Syksy tuli, kuten paluu projektien ääreenkin.
Ote keskustelusta leikkipuistossa:
-Oletko vielä kotona?
Mitä ihmettä vielä? Ja miten niin kotona?
-Siis että oletko vielä äitiyslomalla?
LOMALLA?! Hah, onko tämä mielestäsi lomaa?
En oikeasti sano ihan noin, mutta taidan ajattella. Hämmennyn. Monet vanhemmat ovat kai oikeasti tekemättä töitä vanhempainvapaalla. Itse en saa pidäteltyä itseäni poissa sorvin ääreltä, saati suljettua päätäni ideoilta.
Esikoista odottaessa aloitin diplomityön tekemisen. Palautin sen, kun vauva oli puolivuotias. – Täysin hullua.
Sitten alkoikin talon suunnittelu ja rakennus. Siitähän te jo tiedättekin. Sen lisäksi oli muitakin suunnittelutöitä ja projekteja. Ja syntyihän siinä yksi vauvakin jossain välissä. – Aivan hullua (paitsi vauvan syntymä).
Ehkä tämä on ihan oma vikani, kun olen säätäjä, yksityisyrittäjä ja apurahataiteilija-projektihirmu. Mutta en taida osata olla muutakaan, edes äitiys”vapaalla”. Joka taisikin jo virallisesti loppua.
Ristiriita ja
nollapersoona
Eniten muiden äitien kotikyselyissä kai ihmettelen itseäni. Miksi pitää olla koko ajan kaikkea? Samalla kuitenkin haluaisin olla ihan vaan kotiäiti.
Nyt Karoliinan lailla jännitän pojan päivähoidon alkua. Pikkuisinta en raaski silti viedä vielä hoitoon. Kokeilemme jos hoitokuvio mummon luona onnistuisi parina päivänä viikossa. Niin voisin tehdä hommia muulloinkin kuin öisin lasten nukkuessa.
Sellaista meillä täällä KOTONA tänään mietitään.
Kiitos viikonlopun viihdeuutisten tiedäkin, mitä vastaan jos joku kysyy olenko vielä kotona.
Sanon että ihan suorastaan asun kotona. Ollaan lasten kanssa muutettu takaisin kotiin YHDEN YÖN KESTÄNEELTÄ telttaretkeltä.
Ja teltta on tukevasti kassissa työpöytäni alla.
Uusia ihmeellisiä otsikoita odotellessa…
Ja kiitos ihanista kommenteista!
Share This
6.8.2012
Mahtavaa journalismia saa aikaiseksi telttaretkestä 😀
Itsekin kirjoitin lopputyöni, kun vauva oli vastasyntynyt. Ensin hyssyttelin koko illan kantorepussa edes takaisin kävellen (ainoa keino saada koliikkivauva rauhottumaan), sitten kirjoitin lauseen ja toistin saman uudestaan.
Meillä ei ole mummoa lähellä, joten poikani joutui menemään vuoden ikäisenä päiväkotiin. Olette onnekkaita! Tosin, ei se päiväkoti niin paha paikka ole. Siellä oppii yhteisöllisyyttä ja ryhmässä toimimista, joita muuten tässä tuppisuuyhteiskunnassa on hyvin vaikea oppia.
9.8.2012
Tuo lopputyön kirjoittaminen lause kerrallaan kuulostaa hyvin tutulta.
6.8.2012
Naureskelin tuolle uutiselle heti sen ilmestyttyä, kun olin juuri aiemmin lukenut blogikirjoituksesi 😀 Hieman sensaatiohakuista uutisointia! 😀
7.8.2012
En tiedä ovatko toimittajat tomppeleita, vai luulevatko he lukijoiden olevan…. Teltta-juttu aivan käsittämätön virhelyönti!
Oma lomani (äitiysloma) loppuu pian ja jäämme lapsen kanssa kotihoitoon..
10.8.2012
Sinä se osaat nostaa hienosti esiin näitä meitä nykyäitejä stressaavia teemoja. Elämä on yhtä projektien kanssa tasa-painottelua. Onneksi on lapset, joille olemme äitejä ihan joka päivä:)
11.8.2012
Kiitos paljon palautteesta! Tasapainoillaan… Joka päivä, koko ajan. Sitä on vaikea ymmärtää ennen kun on lapsia. Mikään muu ei taida olla niin ”koko ajan”.
10.8.2012
Meillä mies kun näki lehden otsikon kysyi, että onko ne ihan oikeasti muuttanut telttaan. 😀
11.8.2012
mutta se hyvä puoli uutisessa oli, että sitä kautta moni varmaan löysi blogisi (minä ainakin) ja luki asian oikean laidan. Sellaisia ne toimittajat vaan ovat. Dramaattinen otsikko myy.
11.8.2012
Totta. Laitoin uusimpaan kirjoitukseen silti pienen varoituksen toimittajien varalta.