Ravintola ilman jätettä

Mikä ihana, keväinen viikonloppu! Lauantaina ajoin ystävieni kanssa Sysmään tapaamaan DNRS-porukkaa. Oli todella voimaannuttavaa tavata niin monta ihmistä, jotka ovat hyötyneet DNRS-menetelmästä. Päivän aikana söimme, jaoimme harjoittelukokemuksia, -vinkkejä ja tietenkin myös teimme DNRS-harjoituksia yhdessä. Launtantaista jäi aivan ihmeellisen hyvä fiilis, joka on kantanut koko sunnuntain.

On ihana nähdä, miten hyvä olo leviää läheisiin. Kävimme tänään lasten kanssa virpomassa, eli toivottamassa hyvää terveyttä läheisille tulevaksi vuodeksi. Ja sen jälkeen ollaan suorastaan piehtaroitu koko päivä hyvässä olossa ja onnessa.

Kerron DNRS-harjoituksista pian lisää, sillä tämän postauksen aihe on ravintola, jossa kävimme äsken syömässä (ja tietenkin jouduin ravintolassa kertomaan DNRS:stä vierustovereille).

Hävikitön ravintola

Varasin pöydän jo kuukausi sitten zero waste –ravintolasta. Restaurant Nolla on ravintola, jota ei varsinaisesti ole vielä avattu, mutta joka toimii pop up -periaatteella. Eilen oli ensimmäinen tapahtuma ja tänään sunnuntaina oli Nollan historian toinen kattaus. Ensi viikolla ravintola avaa ovensa päiväksi toisessa lokaatiossa.

Normaali ravintola tuottaa keskimäärin 70 000 kg ruokahävikkiä vuodessa. Parantamalla ravintoloiden jätteenkäsittelyä ja uudistamalla vallitsevia ajattelumalleja voimme vähentää ja jopa uusiokäyttää tätä järjetöntä ruokahävikkiä. Nolla vastaa tähän haasteeseen zero waste -filosofiallaan.

Ruokahävikin lisäksi tavalliset ravintolat – ja mikä tahansa ruuanlaitto tuottaa myös älyttömästi jätettä. Nolla pyrkii tekemään asiat toisin.

Minä söin koko menun ja Reino puolikkaan. Annosten välillä saimme pieniä tietoiskuja ruuasta ja etenkin sen ympäristövaikutuksista. Minusta kiinnostavaa oli se, että Nollan takana olevat ihmiset ovat joutuneet tekemään kuukausien työn, jotta ovat voineet järjestää ravintolan toiminnan niin, ettei jätettä synny. Ei kuulema ole aivan helppoa järjestää raaka-aineiden toimituksia ja kuljetuksia ilman turhaa pakkausmateriaalia.

Sen uskon! Itse unelmoin siitä, ettei keittiössämme syntyisi muovijätettä lainkaan ja tämänhetkinen todellisuus on todellakin vielä hyvin kaukana zero wastesta. Vaikka kuinka syömme kokonaisia pakkaamattomia hedelmiä ja vihanneksia, tuntuu että muovijätettä syntyy väistämättä. Viimeaikoina olen ottanut ruokakauppaan mukaan kangaskassin ja kesto-hedelmäpussien lisäksi Bee’s Wrap -mehiläisvahakääreitä. Pyydän juuston suoraan mehiläisvahakääreeseen, jotta voin vähentää muovin käyttöä. Mutta kyllä muovia tulee silti todella paljon.

Menuun hävikittömyys myös vaikutti. Juurekset oli valmistettu kokonaisina tai niiden kuorista oli valmistettu jotain. Koska yhdessä ruokalajissa oli keltuaisia, jälkiruuan kanssa tarjoiltiin marenkia. Jälkkäri oli valmistettu jätteestä. Kukapa olisi uskonut, oluen valmistuksessa syntyvästä ohrajätteestä voi valmistaa maailman herkullisinta jäätelöä, jäätelöä joka tarjoillaan PUNAJUUREN kanssa!? (KYLLÄ, voin nykyään syödä GLUTEENIA!)

Mutta joka tapauksessa, ruoka Nollassa oli aivan superhyvää! Ah!