Lapsena olisin halunnut olla Peppi Pitkätossu, mutta äitini teki minusta Annikan. Minulla oli aina päälläni siistit, silitetyt ja klassisen tyylikkäät vaatteet. Se miltä minusta tuntui että halusin olla, ei näkynyt vaatteistani.
Ettei menisi valittamiseksi, myönnän, vaatteeni olivat aina mukavat ja käytännölliset.
Monta kertaa olen leikkikoulun naulakoilla nähnyt itkua tuhertavia lapsia (usein tyttöjä), joille äiti on valinnut tyhmät vaatteet. Miksi ihmeessä kukaan ankeuttaa omaa elämäänsä vapaaehtoisesti ja aivan turhaan?
Annan lasteni pukeutua epäsointuviin tai outoihin vaatteisiin. Sellaisiinkin, joista en itse pidä. Pinkkeihin printti-prinsessapaitoihin tai isovelipuolen ikivanhaan Yoda-huppariin ja pillifarkkuihin. Kunhan lapset ovat tyytyväisiä, puhtaita, eivätkä palele, kaikki on ok. Vaatteet saavat olla kulahtaneitakin tai rikkikin ja, jos ne ovat lasten lempivaatteita.
Muutama päivä sitten kuitenkin yllätin.
Aamulla sohvalla hienosti aseteltuna lepäsi valitsemani Peppi-asu.
Asuun kuului:
- värikäs tunika
- sukkahousut (nurin- ja väärinpäin puettuna)
- äidin neuloma raidallinen liivi (nurin päin puettuna)
- joululahjaksi saadut säärystimet
- apinareppu
- nahkasaapikkaat
- ponnarit lettejä varten (punaiset hiukset omasta takaa)
Tyttö omaksui roolin automaattisesti ja hypähteli peppimäisesti koko matkan leikkikouluun. Perillä leikkikoulun opettaja kysyi, onko lapsi saanut allergisen reaktion, kun posket olivat niin punaiset.
Rempseä meininki jatkui illalla Helsingin kaupunginteatterissa, jonne menimme Peppi-musiikkinäytelmää katsomaan.
Väliajalla käänsimme katseita! Lapset ja melkein kaikki aikuisetkin kuiskivat toisilleen hymyillen: katso tuolla menee pikku-Peppi.
Iloista lauantai-iltaa!
Miten sinä puet lapsesi, vai annatko heidän pukeutua ihan itse?
31.1.2015
UPEETA. Oot kyllä huikee. Mieletön! Tai siis täynnä mieltä, hyvää sellaista. Tähän minäkin elämässäni pyrin.
(Oon tämän sinulle joskus kertonutkin, mutta kertaus on aina paikallaan tämmöisissä asioissa. Hihi!)
Iloista mieltä!
1.2.2015
Heh! Kiitoskiitoskiitos! 😀
1.2.2015
Mummonikin sen jo opetti, että köyhälläkin on varaa pukeutua ehjään ja puhtaaseen.
Joten rikkinäisissä eivät kulje minunkaan lapseni. Jos jotain rikki menee, se korjataan. Ja jos ei saa korjatuksi, vaate poistetaan käytöstä.
Vanhaan sanontaan voisi lisätä nykypäivän lisän: jokaisella on vara kulkea oikean kokoisissa vaatteissa. Mikään ei ole niin surullinen näky, kuin lapsi liian pienissä vaatteissa!
1.2.2015
On varmasti varaa. Itseäni ei nyt vaan haittaa, oli köyhä tai rikas, jos lapsen vaatteet vähän repsottaa tai ei ole viimeisen päälle siistit. Ainakaan arkena. Juhlapukeutumisessa on hieman eri säännöt.
Kunhan on: puhdasta, mukavaa, tarpeeksi lämmintä ja kohtuullisen sopivan kokoista.
1.2.2015
Minä ompelen pienelle pojalleni sisävaatteet pääosin itse. Paitsi että siinä yhdistyy eettisyys (tiedän vaatteitten, monesti myös kankaan alkuperän, eikä vaatteita 100% varmasti tuoteta hikipajoissa tai lapsityövoimalla) se on myös melko taloudellista (metristä saa 2-3 perusvaatetta, eli hinta jää muutamiin euroihin/vaate, usein bongaa hyviä tarjouksia. Vaatteista haluan tehdä mukavia päällä ja kuosiltaan iloisia ja selkeästi lapsen vaatteita – en pidä siitä, että monet kaupat myyvät jo hyvin pienillekin lapsille näitä pikkuaikuisten tiukkoja ja epämukavia, ja varsinkin tyttöjen kohdalla suorastaan sopimattomia vaatteita! Lisäksi ompelu on minulle henkireikä arjessa, ja hyvin rakas ja antoisa harrastus. Lapsi saa kasvaessaan osallistua kankaitten ja kaavojen valintaan, ja myöskin itse ompeluun, jos vaan haluaa. Nytkin hän on hyvin innoissaan, kun saa äiskän ompeleman bodyn tai pöksyt, niitä mallaillaan päälle, ihaillaan kankaan kuvioita ja lopuksi sovitellaan, tepastellaan ja pompitaan riemuissaan ympäri taloa. 🙂
2.2.2015
Vau! Olen sanaton.
1.2.2015
Kiva kirjoitus! Olen samoilla linjoilla kanssasi. Meillä lapset saavat pääosin itse valita vaatteensa. Tyttäremme saa lähestulkoon kaikki vaatteensa serkuiltaan ja tyytyväisenä pukee ne päälleen. Aika paljon kaapeista löytyy juuri niitä printtipaitoja joista en itse niin välitä, mutta lapset tykkää. Pyrin muutenkin opettamaan lapsilleni, että vaatteet ja ulkonäkö ei tee ihmistä, vaan se mitä sisältä löytyy, merkitsee.
Tykkäsittekö Pepistä? Me ollaan menossa katsomaan samainen näytelmä parin viikon päästä.
2.2.2015
Kyllä, samaa mieltä. Peppi oli ihana! Sopivasti herkkää ja hurjaa. Hauskaa esitystä!
2.2.2015
Mahtava asenne! Ihana pikku peppi! Esitys oli kiva, me käyty myös katsomassa.
4.2.2015
Meillä lapset pukeutuivat paljolti siihen, mitä saatiin kirppareilta tai kavereilta. Eli paljon oli sellaisia vaatteita, joista minä äitinä en olisi välittänyt.Jos ennätin, niin saatuin ommella tai neuloa jotain värikästä. Nuorimmaiseni on ollut aina se, joka yllätti kaikilla ihanilla sekoituksilla. Oli housua, hametta ja mekkoa yhtä aikaa, raitaa, palloa ja viirua… Päiväkoti-ikäisenä piti aina olla mekko kaiken kruununa. En nähnyt siinä mitään kummallista. Jos vaan oli säähän sopivat, niin mikä ettei. Hymyilitti välillä… Sitten kun vanhin tyttö kasvoi tietynpituiseksi, alkoi olla vaikeaa löytää mistään oikeita lasten vaatteita. Kirppareilla ja kaupoissa oli hänen pituiselleen vain ”neiti vaatteita”. Minusta tuo lasten pukeutuminen ihan teineiksi on outo tämän ajan viiraus. Maria, minusta tyttäresi on ihastuttava Peppi asussaan. Hauska oli huomata kuinka samannäköisiä olette. 🙂 Ja olen sitä mieltä, että tuo rohkeus ja oma halu olla erilainen ulkoisesti, vahvistaa lapsen omaa minuutta.
4.2.2015
Kiitos, oivaltava viesti!
7.2.2015
omani on nyt 2v4kk mutta saa valita yhdestä kaapista paidan,toisesta housut, saa lisätä myös asuun hameen/mekon. myös hiuspinneja ponnereita tai hiuspantaa . on kuoseja jota vihaan esim eläinkuvioit mutta jos lapseni nyt sellaisen valitsee ei haittaa 🙂