Vauvamme syntyi kodin turvassa – Kotisynnytys on elämäni ihanin elämys

Tässsä tulee synnytyspostausten ensimmäinen osa, jossa kerron synnytyskertomuksen. Kerron myöhemmin valintani taustoista. Tiedän, että raskaana ollessa on ihana lukea synnytyskertomuksia, mutta ikävä kyllä useimmat synnytyskertomukset eivät mielestäni tue synnytykseen valmistautumista. Siksi haluankin jakaa kokemukseni erityisesti tueksi kaikille joita tuleva synnytys askarruttaa. Takanahan minulla on kaksi ei-niin-kivaa synnytystarinaa. Tällä kertaa halusin täysin toisenlaisen synnytyksen. Halusin synnytyksestäni sen ”elämyksen”, jota ensimmäisessä synnytyksessäni ollut kätilö kovin halveksui.

Kotisynnytystarina

Kolmas lapsemme syntyi eilen kotona, isompien sisarusten nukkuessa vain muutaman metrin päässä. En oikein tiedä, milloin synnytys käynnistyi, sillä tuntuu että kaikki alkoi hyvin lempeästi.  Maanantaina iltakymmenen aikaan lähetin kuitenkin kätilöilleni viestin, että minusta tuntuu että jotain on tapahtumassa. (Varasin jo keväällä kaksi yksityistä kätilöä, joiden halusin olla paikalla syntyipä vauvamme missä tahansa.)

Puolisoni Reino tuli kotiin puolen yön aikoihin ja silloin olin jo varma, että vauvamme on syntymässä. Reino kysyi, menemmekö sittenkin sairaalaan? Vastasin että vain jos tarvitsee. Se on ollut suunnitelmani kolmannen synnytykseni suhteen jo muutaman kuukauden, mutta synnytyksen alkaessa minut vihdoin valtasi rauha ja varmuus päätöksen tiimoilta. Tiesin että tämä on oikea päätös minulle ja vauvalle.

Pyysin Reinoa laittamaan kätilöltäni lainaan saadun TENS-laitteen, ihan vaan kokeilunhalusta ja koska minulle sitä neuvolassa suositeltiin. Tens-laitteen sanotaan hämäävän kehon kipusignaaleja ja lieventävän näin synnytyksen aiheuttamia tuntemuksia. Pidin laitetta parikymmentä minuuttia, mutten kokenut siitä olevan hyötyä.

Olen valmistautunut synnytykseen hypnosynnysmenetelmällä ja olinkin todella innoissani siitä, että sain nyt vihdoin päästä kuulemaan synnytykseen tarkoitettuja äänitteitä, joita en vielä aikaisemmin ollut kuunnellut. Laitoin kylvyn valumaan ja Reino laittoi äänitteet kaiuttimista. Vaivuin kylvyssä omaan ihanaan mielikuvamaailmaan, jossa synnytyssupistukset ovat ”aaltoja”.

Makoilin kylpyammessa välillä valuttaen kylmää, välillä lämmintä vettä. Kuuntelin myös merenalaiseen hypnoottiseen tunnelmaan sopivia biisejä, joista ”synnytysbiisikseni” valikoitui tämä 90-luvun hitti, Underwater love. Kuuntelin ja lilluin, mielikuvissani kelluin aalloilla, välillä tarpeen mukaan sukeltaen vauvan kanssa allon alle, merenalaiseen maailmaan. Tunsin joka hetki, kuinka matkaa teimme me kaksi: minä ja vauva. Tunsin koko synnytyksen ajan vauvan liikeet, kun hän pienillä innostuneilla jaloillaan auttoi synnytyksen etenemisessä. Näin sieluni silmin, miten jokainen aalto tuo vauvani lähemmäs syliäni. Siksi olinkin kiitollinen aina kun huomasin horisontissa uuden nousevan aallon.

”Aallon” eli supistuksen tullessa välillä itkin onnen ja liikutuksen kyyneleitä, luonnon kauneuden ja voiman edessä. Tosin, koska olen tehnyt hypnosynnytysmenetelmää vain englanniksi, päässäni soi lause: ”Im mesmerized by the power and beauty of nature”.

Lilluin kylpyammessa, kun toinen kätilöistä pääsi paikalle joskus yhden jälkeen yöllä. Vaikka minulla oli rauhallinen olo jo muutenkin, tunsin turvan tunteen syvenevän. Kätilö Ria istui kylpyammeen vieressä välillä hieroen ja silitellen tai äännellen kanssani aaltojen mukana. Ennen kello kahta yöllä myös ”ykköskätilöni” Johanna ehti paikalle. Tunsin oloni luottavaiseksi, sillä hän on ollut vuosia töissä Naistenklinikalla ja todellinen konkarikätilö, joka on ollut mukana sadoissa synnytyksissä.

Olin sanonut kätilöilleni aiemmin, että jos he huomaavat pienintäkään viitettä siitä että kaikki ei ole täydellisesti, voimme heti siirtyä sairaalaan. Minulle kotisynnytys ei siis ollut pakkomielle, olisin hetkenä minä hyvänsä voinut siirtyä hyvillä mielin sairaalaan.

Olin vielä jonkin aikaa ammeessa, kunnes vesi alkoi tuntua välillä liian kylmältä ja seuraavassa hetkessä minulla olikin liian kuuma. Vaikka koen, että vesi on elementtini, halusin pois vedestä ja nautinkin yhtäkkiä siitä kun tunsin vahvat jalkani maassa ja painovoiman auttavan vauvan siirtymisessä alas. Meillä oli synnytystä varten kotona myös oikea synnytysallas, mutta se jäi käyttämättä.

Olin jo aiemmin lukenut ekstaattisesta ja orgastisesta synnytyksestä ja sain kokea hieman sitäkin! Nimittäin synnytyksen ehkä nautinnollisimmat hetket koin kun sain olla itsekseni meidän pimeässä vessassa pöntöllä istuen. Kuulostaa monen mielestä varmasti hassulta, mutta synnyttäminen voi tuntua myös samalta kuin kakkaaminen voi parhaimmillaan tuntua – eli oikein hyvältä! Kylmät väreet kulkivat koko kehoni läpi kun vaivuin täysin omaan maailmaani siinä pöntöllä istuessani. Samalla hyväilin kehoani ja tunsin itseni todella ihanaksi, vahvaksi ja suorastaan supernaiseksi.

Jossain vaiheessa kuitenkin halusin puolison turvaa ja lämpöä ja muutenkin hellimistä. Menin meidän sängylle, jossa kätilöt ja puolisoni kannattelivat jalkojani minulle mukavissa asennoissa aaltojen ajan.

Koko synnytykseni aikana minulle ei tehty yhtään tutkimusta, eikä minulle sanottu missä vaiheessa synnytys oli. Minä luotin kätilöihini ja kätilöt sanoivat että saan luottaa kehoni viesteihin. Ja niin tein. En kuitenkaan tehnyt mitään väkisin, vaan ainoastaan tarkkailin mitä kehoni teki. Jo siinä ammessa ollessani kehoni teki sellaisia supistusaaltojen lisäksi sellaisia pieniä kramppimaisia ponnistusliikkeitä täysin minun tahdosta riippumatta.

Loppuvaiheessa synnytystä näitä tahattomia ponnistuksia tuli enemmän ja päätin muuttaa hengitystekniikkaani. Hypnosynnytysmenetelmän periaatteiden mukaan synnytyksssä on kaksi vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa hengitetään energiaa ja kohdunsuuta ylös, toisessa vaiheessa hengitetään energiaa ja vauvaa alas (ja tätä voi tosiaan harjoitella vaikka joka päivä kakalla käydessä, kuten hypnosynnytysmenetelmässä suositellaankin).

Synnytyksen loppuvaiheessa, vain pari tuntia kätilöiden tulon jälkeen suuntasin hengitykseni energian tietoisesti supistusaaltojen avittamina alas. En ponnistanut tietoisesti, vaan ainoastaan sen verran kuin kehoni itsestään ponnisti. Tässä vaiheessa minulle tuli ensimmäistä kertaa pieni epäusko. Katsoin kätilöitäni ja kysyin että mitä jos en jaksa, mitä jos vauva ei mahdukaan tulemaan ulos?

Vaikkei minulle tehty tutkimuksia, kätilöt tarkkailivat koko synnytyksen ajan minua ja merkkejä synnytyksen kulusta. Lisäksi he kuuntelivat useita kertoja vauvan sydänääniä ennen supistusta, supistuksen aikana ja sen jälkeen. Jotenkin kummasti minua asia ei edes kiinnostanut, sillä tunsin niin vahvasti sen, että vauva voi koko synnytyksen hyvin kanssani. Annoin kätilöiden kuitenkin tehdä todella raskaan vastuun omaavan työnsä huolella. Jokaisen kerran vauvan sydänäänet olivat todella vahvat ja kätilöiden mukaan vauva reagoi sykkeellään supistuksiin juuri oikein.

Kätilöt poistivat epäilykseni kehumalla minua synnyttäjänä ja vain vahvistamalla sen minkä jo tiesin: luota kehoosi. Ja niin pyysin Reinon aivan vierelleni, nojasin häneen. Reino kuiskasi minulle että kuvittele itsesi vahvaksi tammaksi. Ja niin murisin hengitykseni kaiken energian alas ja samalla vauvan pää popsahti ulos! Katsoin Reinoa silmiin ja arvaan että ilmeeni oli yllättynyt. Olin aivan ihmeissäni kun tajusin että vauvamme todella syntyy tähän meidän kotiimme, meidän makuuhuoneeseemme, josta vain muutama metri isompien lasten sänkyyn. Myös heidän levollinen läsnäolonsa antoi minulle paljon tukea synnytykseen.

Muutaman seuraavan supistuksen aikana vauva tuli kokonaan ulos siististi sikiöpussissaan. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä hetkeä. Kello oli 4.47. Kerrossängyssään nukkuvat isommat lapset herätettiin katsomaan tuoretta sisarusta. Aamu valkeni ihmeellisenä. Kaikki ympärillä oli samaa, mutta ihan erilaista: meitä oli nyt yksi lisää. Lapset näkivät vauvan ensihetket.

Tämä oli elämäni kaunein kokemus.

Koska kotisynnytys herättää varmasti tunteita, pyydän komnettikenttään asiallista keskustelua. Kerron pian niistä tekijöistä joiden takia muutin mieltäni kotisynnytyksen suhteen ja valitsin antaa kotisynnytykselle mahdollisuuden. Aiemmin olin tosiaan varma, etten koskaan synnyttäisi kotona.

51 Comments

  1. Heidi
    1.8.2018

    Ihana, luonnollinen, täydellinen syntymä. Kyyneleet virtasivat poskilleni, kun luin kokemuksestasi! Lämpimät onnittelut pienokaisesta. Olet voimakas ja upea, ja olen niin iloinen, kun pienokaisesi sai syntyä pehmeästi tähän maailmaan.

    Vastaa
  2. Noora
    1.8.2018

    Aivan upea, ihana, voimaannuttava synnytyskertomus! ❤️ Onnea! ❤️

    Vastaa
  3. Minna
    1.8.2018

    Todella kaunista, olen kaikki kolme lastani synnyttänyt sektiolla minusta riippumattomista syistä. Olisin halunnut todellakin kokea noin rauhallisen ja kauniin synnytyksen. Onnea koko perheelle <3

    Vastaa
  4. Tanrica
    2.8.2018

    Ah, ihanaa ? itken täällä onnesta ja rakkaudesta. Kiitos kun jaoit. Mahtavaa kun sait synnyttää kotona, rakastavassa ympäristössä. Onnea uusiin hetkiin pienoisen kanssa koko perheelle ?

    Vastaa
    1. Marjukka
      2.8.2018

      Onnea pienokaisesta ja ihanasta, ikuisesti mieleen jäävästä kotisynnytyksestä! ?
      Meidän kuopus sai syntyä myös oman kodin rauhassa 🙂
      Sitä kodin tuomaa turvaa ja rauhaa niin synnytyksessä kuin sen jälkeenkin on melkein mahdoton kuvailla! Seuraavat päivät ja viikot leijuin pilvissä ja olin onnellisempi kuin koskaan!

      Vastaa
  5. Päivätär
    2.8.2018

    Onnea suunnattomasti koko perheelle <3. Minulle heräsi ajatus siitä ovatko isoäitimme ja heidän äitinsä jne tunteneet paremmin tämän kehon kuuntelemisen kun synnytykset tapahtuivat usein kotona? Nyt nainen on vieraantunut siitä ellei ole kiinnostusta tutustua eri hengitys-, rentoutus- ym tekniikoihin saati kaikkiin muihin oloa helpottaviin luomukonsteihin. Synnytyksesi oli siis niin upea ja ihana, että oli vauvalle hellin tapa syntyä. Mutta paras on se, ettet kokenut asiaa pakkomielteenä vaan vauvan vointia kuunnellen . Ootte ihania, jatkakaa samaan malliin. Näitä on kiva lukea!

    Vastaa
  6. Sandra
    2.8.2018

    Hirmuisen paljon onnea uudesta perheenjäsenestä! Synnytys kuulosti niin ihanalta ja seesteiseltä, olet rohkea nainen uskaltaessasi kokeilemaan omien voimavarojen äärirajoja naisille näin ajatuksia, huolia, toiveita ja pelkojakin herättävässä asiassa.
    Haaveilin nuorempana rauhallisista synnytyksistä, toiveena mahdollisimman vähä kipulääkitys ja saada synnytyspelko taltutettua. Esikoinen kuitenkin oli paljon arvioitua suurempi ja repesin pahasti imukuppisynnytyksessä. Meni kymmenen vuotta traumoineni ennenkuin uskalsin haaveilla vauvasta. Pari vuotta sitten tuplamme syntyivät muutaman kuukauden ennenaikaisina syöksysynnytyksellä, johon luulin kuolevani, se oli kauheaa.
    Haaveilen vielä vauvasta, vaikka asiaa kohtaan on hirveitä pelkoja, että kaikki menisi taas huonosti. Haluaisin rauhallisen synnytyksen, sairaalassa kylläkin sillä meillä on tunnin matka sinne jos jotain sattuukin, mutta olisi ihanaa saada viimeistä kerrasta vihdoin sellainen kokemus jota tahtoisin muistella lämmöllä, ehkä vielä uskaltaudun, mieheni kannustaa, hän on ollut synnytyksissä tukeni ja turvani.

    Kaikkea hyvää perheellenne ja oikein ihanaa, vauvantäyteistä kesää vielä!

    Vastaa
  7. R
    2.8.2018

    Voi kuinka rakkauden täyteinen synnytys! Tuli kyyneleet silmiin. Paljon onnea! <3

    Vastaa
  8. Lontoon kätilö
    2.8.2018

    Onnea ja Kiitos kun jaoit kauniin synnytystarinasi.

    Itse sain myös kokea kotisynnytyksen viidennen lapsemme synnyttyä suunnitellusti kotona täällä Lontoossa, jossa kotisynnytys on yksi julkisen terveydenhuollon palvelu. Suomessa on mielestäni moni asia erittäin hyvin, mutta jostain kumman syystä meillä ei sitä tarjota vaihtoehtona matalan riskin synnyttäjille, vaan kotisynnytys nähdään elämysmatkailuna ja vauvan terveyden vaarantamisena…on kyllä monelta terveydenhuoltoalan ammattilaiselta jäänyt aina moni fakta lukematta (kotisynnytyksistä kun löytyy luotettavaa tutkimusta maailmalta ihan hyvä määrä).

    Vastaa
  9. Tiina
    2.8.2018

    Onnea ja kiitos hienosta synnytyskertomuksesta!

    Vastaa
  10. Goji&Avocado
    2.8.2018

    Ihana kertomus, kiitos jakamisesta!

    On totta, että kotisynnytys voi olla elämän voimaannuttavin kokemus. Olen itse synnyttänyt 4 kertaa, joista viimeisimmän kotona (Johanna oli minullakin kätilönä). Muistan nuo samat fiilikset heti syntymän jälkeen ja vielä nytkin vuosien kuluttua on tuo päivä ja hetki mielessä melkein päivittäin.

    Oma synnytyskertomukseni blogissani: https://gojiavocado.blogspot.com/2016/05/kotisynnytys-oma-kokemukseni.html

    Nauttikaa ihanasta kokemuksesta ja vauva-ajasta!

    Vastaa
  11. Voi miten ihana, tosi kaunis synnytystarina ❤❤
    Tulee oma lokakuinen kotisynnytys vahvasti mieleen ❤

    Vastaa
  12. Päivi
    2.8.2018

    Todella kaunis synnytys. Onnittelut koko perheelle <3

    Vastaa
  13. Katja
    2.8.2018

    Oli hieno lukea tuo synnytys tarina.onnea uudesta pikkuisesta.

    Vastaa
  14. Kirsi
    2.8.2018

    En ikinä uskaltaisi itse synnyttää kotona(sairaalaan 1.5h matka että sekin varmaan vaikuttaa), mutta ymmärrän hyvin tämän ajatusmaailman. Kuopukseni syntyi täysin luomuna puolen tunnin päästä siitä, kun päästiin sairaalaan.siitä 15 minuuttia odotettiin että kätilö ehti ottamaan meidät vastaan.. Se voima, mikä minut valtasi, kun tajusin että miten vartaloni toimii ja mihin kaikkeen se pystyykään ihan itse!
    Onnellinen olen kyllä esikoisenkin avustetusta syntymästä. Hän olisi varmasti menehtynyt elleivät lääkärit olisi saaneet häntä ulos asap.
    Onnea teidän perheelle
    ?

    Vastaa
  15. Jarna
    2.8.2018

    Ah, en kestä miten kaunis synnytyskertomus ja silti aivan realistinen. Uskon kyllä vahvasti, että synnytys voi olla noinkin upea kokemus, vaikka se ei kaikilla sitä olisikaan ollut. Ja uskon myös että kaikilla on myös siihen täysi mahdollisuus. Kiitos että jaoit tämän ja kaikkea hyvää teidän perheellenne!! ?

    Vastaa
  16. Riina
    2.8.2018

    Voi kuinka ihana, lempeä ja voimauttava synnytyskertomus! On niin ihmeellistä, kuinka suuri merkitys on niillä ympärillä olevilla ihmisilläkin, että kokee olevansa turvassa. Silloin on huomattavasti helpompi liukua sinne synnytyskuplaansa. Kiitos, että jaoit jotain näin tärkeää! <3

    Vastaa
  17. Katja
    2.8.2018

    Paljon onnea koko perheelle uudesta perheenjäsenestä! ?
    Olipa aivan ihana synnytyskertomus, jotenkin niin aito ja tunnelmallinen kuvaus ? Kaikkea hyvää tuleviin päiviin pikkuisen kanssa.

    Vastaa
  18. Titiuu
    2.8.2018

    Voi että miten ihana synnytys. Hurjasti onnea pienestä ihmeestä. Itken täällä ilosta ja onnesta teidän mukana ♥
    Synnytyksesi oli täysin minun unelmistani, jota tuskin tulen koskaan kokemaan. 1/3 syntynyt sektiolla ja kuopuksen aikana minulla oli raskausmyrkytys. Olen myös kokenut kätilöiden julkeuden ja epäammatillisen kohtelun.

    Vastaa
  19. Mari
    2.8.2018

    Paljon onnea pikkuisesta! <3 Aivan mahtava ja upea synnytys. Itsekin sain kuopukseni synnyttää hypnosynnytys-kurssin käyneenä. Kurssilla kaikki vain loksahti päässäni kohdalleen, tiesin että synnytys tulee menemään upeasti ja luonnollisesti ja niin se menikin. Mieletön kokemus! Ihania vauvan nuuskuttelu-päiviä koko perheelle.

    Vastaa
  20. Helena
    2.8.2018

    Aivan mahtavaa!! Kumpa itselläkin olisi ollut rohkeutta nauttia synnytyksestä sinun tavallasi. Huikea,vahva nainen ❤

    Vastaa
  21. Helena
    2.8.2018

    Voi miten ihana synnytyskertomus! Kyyneleet valui täälläkin lukiessa. Itse olen saanut synnyttää kolme lastamme kaikki alateitse, kolmannen täysin luomuna ja se vasta olikin ihana kokemus. Kunpa neuvolassa jotenkin kannustettaisiin uskomaan, että me naiset pystymme siihen ja se voi kokemuksena olla maailman ihaninta!

    Vastaa
  22. Ihana synnytyskertomus ja -kokemus, paljon onnea koko perheelle!

    Itsekin olen synnyttänyt nuorimman lapseni kotona, minullakin oli Johanna toisena kätilönä. Kokemus oli aivan sanoinkuvaamattoman upea, mieleenpainuva, koskettava ja voimaannuttava. Edelleen vuosien jälkeenkin se on mielessä melkein joka päivä.

    On tosi tärkeää, että näitä rohkaisevia, positiivisia ja voimaannuttavia tarinoita synnytyksestä jaetaan ja kerrotaan. Lähestymistapa kun tähän aiheeseen on yleisesti täysin päinvastainen, pelon ja uhkien hallitsema. Kiitos oman tarinasi jakamisesta, siitä ob varmasti apua monelle ja se on omalta osaltaan rakentamassa positiivisempaa narratiivia synnytyksestä yhteiskunnassamme.

    Omankin kotisynnytyskertomukseni olen jakanut blogissani: https://gojiavocado.blogspot.com/2016/05/kotisynnytys-oma-kokemukseni.html

    Ihanaa vauva-aikaa teille, nauttikaa <3

    Vastaa
  23. Amv
    2.8.2018

    Toivoisin, että kertoessasi kotisynnytykseen päätymisen syistä muistaisit mainita myös sen tosiseikan, että hätäsektiossa, johon mikä tahansa synnytys voi teoriassa päätyä, aika, päätöksen tekemisestä vauvan ulossaamiseen on 10 minuuttia (joka pyritään alittamaan). Kukaan ei ehdi kotoaan sektiosaliin siinä ajassa, kokenutkaan kätilö ei voi sektiota tehdä. Äidin massiiveissa verenvuodoissa aikaa on vieläkin vähemmän.
    Itse en ymmärrä, miks ei voi synnyttää luomusti sairaalassa omien kätilöiden läsnäollessa. Tämä synnytyskertomuksesi kouraisee vielä syvemmältä siksi, että läheiseni lapsi selvisi syntymästään muutama kk sitten hengissä ainoastaan siksi, että hänet saatiin hätäsektiolla ulos ja vastasyntyneiden teholle viiveettä. Mikään synnytyksen kulussa ei viitannut tähän ja myös tämä äiti luotti omaan kehoonsa. Onneksi teillä meni kaikki hyvin. Onnea vauvasta!

    Vastaa
  24. SH
    2.8.2018

    Kaunis synnytys! Onneksi sait kokea myös ihanan synnytyksen!

    Onnea uudesta perheenjäsenestä ja voimia tulevaan arkeen! <3

    Vastaa
  25. Heta Eune Maaria
    2.8.2018

    Oikein paljon onnea uudesta ihmeestä ja ihana että sait näin täydellisen kokemuksen! Kiitos myös, että jaoit sen näin avoimesti. Omasta luomusynnytyksestäni on vain kaksi kuukautta joten hyvässä muistissa ja näin ollen pystyn eläytymään kertomaasi täysin.
    Ihanaa!! Onnea onnea satatuhatta kiloa!

    Vastaa
  26. Jutta
    2.8.2018

    Tulipa hyvä mieli tästä kirjoituksesta – olen iloinen että sait kokea yhden elämän tärkeimmistä hetkistä näin kauniina ja luonnollisena.
    Onnea teidän koko perheelle!

    Vastaa
  27. Ryövärintytär
    2.8.2018

    Paljon onnea!
    Kauniisti kirjoitettu tarina, joka sai ihan kyyneleet silmiin ja palaamaan omiin muistoihin.
    Tyttäreni syntyi lähes täsmälleen 20v teidän pienokaistanne aiemmin, 31.7. klo 5.39

    Olin hyvin kiinnostunut kotisynnytyksestä, mutta rohkeus petti ja menin sairaalaan. En kuitenkaan antanut tehdä tutkimuksia enempää kuin oli ”pakko” tai istunut remmeissä sänkyyn pakotettuna. Myöskään letkuja tai piikkejä en antanut laittaa.

    Suihkun alla istuen kaksin puolison kanssa välillä jutellen ja nauraen ja välillä hymisten ja omaan kehoon keskittyen. Tyttö syntyi kuin itsestään parin ponnistuksen jälkeen vain 3,5h sen jälkeen kun olin kotona herännyt omasta sängystä.

    (Myös kolmas lapsi syntyi luomusti Kätilöopiston Haikaranpesässä hieman päälle 4h kylvyn, vyöhyketerapian ja keinutuolittelun jälkeen. Kokemus oli ihana. Esikoisen synnytys sensijaan on tarina piuhoista, tippaletkuista ja lääketieteellisistä toimenpiteistä. Ihan puistattaa.)

    Synnytys voi olla tosiaan myös niin kaunis kokemus. Onnea vielä kerran ?❤

    Vastaa
    1. Suhteellisuutta, kiitos
      2.8.2018

      En ole kyllä kuullut, että kukaan on koskaan missään remmeissä ollut kiinni synnyttäessään. Ne ”letkut” ja ”piikit” ei ole mitään kätilöiden veronmaksajien rahoilla tekemää kiusantekoa, vaan usein tarkoitettu synnyttäjän ja vauvan turvallisuuden takaamiseksi.

      Vastaa
  28. Vau! Kuulostaa ihanalta! Ihan kyyneleet nousi silmiin! Toivottavasti saan omassa synnytyksessä samanlaisen rauhan ja itseluottamuksen aikaan. Onnea koko perheelle!

    Vastaa
  29. Äippä -79
    2.8.2018

    Paljon onnea Pienelle ihmeelle ja koko perheelle!

    Itse synnytin toisen lapseni nauttien tuosta ponnistusten tuomasta nautinnosta. Vieläkin muistelen sitä voimaannuttavaa ja upeaa tunnetta, kun ei tarvinnut ponnistamalla ponnistaa, vaan keho teki työtään omaan tahtiinsa. Ja minä nauroin! Nauroin ihmetyksestä, miten vahvasti ja upeasti kehoni tiesi, mitä piti tehdä. Ja hei, tytär oli 4,4kg ja pää 37cm.

    Valitettavasti kehoni ei sitten toipunut synnytyksestä hetkessä, mutta olen ollut itseäni kohtaan tässä armollinen, enkä ole vaatinutkaan keholtani enää nuoren naisen notkeutta. 🙂

    Vastaa
  30. Jouni Orava
    2.8.2018

    Kaunis tarina ja synnytys.
    Sussa on jotain maagista Maria.

    Mä katoin jo siinä Veitolan ohjelmassa että, sun ajatusmaailma on erikoinen ja ainoastaan positiivisella tavalla. ?

    Sinua ja Reinoa seuraa mielellään Instassa, tulee hyvälle tuulelle.

    Kaikkea hyvää teidän perheen elämään ja seesteisiä aikoja ??

    Vastaa
  31. Jenny
    2.8.2018

    Kiitos kun jaoit tämän kauniin kertomuksen. Kunpa omakin joskus tuleva synnytys voisi olla edes jotain tuonne päin.

    Onnittelut pikkuisesta ja siunausta koko perheelle!

    Vastaa
  32. Kia
    2.8.2018

    ♡♡♡Luin tämän jo kolmannen kerran,kiitos että jaoit tämän ♡♡♡

    Vastaa
    1. Hätäsektio
      2.8.2018

      Kuten joku yllä jo mainitsi, on ihanaa että kotisynnytys sujui hyvin ja oli ihana kokemus. MUTTA siihen on syynsä, miksi on suositeltavaa synnyttää sairaalassa. Oma synnytykseni eteni ns.oppikirjan mukaan mutta yhtäkkiä ponnistusvaiheessa lapsen sydänäänet katosi ja mentiin juosten nukutuksen kautta hätäsektioon. Jos olisin ollut kotona lapsi ei olisi selvinnyt, kyse on todellakin muutamasta minuutista, silloin kun oikea hätä tulee. Toivon, että jokainen ajattelee myös tämän huonon puolen että mitä jos synnytyksessä sattuukin jotain? Se on pieni paha olla sairaalassa ”letkuissa kiinni” ja ilman ihanaa synnytyskokemusta, jos se pelastaa lapsen hengen.

      Vastaa
  33. Gia
    2.8.2018

    Ihana kirjoitus. Harmi, että sairaalat ovat usein kamalia eikä synnyttäjän toiveita kuunnella. Itse koin surkean synnytyksen isossa sairaalassa, ilkeän kätilön kanssa. Kunpa olisin valinnut toisin.

    Vastaa
  34. Reetta
    2.8.2018

    Tensistä pakko sanoa että voi mennä 30min ennenkuin se alkaa toimimaan eli jos olisit malttanut vielä hetken pidempää kokeilla, se olisi voinutkin toimia.
    Onnea koko perheelle!

    Vastaa
    1. saikku
      2.8.2018

      Joo, onhan se mukavaa kun on oikee stoori miten kaikki tapahtui! Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan kuka tyyppi sieltä tuli ? Eli mikä ihmeen muoti tämä on että ei voida ilmoittaa oliko tulija tyttö vai poika! Kyllä se kiinnostaa kaikkein eniten eikä suinkaan se miten synnytys eteni ja oliko kakka tunne vai mikä! Vai syntyikö sieltä henkilö ?!

      Vastaa
  35. Saara Nummelin
    2.8.2018

    Ihanaa ai että miten ihanaa ja niin hyvin kaikki meni ja niin hienosti kirjoitit tän olin ihan messissä onnea onnea onnea ja suurta siunausta teille kaikille koko teidän perhekuntanne aamen.

    Vastaa
  36. Sini
    3.8.2018

    Kuulostaa aivan ihanalta! Herkistyin kyyneliin. Ihailtavaa, että pystyit noin täysin antautumaan kuuntelemaan vain kehoasi ❤️ Jos minulla joskus tulevaisuudessa on synnytys edessä haluaisin siitä samanlaisen kokemuksen. Kiitos että jaoit. Onnea koko perheelle ☺️ Olette ihania.

    Vastaa
  37. JKS
    3.8.2018

    Kiitos Maria kun jaoit synnytyskokemuksesi.

    Tiedän itse että todella vaikean raskauden jälkeen emme halua toista lasta ja käyn edelleen mielessäni tätä vaikeaa ja haikeaa asiaa mutta olen oppinut käsittelemään asiaa muiden raskauksien ja synnytysten kautta. Olen ilolla seurannut raskauttasi ja rohkeuttasi ja taitoa jolla kuntelet kehoasi, lapsiasi ja ympäristöä. Se inspiroi ja vahvistaa myös itseäni.

    Kiitos herkästä kirjoituksesta ja Onnea pienokaisesta ❤️

    Vastaa
  38. Sinde
    3.8.2018

    Mukava lukea erilaisia synnytystarinoita. Mua yleenaä harmittaa näissä (varsinkin kommenteissa) sellainen vastakkain asettelu jossa toinen vaihtoehto on kamala ja laitosmainen sairaala ja toinen luomu kotisynnytys.
    Minulla oli kivulias synnytys sairaalassa, mutta en koe että se olisi huono. Se meni niinkuin meni. Toivoin lääkkeetöntä kivunlievitystä ja sitä minulle tarjottiin. Sitten vasta kun otin ensimmäisen puudutteen koin olevani jälleen oma itseni.
    Ja joku kommentoi esiäideistämme, uskon että moni kehottaisi meitä nykynaisia olemaan onnellisia sauraaloista ja nykylääketieteestä. Se on kuitenkin vähentänyt vauvojen ja äitien kuolemia.

    Vastaa
  39. Hannahoo
    4.8.2018

    Niin kaunis kertomus synnytyksestä. Minullakin kolmas synnytys oli aivan ihana ja voimauttava kokemus. Synnytin sairaalassa, ilman turhia tutkimuksia, ilman kivun lievitystä. Kipua hillitsin parhaiten mielikuvilla juurikin aaltoliikkeinä jotka tuo voimaa ja suuntasin voimat niihin supistusaaltoihin. Taisin äännellä eläimellisesti ja vaivuin sellaiseen horrosmaiseen tilaan. Olen niin kiitollinen että yksi synnytykseni on voimauttava ja voimakkaan lempeä kokemus.

    Vastaa
  40. Reetta
    6.8.2018

    Olipa hieno kertomus!

    Olisi kiva jos kertoisit seuraavassa tekstissä enemmän vielä tästä vauvan turvallisuus-näkökulmasta. Erityisesti haluaisin kuulla tästä siksi, että oma synnytykseni eteni melkein yhtä kauniisti ja luonnollisesti kotona siihen asti kunnes ”joku” minussa sanoi että nyt pitää siirtyä sairaalaan. Ja hyvin hyvin pian sinne siirtymisen jälkeen vauva oli syntynyt hätäsektiolla sillä sydänäänet olivat käyneet niin heikoiksi. Tämä ”joku” ei siis ollut mikään tietty kipu tai tuntemus, vaan ihan vaan ajatus siitä, että nyt en kyllä enää ole varma onko kaikki mallillaan.

    Sairaalassa tilanne katsottiin nopeasti ja hyvin pian kävi selväksi ettei vauvalla ole kaikki hyvin. Eli mistä kätilöt tunnistavat tällaiset tilanteet kotisynnytyksissä ilman mitään tutkimuksia? Nyt siihen tarvittiin ihan sairaalan monitorointitekniikkaa ja ilman tätä ”puuttumista” vauva tuskin olisi selvinnyt synnytyksestä elävänä tai ainakaan terveenä.

    En halua pelotella tai tuomita ketään, mutta omakin mielipiteeni sairaala- ja kotisynnytyksistä oli varsin erilainen ennen tätä kokemusta. Ihan todella kovasti toivoisin, että toinen synnytyskokemukseni olisi toisenlainen, mutta viimeistään nyt tiedän että ihan pelkästään minun toiveista tai haluistani siinä ei kuitenkaan ole aina kyse. Koska olet selvästikin itsekin Maria pohtinut näitä asioita ja jutellut ammattilaisten kanssa, niin olisi kiva lukea sinun ajatuksiasi.

    Vastaa
  41. Verkostoblogit
    8.8.2018

    […] Maria synnytti kolmannen lapsensa tällä viikolla (paljon onnea!) ja julkaisi synnytyskertomuksen blogissaan. Maria kertoi, kuinka seesteisesti synnytys eteni ja synnytyssupistukset olivat […]

    Vastaa
  42. […] Äärimmillään yksilön tuntemuksiin keskittyvät kertomukset puhuvat synnyttämisestä jopa ”elämyksenä”. Sosiaalisen median kertomukset rakentuvat kuitenkin lääketieteellisen kertomuksen tarjoamaa […]

    Vastaa
  43. […] Johanna, 40, on toiminut yksityisenä kätilönä siitä lähtien. Hänet on voinut bongata ainakin Jukka Hildénin vaimon Chachin synnytysvideolta sekä Reino ja Maria Nordinin synnytyskertomuksesta. […]

    Vastaa
  44. […] synnytykseen valmistautuessa. Menetelmäni ja hypnosynnytysmenetelmän ansiosta sain kivuttoman ja nautinnollisen synnytyksen!  Tämä kokemukseni ja se, että olen käynyt myös hypnosynnytysvalmentajakoulutuksen, näkyy […]

    Vastaa
  45. […] olen nyt synnyttänyt kaksi kertaa, täysin kivuttomasti ja nautinnollisesti, käyttäen hypnosynnytystä. Suosittelen sitä sydämeni […]

    Vastaa
  46. […] kerroin hänelle henkilökohtaisesta ”haasteestani”, joka ilmaantui edellisen upean kotisynnytykseni jälkeen. Synnytys vei minut tajunnanräjäyttävän ihanan nautintoon. Tuntuu, että se oli […]

    Vastaa
  47. […] Suosittelen tätä jokaiselle! Itsehän olen tätä ilmiötä hyödyntäen kokenut muun muassa nautinnollisen synnytyksen! (Tällä kurssilla opetan nautinnollisen synnytyksen […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top