lapsettomuuspäätöksessäni ei siis ole kyse siitä, etten haluaisi lapsia. En vain halua lapsia tällaiseen maailmaan. Omatuntoni ei salli sitä tietäen, mitä on edessä ja miten huonosti me ongelmia ehkäisemme. ”Vapaaehtoisesti” lapseton / HS
Ehkä lasten saaminen on ennen kaikkea osoitus siitä, että uskon tulevaisuuteen ja nimenomaan lapsiin. Uskon että maapallon ongelmat saadaan ratkaistua, uskon että ilmaston lämpeneminen hidastuu, uskon että turhan muovin tuotanto loppuu, uskon että ratkaisemme energiakysymykset, uskon että yksilöt ja ihmiskunta kehittyvät tietoisemmiksi.
Ja tämä usko on luontoni.
PS. Ajatteletko sinä lapsen saamista tai lapsilukua ekologisesta näkökulmasta? Oletko päättänyt olla hankkimatta lapsia ekologisista syistä? Tai mikä sai muuttamaan mielipiteesi ja hankkimaan lapsen?
PPS. Ystäväni tekee parhaillaan dokkaria aiheesta. Laita mulle viestiä, jos olet aikoinaan pohtinut lasten hankkimista ekologisista/ilmastollisista syistä, mutta löytänyt itsellsei perustelut, ja päättänyt hankkia perheen (ja haluaisit osallsitua dokkariin).
23.4.2018
No ei käynyt edes mielessä
23.4.2018
Olen miettinyt itse asiaa paljon. Kavereilleni olen puhunut miten haluaisin mieluiten sijaisperheeksi, enkä omia biologisia lapsia ollenkaan, mutta en tiedä. Toisaalta ei ole vielä ajankohtaista minulla muutenkaan. Jotenkin niin ajattelen että jos joskus lapsi yllättää tulollaan niin se on tarkoitettu sitten niin, mutta ei ole mikään pakko saada lisääntyä.
23.4.2018
Vau, ihailen tällaista asennetta! Toisaalta, biologinen kello voi iskeä rytinällä, ainakin minun tapauksessa se vauvakuume oli yhtäkkiä ihan käsittämätön ja todella vahva.
23.4.2018
Ennen olin vapaaehtoisesti lapseton nimen omaan ekologisista syistä. Sitten biologinen kello alkoi tikittää ja tuli ihan ylivoimainen halu saada lapsia, kokea juurikin se kaikki. Mies ei valitettavasti halua adoptoida eikä ottaa sijaislasta, joten ainoa vaihtoehto on tehdä biologisia lapsia. Elämme kuitenkin aika ekologisesti (kasvissyönti, kirppistely, ei lentomatkoja jne. jne.). Minulla ehkä myös se usko tulevaisuuteen. Aloin myös olla todella katkera tämän lapsiasian takia jopa niin paljon, että aloin vihata ihmisiä. Nyt kun yritämme lasta, huomaan negatiivisten tunteiden kaikonneen taivaan tuuliin – olen selkeästi onnellisempi.
23.4.2018
Elän poikaystäväni kanssa todella ekologista elämää ja lasten hankkiminen on tästä syystä päätetty unohtaa. Suunnittelemme adoptoivamme lapsia joskus tulevaisuudessa. Itselläni on vuosia ollut ihan hirvittävä, jopa kivuksi yltyvä tarve lisääntyä. Näen unta vauvoista, libidoni jyllää ja tunnen itseni hedelmälliseksi. Uskon kuitenkin, että pitäydymme päätöksessä ellei raskaus tapahdu vahingossa. Päätös on helppo perustellä myös perinnöllisten sairauksiemme vuoksi. Poikaystäväni suvussa on kromosomi”vikaa” ja omassani perinnöllisiä mielenterveysongelmia. Maailmassa on ihania, tärkeitä lapsia vailla kotia, tunnen elämäntehtäväkseni auttaa heistä edes yhtä. Onnea teidän ihanalle perheelle, olen onnellinen että saat kokea äitiyden synnytyksineen kaikkineen!
23.4.2018
Mun mielestä jokaisen PITÄISI ajatella ekologisuusnäkökulmaa tässä(kin) asiassa. Oon siis ehkä vähän ärsyttävä idealisti muttakun muttakun.. ei tää maapallo puheilla pelastu! Meillä on toiveissa yksi biologinen ja yksi adoptoitu/sijaislapsi. Miksi sitten toivomme myös biologista..vauvakuume on valtava, juurikin se biologinen tarve saada lapsi ja toive raskaudesta, imettämisestä jne on iso. Olemme kyllä kovasti miettineet että pitäisikö meidän vain adoptoida ensin, jospa ne lisääntymishalut talttuvat sillä että ylipäätään saamme vihdoin ensimmäisen lapsen. Olen paininut paljon sen kanssa että miksi saisin olla niin itsekäs että ylipäätään saisin biologisen lapsen..ja en ole oikein kunnolla saanut perusteltua asiaa itselleni. Minusta lapset ovat kyllä aivan ihania enkä tietenkään raskaana oleville ihmisille mene sanomaan että mites maapallo nyt sitten, vaikka välillä tuntuukin että juuri sellaista toimintaa tarvittaisiin- eikä sellaista hyssyttelyä että ”kyllä sekin auttaa että lajittelet edes metallit..”. Olen myös todella kärsimätön joten haluaisin kai että kaikki alkaisivat olemaan todella ekologisia nytheti.
24.4.2018
Anteeks nyt vain, mutta ilman lisääntymistä, eli ilman lapsia= tulevaisuuden verojenmaksajia, ei tässä maassa ole varaa ainakaan laittaa lanttiakaan ekologisuuden kehittämiselle. En myöskään pysty ymmärtämään, että jollakin käy edes mielessä, että biologisen lapsen saaminen olisi itsekästä!? Omalla kokemuksella voin sanoa, että se jos jokin vie viimeisetkin itsekkyyden rippeet.
24.4.2018
Nimim. ”Ihmeissään”: Ymmärrän hyvin sen, että lapsi vie itsekkyyden rippeet, mutta itse ajattelen samoilla tavoin kuin Maria että oman biologisen lapsen haluamisessa on jotain itsekästä ja itserakasta: se on sen halua, että mun omat geenini periytyvät vielä eteenpäin, että minusta jää jotain maailmaan jatkamaan, aivan kuin vain omaa, samaa vertani ja samoja ulkonäöllisiä piirteitä kantava lapsi olisi kelvollinen ja tarpeeksi oma lapsi. Itse aion ehkä siltikin hankkia biologisen lapsen, tai sitten en, en tiedä. Tälle maapallolle ei kyllä mahtuisi enää yhden yhtä uutta asukasta, se on nyt jo aivan ylikuormittunut eikä kaikki luonnonvarat riitä kaikille ihmisille.
24.4.2018
On kyllä superhuvittavaa miten voi olla vielä edelleen niin paljon ihmisiä, joille on jäänyt uskomus ja myytti maapallon ylikuormittumisesta. Maailman kaikki ihmiset mahtuisivat Ranskan Bretagnen niemimaan kärkeen seisomaan jokainen omaan neliömetriin. Maapallon on tosiaan aika iso. Eikä populaatio kasva enää yli sen 8-9 miljardia, sen todisti jo edesmennyt Hans Rosling.
Lisäksi, kuten yksi fiksu jo totesi, ei tänne jäisi ketään elämään ekologisesti, ellei syntyisi lapsia. Lapsen saaminen on täysin ekologista, ellei käytettäisi niin paljon muovia etc. En ole perehtynyt tarkkoihin lukuihin kemikaaleja, mutta kyllä aikuiset kuluttaa vähintään sen minkä pieni lapsi.
24.4.2018
Olen juuri samaa mieltä kuin kommentoija ”ymmärrän itsekkyys-ajatukset”, en jostain syystä saanut tätä vastauksena hänen kommenttiinsa? Tai ehkä se siihen tuleekin, katsotaan:D jos suuri osa suomalaisista vaikka adoptoisivat niin olisi edelleen veronmaksajia täällä suomessakin eli ei ”tarvitsisi” sen takia biologisia lapsia;)
Mielestäni olemme todella itsekkäitä täällä Suomessa, meillä on asiat niin hyvin että voimme olla itsekkäitä ja edistää vain omaa etuamme ja halujamme. Perustelut (jos niitä edes on) omille valinnoille ovat usein luokkaa ”ei sillä ole väliä mitä me täällä Suomessa tehdään”. Vaikka sillä on, kaikilla teoilla ja valinnoilla on iso merkitys!
26.4.2018
Ihmiskunnan vitsaus on nimenomaan tuo toivon asettaminen seuraaviin sukupolviin. Mitä suunnatonta laiskuutta! Lapsissa on tulevaisuus, on niin urpo ja itsekäs lause, että pulssi nousee joka kerta kun sen kuulen. Miksei vaan voi myöntää ettei ite viitti tehdä niin delegoi tehtävän sitten eteenpäin? Lasten hankkiminen on itsekästä. Ihan turha sokerikuorruttaa sitä. Pahinta siinä valossa, että jokainen sukupolvi on kuluttanut enemmän kuin edeltäjänsä eli millä logiikalla ongelma edes ratkeais tulevaisuudessa?
26.4.2018
Totta! Ihan mielenkiintoinen näkökulma. Ehkä näinkin. Mutta toizsaalta, en vaan itse mitenkään näe, miten minä voisin kehittää esimerkiksi ratkaisun muoviongelmaan. Voin tehdä varmasti paljon, mutta uskon että tarvitaan vielä monta neronleimausta, sellaisia Einsteinin kaltaisia tyyppejä, jotka keksivät jotain täysin ennenkuulumatonta joka ratkaisee suuria ongelmia. Ehkä sitä tarkoitan sillä että uskon tuleviin sukupolviin. Tarvitaan aikaa ja onnellisia sattumoita että asiat ratkeavat.
27.4.2018
On tärkeää, että jokainen menee sinne ekologisempaan suuntaan elämässään. Jokainen kuitenkin tekee juuri sen mikä on itselle oikea tapa elää ekologista elämää. Kukaan meistä, varsinkaan kaupungissa asuvat eivät yllä siihen mitä sademetsien heimot, jotka elävät tasapainossa luonnon kanssa. He elävät oikeasti ekologista elämää, ei me jotka ostamme ruokamme kaupasta, joka on tehotuotettua (oli se liha tai kasvispohjaista), ostamme valmiita tehtyjä eineksiä, meillä käytetään sähköä, ostamme uusia vaatteita (ostimme ne sitten kerran vuodessa tai joka kuukausi, se on aina se uusi vaate).
Se, että edes pysähtyy miettimään ja muuttaa asioita elämässään oikeaan suuntaan on oikea suunta ja ekologista.
28.4.2018
Ihanan louhdullinen näkökulma. Samaa mieletä <3
1.5.2018
Ekologisintahan olis kuolla. Kenelle tätä maailmaa sit säästettäis ellei lapsille?
12.5.2018
Paljon on, mitä voi tehdä ja jättää tekemättä, jos on oikeasti luonnonystävä, valmis luopumaan niistäkin asioista, joista luopuminen on itselle vaikeaa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.220580
En koe lentävää lihansyöjää millään tavalla vihreäksi, en saastuttavalla yksityisautolla ajelevaa. Nykyminäni ei tekisi lapsia tähän maailmaan, vaan adoptoisi 🙂