Voihan, kirjoitin pitkän postauksen jossa lurittelin kaiken asustani ja se hävisi jonnekin! Ilmeisesti kadotus johtuu Kaksplussan sivu-uudistuksesta, mutta hienohan tästä uudesta lookista nyt tuli. Kokeillaan, saanko vielä puristettua asian uudelleen.
Olin siis viime viikonloppuna Emma Gaalassa. Tulimme tiistaina Thaimaasta, mutta sain oksennustaudin lentokoneesta. Sängyssä meni aika monta päivää, sillä olo oli varsin ällö. Gaala-asun hankkiminen jäi siis ihan viimetinkaan.
Ensin olin suunnitellut ostavani vintage-puvun. Mutta näin näppituntumalta fiilis on, että vintage-liikkeissä on tosi isosti edustettuna 50- ja 60-luvun vaatteita, jotka ei juuri ole mun lempparivuoskymmeniä. Lisäksi olisi aikamoinen sattuma löytää juuri oikean kokoinen asu, kun olen niin hoikka. Varsinkin tuon parin päivän ”paaston” jälkeen. Muutenhan asun modaaminen ei olisi ongelma, mutta tällä kertaa aikataulu ei vaan sallinut sitä.
Juhlapuku espanjan isoäidiltä
Onneksi muistin isoäidiltäni vanhojen tansseja varten saamani puvun. Olin siis viimeksi käyttänyt pukua vuonna 2000 vanhojentansseissa. Alunperin espanjalainen isoäitini on teettänyt puvun Barcelonan olympialaisten avajaisiin vuonna 1992.
Vanhojen tansseissa minulla oli puvun kanssa vahva meikki ja iso nuttura. Emma Gaalaan halusin kuitenkin rennomman lookin.
Luonnonkosmetiikkaa punaisella matolla
Hiukset päätin jättää auki, samaa mieltä oli stylisti Outi Les Pyy, jolta kysyin vinkkiä. Hiukset kävin laitattamassa EcoWellnessBeauty-hoitolassa, jossa käytetään luonnonkosmetiikkaa. Myös meikin halusin tehtäväksi luonnonkosmetiikalla.
Kyselin vinkkejä Facebookista ja onneksi Reinon manageri Peppi tiesi ihanan maskeeraajan, Kira Muesan, joka tuli meille kotiin tekemään minulle juhlameikin luonnonkosmetiikkasarjojen meikeillä. Meikki kesti oikein hyvin, vaikka tosiaan tirautin onnenkyyneleitä pariinkin kertaan gaalassa.
Kaunotar ja Hirviö
Paras oivallus oli Iltalehden toimittajalla, jonka mielestä minun ja Reinon asut olivat kuin Kaunotar ja Hirviö -leffasta. En itseasiassa tiennyt, mitä Reino laittaa päälleen ja näinkin hänen asunsa vasta gaalassa. Aika hauska sattuma, että pukumme kävivät niin hyvin yhteen!
Itse asiassa isoäitini on teettänyt puvun juuri silloin 1991, kun Disneyn Kaunotar ja Hirviö -hype oli kuumimmillaan. Eli uskon elokuvan todella vaikuttaneen puvun tyyliin ja väriin.
Reino valitsi minulle gaalaan takiksi ”turkin”. Kelta-valko-harmaa takkini on Sand Copenhagenin tekoturkis. Se olikin loistava veto. Pörröinen takki ja kiiltävä keltainen silkkipuku kävi niin hyvin yhteen. Ja onneksi en jättänyt takkia narikkaan. Gaala järjestettiin Metro-Areenalla, jonka pohjalla taitaa olla tekojää. Jopa seurueen miehet olivat kylmissään, mutta minulla oli juuri sopivan lämmin, kiitos pörrötakin.
Arvasin, että turkiksesta tulee kyselyä ja niin kaikkiin somekanaviin todella tuli viestejä ”Ei kai tuo ole aito?”. Ei, takki ei ole aito turkis, mutta en tiedä onko synteettisestä tekokuidusta valmistettu turkis kuitenkaan loppupeleissä ekologisempi saati eettisempi vaihtoehto…
Odotan innolla, että markkinoille tulee luonnonkuiduista valmistettuja tekoturkiksia!
Täytyy ihan hehkuttaa, että olin 100% tyytyväinen juhla-asuuni. Vaikkei itsevarmuudella ja vaatevalinoilla pitäisi olla mitään tekemistä, on juhlissa taatusti mukavampaa, jos ei tarvitse jännittää miltä näyttää. Olen muutaman kerran tuntenut itseni todella epämukavaksi juhlapuvussa, joko siksi että se on väärän kokoinen, oudon näköinen tai oikeasti epämukavan tuntuinen, ja se vie kyllä hieman iloa itse juhlalta.
Gaalailta oli ihana ja yksi Emmakin tuli.
8.2.2018
Yllätyin paikallista Konttia kiertäessäni, kuinka paljon kierrätykseen oli tuotu upeita turkkeja. Eri värisiä, pituisia ja kokoisia
– upeita kaikki. Eivätkä edes kovin kalliita.
Ei taida turkki olla muotia juuri nyt, mutta uuden kodin antaminen turkisvaatteelle saattaisi silti olla hyvä idea. Hyvin hoitaen noista notkuvista tangoista riittäisi ajaglnga lämpöä vielä monelle ja monensi vuodeksi.
Viereisien tankojen keinokuituiset talvitakit eivät näyttäneet kestäneen aikaa yhtään niin hyvin, kuin oikea turkki.
9.2.2018
Totta! Se on kyllä hullua, jos ihmiset eivät uskalla käyttää edes kierrätysturkkeja.
9.2.2018
Pukuvalintasi oli täydellinen!Ensinnäkin se oli naisellinen,väri sopii sinun aurinkoiseen olemukseesi täydellisesti ja ikäänkuin terveiset auringosta!?Se on myös ekologinen ollessaan isoäitisi entinen.Se on ajankohtainen näin talviolympialaisten kynnyksellä edustettuaan jo yhdet olympialaiset!Eettisyyden huomioit tekoturkiksessa..mistä luonnonkuiduista saisi upeaa tekoturkista?No..käsittely siinäkin kuluttaa luontoa..Tää tulis laskea;kumpiko kuluttaa luontoa enempi aidon turkiksen vai luonnonkuiduista valmistetun tekoturkiksen?Mielestäni aito turkis on arvokkaampi ja järkevämpi vaihtoehto..MIKÄLI eläimet kasvatetaan luontaisissa oloissa.Tällöinhän turkille tulee hintaa mutta metsästetäänhän eläimiä ravinnoksikin..miksi niitä ei voisi käyttää lämmikkeeksi kuten on tehty Aatamin ja Eevan ajoista?Eikä tulisi mieleenikään käyttää turkkia Thaimaassa.Pohjolan kansoilla on siis hyvä syy ja oikeus käyttää turkkeja koska naisväki jäätyy muutoin juhla-asuissaan!??Asioita on priorisoitava ja järkeistettävä!Hyvä Maria..olet upea!❤
9.2.2018
Kiitos! Tosiaan hyvä sattuma, että nytkin on olympialaiset! Toi keltainen taitaa myös olla sama sävy kuin keltaisessa olympiarenkaassa.
10.3.2018
Hei, tulit nyt osittain asian vierestä mieleen. En kauaa lukenut blogiasi/lukenut vanhoja tekstejä.. Mutta niin oletko perehtynyt ikinä mikromuoviin ja sen vähentämiseen? Käytät paljon ekologisia tuotteita mm. kosmetiikassa niin oletko pohtinut niiden pakkausmateriaaleja ja ekologisuutta. Lähinnä siis haluaisin kuulla mitä mieltä olet asiasta 🙂 Suomessahan esimerkiksi Sulapac toimii mikromuovia vastaan. Olen itse alkanut suosimaa vegaanisia/luonnollista kosmetiikkaa, mutta kieltämättä vähän häiritsee kun niiden pakkaukset ovat silti monesti muovia/peltiä yms.