Karvainen nainen on aikuinen ja siksi kainalokarvat poistetaan. Olen kirjoittanut paljon kauneusihanteista ja yksi ihanne, joka taatusti herättää mielipiteitä, on naisen ihokarvat. Aihe on ollut taas viime aikoina mediassa, kun vihdoin vuonna 2023 nainen uskaltautui paljastamaan tavalliset kainalonsa Linnan juhlissa. Kyseessä oli laulaja Erika Vikman. Useat lehdet ovat uutisoineet ristiriitaisesta vastaanotosta. Jos minut tai olisi kutsuttu Linnan silloin kun en vielä ollut persona non-grata, olisi normaalit kainalot nähty juhlissa jo paljon aiemmin.

Jos karvoja ei ole ajeltu, ne tuntuvat olevan kuin jonkinlainen iso statement, kannanotto, rohkea valinta. Niiden poisto puolestaan on varsin tavallinen, jopa oletettu teko, johon satsataan säännöllisesti aikaa, vaivaa ja rahaa.

Sheivasin jalkani viimeisen kerran lähes 10 vuotta sitten.

Kirjoitin tuolloin karvoilla tuolille sanan F*UCK. Koska tunsin tekeväni väärin. Tunsin alistuvani. Toisaalta, myös karvajalkana kulkeminen tuntui pahalta. Tuntui likaiselta, rivolta, röyhkeältä, arrogantilta, rumalta. Tämän jälkeen en ole sheivannut mitään kehoni karvoja. Ja kyllähän se karvojen poisto myös sattui. Itse en pidä sängestä, joten käytin vuosikaudet epilaattoria tai sokerointia, jossa karvat revitään irti karvatupesta.

Alkuun tunsin oloni silloin tällöin epämukavaksi. Nykyään en ole pahemmin miettinyt ihmisten reaktioita. Tosin järkytyin, kun nuori naistoimittaja haastatteli minua Suomen kuvalehteen menetelmästäni. Hän katsoi, että haastatteluun oli tärkeä nostaa esiin se, etten ollut poistanut jalkakarvojani. Koin että tuo oli haastattelijalta jonkinlainen ”isku vyön alle”. Miten ihmeessä jalkakarvani liittyivät haastattelun aiheeseen. Miksi ihmeessä naistoimittaja koki tärkeäksi niin tärkeäksi sen, etten ollut ajanut säärikarvojani, että päätti mainita sen artikkelissa? Ehkä tarkoitus oli kuitenkin luoda minusta mielikuva outona?

Karvainen nainen vai lapsonen?

Ihannoimme karvatonta naista (paitsi kun karvat ovat ”oikeissa” kohdissa eli esimerkiksi kulmissa, silmissä tai päässä, näille alueille niitä jopa lisätään keinotekoisesti) ja niinpä nykyisen kauneusihanteen mukaan naisen kainalot, sääret kuin alapääkin pitää olla ”siisti” eli karvaton. Väitän, että yksi syy karvattoman naisen ihannointiin on siirtymärituaalien puute siirtyessämme lapsuudesta teini-ikään, meillä ei ole siirtymäriittejä lapsesta teiniksi ja teinistä aikuiseksi. Rituaalit ovat ihmisten tapa käsitellä erilaisia elämäntapahtumia. Monissa kulttuureissa, joissa eletään lähempänä luontoa, on omat rituaalit murrosikäisille tytöille ja pojille.

Meidän nykyäaikaisesta kulttuurista, jossa kehollisuus usein pyritään häivyttämään, puuttuu ikään kuin työkalut kasvaa henkisesti sukukypsäksi, emmekä sen vuoksi tunne kehoamme omaksemme sen sitten ilmentäessä tuota sukukypsyyttä. Kun emme rituaalien tai muiden työkalujen kautta tule täysin sinuiksi kehon muutosten kanssa, jokin osa sukukypsyydessä koetaan uhkana. Mieluummin jäisimme kiinni aikaan, kun olimme vielä lapsen kehossa. Väitän, että myös kehodysforian lisääntyminen liittyy tähän ilmiöön. Sukukypsä keho tuntuu monista vieraalta ja siksi väärältä.

Eikö olekin hurjaa, että yleinen kauneusihanne naisen kehon suhteen on lapsenomaisuus aikuisen naisen kehon sijaan ja luonnollinen olotila on jotenkin radikaalia?

Ja toisaalta yleistyyhän miestenkin ihokarvojen sheivaaminen jatkuvasti. Eräässäkin mainoksessa näytetään, että laite, jota ennen olisi sanottu partakoneeksi ei olekaan tarkoitettu enää vain parralle. Koneella sileäksi rintansa vetänyt miesoletettu kurkkaa vihjailevasti housuihinsa. Konetta voi käyttää myös siellä.

Tuntuu kuin emme olisi valmiita olemaan aikuisia miehiä ja naisia, vaan haikaillaan poikia ja tyttöjä. Kertooko se jostakin syvemmästä haavasta kollektiivisella tasolla, pelosta olla mitä olemme, pelosta ja turvattomuudesta kasvaa aikuisiksi?

Puhun tästä aiheesta myös Tuomas Enbusken Parisuhde-podcastissa.

Kainalokarvat tai säärikarvat naisella ja aikuisuuteen liittyvä häpeä

Kuulin eräältä ihmiseltä mielenkiintoisen tarinan liittyen akneen ja ihokarvoihin. Nainen oli kärsinyt pahasta aknesta jo pitkään ja kun hän lopetti ihokarvojensa ajelun, parani myös akne. Kerran hän päätti puolisoa miellyttääkseen jälleen ajella säärensä ja kuinka ollakaan, akne palasi. Olen juuri kirjoittamassa Löydä juurisyyt kehon ja mielen haasteisiin -kirjaa. kerron siinä, kuinka mielestäni yksi aknen juurisyy on sukukypsyyteen liittyvä häpeä. Aknehan ilmestyy usein, murrosiän aikana ja saa ihmisen usein kokemaan itsensä likaiseksi. Ihminen voi myös pelätä, että ihmiset jotka näkevät häntä,  pitävät häntä ihonsa takia likaisena. Tässä tarinassa henkilö häpesi myös ihokarvojaan. Kun hän kohtasi häpeän ja meni sen läpi ollen sinut karvojensa kanssa, aknekin rauhoittui. Kun ihminen toimi häpeänsä sanelemana ja poisti karvansa, palasi akne.

Loistavat työkalut häpeän työstämiseen saat esimerkiksi ihoon ja nautintoon liittyvistä meditaatioistani.

Koska meihin on niin vahvasti iskostettu se, että kaunis nainen on keholtaan karvaton, saattaa luonnolliseen olotilaan liittyä jopa häpeää. Kauneuskuvastostamme puuttuvat naisten kehokarvat ja siksi karvojen ajelematta jättäminen saattaa tuntua jopa radikaalilta, vaikka tosiasiassahan se on täysin luonnollisista.

Ihokarvat on meillä syystä. Ne suojaavat ihoa ja tuovat tasapainoa sen mikrobiomiin. Monet järkeilevät, että karvat ovat epähygienisiä. Se on kuitenkin virhekäsitys. Karvoissa voi olla PALJON ERILAISIA mikrobeja ja se on nimenomaan hyvä ja terveyttä edistävä asia. On kova fakta, että mitä rikkaampi mikrobisto on, sitä tasapainoisempi se myös on. Eli jos kärsit tulehduksista, kokeile mitä tapahtuu, jos annatkin karvojen kasvaa. Toki siinä, että mikrobiomi normalisoittu voi mennä hetki, joten tämä ei ole mikään pikakonsti.

Genitaalialueen karvojen sanotaan suojaavan ylimääräiseltä hankaukselta seksissä kuin myös tuovan suojaa esimerkiksi virtsatie- ja hiivatulehduksilta. Karvoihin myös kiinnittyy vahvemmin erittämämme feromonit, jotka puolestaan vaikuttavat esimerkiksi kumppanin valintaan ja seksuaaliseen halukkuuteen. Miten paljon teemmekään feromoneja blokkaavia asioita, kuten ihokarvojen ajelu, keinotekoiset hajusteet ja hormonaalinen ehkäisy.

Esimerkkinä tuleville aikuisille