Kuvitelkaa tilanne. Kuumeinen kaksivuotias, kuumeisempi neljävuotias ja kuumeisin äiti. Nukkumaanmenoaika. Ulkona pakkasta, lunta ja viima. Mies juuri sinä iltana keikkamatkalla. Äiti kuumeinen, sen taisin jo mainita, mutta myös väsynyt. Niin ja kurkkukipuinen.
Ei siinä mitään muuten. Mutta olen harvoin kuumeessa ja reagoin siihen herkästi. Kun mittari näyttää 37.1°C kuljen hitaasti kuin mummeli. 37,5°C ja hourailen ja joudun pitämään seinistä kiinni huoneesta toiseen seilatessa. 38°C, siitä minulla on enää hataria mielikuvia.
Sinä iltana soitin terveysneuvontaan. Kerroin, että lasten leikkikoulussa on angiinaepidemia (koululta tuli sähköposti, että kaikilta, joilla on mitään oireita pitäisi ottaa nieluviljely). Sain ohjeistuksen lähteä samantien tarkistamaan, onko meillä streptokokki. Ensin pitäisi mennä Lastenklinikan päivystykseen otattamaan näytteet pieniltä. Sitten pitäisi mennä Haartmanin terveyskeskuspäivystykseen antamaan minun näyte. Reippaan hoitajan ääni puhelimen päässä sanoi ”Lähdette vaan nyt samantien matkaan. Kiva, kiitos soitosta.”.
Ajattelin että aivan varmasti
…en.
En olisi päässyt edes ovesta ulos siinä houreessa.
Meidän pojalla on lapsivakuutus, joten olen tottunut käyttämään kotilääkäriä. Soitin tuttuun lääkärikeskukseen. Yhdeksältä illalla hoitaja tuli kotiimme ottamaan näytteet. Täytyy sanoa, että tämä on niin kätevää, että ihan melkein hävettää. En tuhlaa vaatteisiin, en meikkeihin, en mihinkään turhaan. Mutta tästä en tingi.
En näe järkeä siinä, että akuutisti kipeiden, siis tartuntaudin kourissa olevien ihmisten, pitäisi lähteä hourimaan jonnekin odotusaulaan ja tartuttamaan kaikki muutkin. Tai vastavuoroisesti käydä siellä odotusaulassa hakemassa lisää keräilykappaleita. Sieltähän voisi saada vaikka vatsataudin tai jonkin kivan rokon.
Tämä ei ole houre, mutta näen kuinka tulevaisuudessa lääkäri on keittiön pöydällä läppärissä, tabletissa tai älypuhelimessa. Kuinka kätevää olisi, jos lääkäri voisi tarkistaa itkuisen vauvan korvat, puhelimen linssiin asennetun pienen tähystimen avulla, nettiyhteyden päästä. ”Kyllä se vasen korva vähän punottaa, mutta ei mitään hätää. Tämä on tosi yleistä pienillä lapsilla. Uusien tutkimusten mukaan osalla korvatulehduksista on taipumus mennä ohi muutamassa päivässä. Nyt seuraillaan korvaa päivittäin viikon ajan. Kipuun annatte kipulääkettä ohjeen mukaan ja katsotaan korvaa huomenna uudelleen.”
Täydellistä!
Kavereideni perustama MeeDoc tarjoaa yhteyden lääkäriin sovellutuksen kautta. Puhelun hinta Kela-korvauksen jälkeen on 25€.
Katsokaapa sivun taustassa pyörivä video!
Kukas huolestunut äiti siinä kokeileekaan tyttärensä otsaa…? (Olinpa väsyneen näköinen vuosi sitten, kun video kuvattiin. Olen vakuuttunut, että vuoden ikäisen kanssa on rankinta. Jos tätä flunssaa ei ota huomioon, on elämä tällä hetkellä sata kertaa helpompaa ja kevyempää kuin silloin.)
Voin hyvin kuvitella monta tilannetta, jossa olisin säästynyt suurelta vaivalta, kun olisin ensin ottanut yhteyden MeeDociin. Ja sitten vasta panikoinut, ja lähtenyt kiikuttamaan puoliunisia lapsia päivystykseen…
Ai, tämänkertainen diagnoosi unohtui. Meidän kaikkien pikatestit ja nieluviljelyt oli negatiivisiä. Ei streptokokkia. Vaan tavallinen flunssa, jolle ei voi muuta kuin kärsiä.
29.1.2014
Voih, pikaista paranemista teille!
30.1.2014
Kiitos. Ollaan jo takas! ELÄMÄÄ!
29.1.2014
Miten muuten maksu sujuu noissa, kun lääkäri/hoitaja tulee kotiin? Pitääkö olla käteistä vai tuleeko lasku perässä?
30.1.2014
Lasku tulee myöhemmin postissa. Vakuutus toimii niin, että kerään koko vuoden laskut ja lähetän korvaushakemuksen ennen joulua. Sitten saan loppuvuodesta koko vuoden lääkärikulut takaisin. Sehän on kuin laittaisi rahaa säästöön. (Mitä en muuten tulisi tehneeksi)
3.2.2014
Kiitos vastauksesta! Meillä voi vakuutuskorvaukset hakea netissä, jolloin menee vain yksi omavastuu per vuosi ja korvaus tulee tilille useimmiten vuorokaudessa 🙂
4.2.2014
Ah, niin se taitaa meilläkin olla. Mutta haen kerran vuodessa -joulurahat! 🙂