En viime lauantaina tosiaan ehtinyt skeittaamaan, sillä vietin päivän Joutsenmerkin 25-vuotispäivillä panelistina.
Juttelimme muun muassa Rakel Lignellin sekä Johanna Alvestadin sekä muutaman asiantuntijan kanssa ekologisuudesta ja kemikaaliturvallisuudesta lapsiperheen näkökulmasta. Rakelin ja Kalastajan vaimo -Johannan blogeista voi huomata, että taisin hieman järkyttää ääriekologisuudellani…
Keskustelimme kodin kemikaalien käytöstä. Kerroin muun muassa, että meillä ei käytetä koko huushollissa muuta kuin Meine Basea, hammastahnaa, palasaippuaa käsille, sekä laimennettua astianpesuainetta.
Laimennetulla astianpesuaineella pestään astiat ja esimerkiksi tahrat lattioista. Yleensä lattiat pestään vain nihkeällä mikrokuituliinalla. Yksi tiskiainepullo on kestänyt taloudessamme näin jo puolitoista vuotta! Laitan pumppupullon pohjalle senttimetrin astianpesuainetta ja täytän pullon vedellä. Astianpesuaine, jopa Joutsenmerkitty, on todella vahvaa kamaa. On tuhlausta käyttää sitä raakana. Pumppupullosta on helppo annostella yksi painallus tiskausta varten. Jopa näin laimealla aineella saa tiskit aivan puhtaiksi!
Lisäksi keskustelimme siitä, olemmeko me kuluttajat liian sinisilmäisiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että luotamme liikaa siihen, että kaikki kaupoissa myytävä on tutkitusti turvallista. Vain kosmetiikan, lääkkeiden ja elintarvikkeiden kyljessä on oltava kattava tuoteseloste. Pesuaineissa ja muissa kemikaalituotteissa tarvitsee merkitä vain tietyt allergisoivat aineet, säilöntäaineet ja hajusteet. Esimerkiksi rakennusmateriaalien käyttöturvallisuustiedotteessakin on tietoa vain tietyllä tavoin luokitelluista aineista.
Kuitenkin lähes kaikki esineet ja tuotteet sisältävät kemikaaleja, myös haitallisia sellaisia. Esimerkiksi sohvan, vaatteen, muovailuvahan, kuukautissiteen tai laminaattilattian sisältämiä kemikaaleja ei tarvitse merkitä tuoteselosteeseen.
Kuluttaja voi aina kysyä valmistajalta. Mutta kuluttaja on täysin valmistajan hyvän tahdon armoilla, sillä velvollisuutta kertoa tuotteen kemikaaleista ei ole. Valmistajalla on velvollisuus kertoa vain tuotteen sisältämistä erityistä huolta aiheutavista aineista. Järkytyksekseni olen huomannut, että edes tätä tietoa on mahdoton saada valmistajilta.
Muistanette Always-tapauksen. Juttu on vieläkin auki. Kysyin keväällä Procter & Gamblelta, sisältääkö tuote noita ECHAn listaamia erityistä huolta aiheuttavia aineita. En saanut vastausta 45 päivän sisällä, joten tein ilmoituksen Tukesille eli Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Yllätys yllätys, myöskään Tukes, valvontaviranomaiseme ei ole saanut tietoa Always-siteiden sisältämistä kemikaaleista!
Ilmiselvästi haittaa kuluttajille aiheuttavat tuotteet ovat nytkin kauppojen hyllyillä. Tässä esimerkki siitä, kuinka hyödytön EU:n kemikaalilainsäädäntö on ongelmatilanteissa. Vastuu tuotteiden turvallisuudesta on rahanhimoisten yritysten käsissä. Rangaistuksia näitä sääntöjä rikkoville ei ole.
Näiden kemikaalijuttujen lisäksi puhuimme kulutushimoa ruokkivasta blogikulttuurista ja lasten ja nuorten materianhimosta. Todella synkkiä aiheita, joita olen pohtinut paljon viimeaikoina. Näistä lisää, kunhan pureskelen.
Kiitokset Joutsenmerkille tapahtumasta sekä rohkeudesta. Ihana, että sain kertoa radikaaleja ääriajatukseni ääneen!
Keksin tapahtumassa muuten uuden mottoni:
Onnellisin, rikkain ja viisain ei ole se, jolla on eniten,
vaan se, joka tarvitsee vähiten.
PS. Viesti nopoo-hiustenpesupostausta odottaville: ihan pian!
9.10.2015
Kuluttajana sitä tosiaan kyllä helposti tuuduttautuu siihen uskoon – varsinkin Suomessa – että kaikki kaupasta löytyvä on tutkittua ja turvallista. Helpointa varmaan tosiaan on vain koettaa vähentää kaikkea kulutusta, ja siivouskemikaalit on ainakin mulle sieltä helpoimmasta päästä. 😀
10.10.2015
Kyllä, vähentäminen on ehdottomasti se juttu. Siivouksessa olisi niin helppo tehdä ekologisia valintoja – kaikki pesuaineet voi korvata ruokasoodalla ja etikalla tai laimennetulla astianpesuaineella. Ja palveluihin tietenkin voi kuluttaa, kunhan sitten valitsee sellaisia palveluita, jotka eivät kuluta ympäristöä.
9.10.2015
En millään osaa nähdä sinua ajatuksinesi ääriekologisena. Minusta tuo on ihan arkea. 🙂
10.10.2015
Huh, ihana kuulla!
9.10.2015
Hyvä juttu! Tykkään muutenkin Maria sinun tyylistä kirjoittaa ja tavasta elää. Näitä tarvittaisiin lisää! Olen kahlannut sinun blogisi läpi ja sieltä on löytynyt paljo pohdittavaa ja hyviä vinkkejä, kiitos niistä!
Olen samaa mieltä Luomulaakson Marian kanssa, että ei tuo ole ääriekologista, vaan järkevää arkea. Nykyään vaan on edelleen ”hienoa”, että on sen seitsemän sorttista tehokasta pesuainetta, koska kodin pitää olla puhdas ja (pesuaineelle) tuoksuva. Ja pitää olla kaiken maailman voiteet ja aineet iholle, hiuksille jne. Itse olen kokoajan mennyt siihen suuntaan, että vähempi on parempi. Ja vähempi on enemmän. Eli mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä ja mieluummin paluuta mummojemme lapsuuteen. Tai edes vanhempiemme lapsuuteen, jossa syötiin itse tehtyä ruokaa, pestiin yhdellä aineella koko kroppa ja yhdellä koko talo. Oltiin enemmän yhdessä aidosti. Moni asia on paremmin kuin ennen, mutta monessa asiassa on mielestäni menty myös metsään.
10.10.2015
Kiitos palautteesta!
Niin, en tiedä onoko se helppoa vai mitä. Itselläni on sellainen olo, että kyseessä on ihmisten epävarmuus ja mielikuvituksen puute. Kun mainostetaan ikkunanpesu-/vessanpesu-/laattalattian-/laminaatinpesu-/tahranpoisto-/hajuste-/hajunpoisto-, tai mitä vaan ainetta, ihmiset kai ihan totta luulevat, että homma ei hoidu muuten.
Minusta tuntuisi epäkäytännölliseltä, että pitäisi olla sata purkkia viemässä tilaa.
17.10.2015
Kiitos, kun jaksat olla aktiivinen ja laittaa eteenpäin asiaa valmistajille, Tukesille jne! Itselläni loppuu toistuvasti vauhti kesken. Monesti hankalinta on löytää valmistajan tai maahantuojan yhteystietoja, erityisesti sähköpostiosoitetta, jolloin saisi vastauksen mustaa valkoisella. Sama juttu kuntien, viranomaisten yms kanssa.
17.10.2015
Niinpä, joutuu aika syvälle nettisivuja kahlaamaan, että löytyy monikansallisesta yrityksestä palauteosio. Usein lomakkeet ovat englanniksi.