Olin eilen lasillisella rakkaan ystäväni kanssa. Juteltiin tosi paljon kaikesta muusta, mutta vahingossa keskustelu ajautui lapsiin.
Ystäväni ja minä totesimme yhteen huokaisuun että on huono omatunto. Ollaan molemmat luettu liian vähän ääneen. Vaikka eivät kuunnelmat YLE Lapset -sovelluksestakaan kai ihan huono vaihtoehto ole.
En voi silti mitenkään puolustautua. Lapsille pitäisi lukea, usein!
Yksi syy sille, että ääneen lukeminen on vähentynyt, on siinä että esikoinen on lukenut jo pitkään sujuvasti itse. Niinpä hän lukee myös iltasadun pikkusiskolle.
(Itselläni on sellainen tunne, että lapset oppivat lukemaan oppivat entistä nuorempina. En tiedä, pitääkö tämä oikeasti paikkaansa.)
Kun lapset ylittivät pikkulapsiajan annoin kaikki ”pienten lasten kirjat” ja pahvikirjat tuttujen ja sukulaisten vauvoille. Esimerkiksi Teemu-kirjasarjalle, joka luettiin läpi ainakin tuhat kertaa lasten ollessa alle kaksivuotiaita, olisi todellakin ollut taas tarvetta.
Kirjojen antaminen pois oli vähän hölmösti tehty. Mutta en tosiaan olisi arvannut, että pienten lasten kirjoille olisi vielä hommia yli neljävuotiaidenkin kanssa!
Pienten lasten kirjat ovat nimittäin loistavia juuri lukemaan oppineille lapsille!
Liian pitkät ja pienellä tekstauksella kirjoitetut satukirjat ovat juuri lukemaan oppineelle usein turhauttavia. Pienten lasten kirjat ovat siis hyvä välivaihe maitopurkin kylkien lukemisen ja oikeiden kirjojen välissä. Mutta tietenkin ehtona on, että pienten lasten kirjat ovat myös sisällöltään laadukkaita. Ei kukaan neli- tai viisivuotias jaksa lukea kirjaa jossa lukee vain sanoja tai aivan höpöhöpöjuttuja.
Välivaihe saattaa olla lyhyt, mutta jokaisessa vaiheessa luettavan pitää olla juuri oikealla tavalla pikkuisen haastavaa, mutta mahdollista. Lukeminen on hauskaa, kun tuntee että kirjan lukemisessa edistyy ja pääsee sivulta sivulle. Ja tärkeää on että lukija ymmärtää, mitä tarinassa tapahtuu. Kun lapsi tuntee onnistuvansa, innostuu oppimaan lisää.
Onneksi sain Etana Editions – kustantamon ensimmäisen kirjaparin Yksi vielä ja Värejä meressä. Kirjat ovat ilahduttavan oivaltavia! Kuvitukset auttavat lasta hoksaamaan muotoja ja värejä. Värejä meressä opettaa hämmästyttävän hienosti värien sekoittamisesta ja olemuksesta. Yksi vielä opettaa katsomaan muotoja.
Näiden kirjojen myötä alkoi uusi iltarutiini: Esikoinen lukee iltasadun pikkusisarukselle. Helposti luettavat, selkeät lauseet (jotka lapsi muistaa ulkoa) innostavat lukemaan kokonaisen kirjan itse! Tämä vaihe kesti hetken. Nyt iltaisin esikoinen lukee jo pitkiä satuja ääneen siskolleen.
Ostin tänään muuten ensimmäisen joululahjan. Paketissa on Etana Editionsin uusin lastenkirja Piano karkaa. En ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta kahden ensimmäisen kirjan jälkeen usko Etanan laatuun on vankka. Ja vaikka esikoinen lukee nyt jo itse paksujakin kirjoja, lupaan lukea tämän ääneen monta kertaa!
*Kirjat Värejä meressä ja Yksi vielä on saatu
24.10.2015
http://www.iltalehti.fi/meikki/2015102320549922_mn.shtml
Oletko jo törmännyt tähän uutiseen? Kynsilakkahamsterina kiinnostaisi tietää, mitä merkkejä esim. kannattaisi välttää. Jos ja kun sulla on enemmän tietoa, niin tekisitkö aiheesta postauksen? 🙂
25.10.2015
Joo, kyllä luin! Mulla on pitkä postaus luonnoksissa aiheena kynsilakat ja rakennekynnet. Itselleni ainoa sopiva kynsilakkamerkki on Logona – hämmästyttävän hajuton ja myrkytön. Logona on ensimmäinen luomuseetifikaatin saanut kynsilakka.
27.10.2015
Hei,
Meilläkin esikoinen oppi viisi vuotis synttäreiden tienoilla itsestään lukemaan! Oli hän jo numerot ja aakkoset osannut vuosia, mutta silti se oli hämmentävää kun toinen oppi yksin lukemaan, etenkin kun itse on koulussa sen taidon opetettuna oppinut. Liekkö oikeasti nykyisin lapset vaan oppii aikaisemmin?
Lyhyet satukirjat olisikin nyt kätevät hänelle, mitä vuosien varrella on kertynyt. Home vaan vei kaikki nekin.. mut onneksi on aku ankat mitä tulee mummolaan, niitä lukiessa taidon taisi oppiakkin. 😀
28.10.2015
Voi ei, homehelvetti teilläkin! Ja onnittelut lukevasta lapsesta!
28.10.2015
Joo sitä tässä para aikaa elellään. Vielä on asuntokauppariidat kesken jne. Jumissa sukulaisten luona kun ei ole varaa maksaa toista asuntoa päällekkäin kotihoidontuen aikaan. Sitäpä odotellessa kun atistuneet lapset lähtee homeisiin päiväkoteihin ja kouluihin. ja itse homeisiin työpaikkoihin…
Kiitos, kuin myös!
29.10.2015
Voi ei. Pistää vihaksi. Oletko jo Facebookin Home Sweet Home -vertaistukiryhmässä? Suosittelen. Siellä on mm järjestetty lapsille homeettomia päivähoitojärjestelyitä ym.
29.10.2015
Juu on tuttu ryhmä ollut jo pidemmän aikaa. 🙂 onneksi on sellaisia ryhmiä olemassa!
20.11.2015
Hei. Mua jäi kiinnostamaan ne sanakortit, joista kerroit MHL:ssa. Eli siis minkälaista korteista oli kyse? Kiitos, jos ehdit vastata.
21.11.2015
Lue sellainen kirja kuin ”Kuinka opetat pienen lapsesi lukemaan” tms. Olen myös kirjoittanut siitä siihen kuinka tehdä älykkäitä lapsia -postaukseen.