Seikkailupuisto Korkee lasten kanssa

Ilmat viilenevät ja metsät tyhjenevät itikoista. Mikäs olisikaan parempi hetki kiivetä latvustoon? Seikkailupuisto Korkee on ollut kesälistallani jo viime kesästä. Näin Korkeasaaressa sijaitsevan Korkeen ensimmäisen kerran, kun puiden runkojen varaan rakennettu kiipeilypuisto oli vasta-avattu. Emme päässeet silloin kiipeilemään. Kaikki kiipeilyvaljaat ja varusteet olivat käytössä ja vapautuivia varusteita odotti pitkä kiemurtava jono. Voihan pettymys.
Tälläkään kertaa emme olleet varanneet itsellemme varusteita, emmekä todellakaan olleet ainoita, jotka päättelivät, että nyt olisi juuri loistava ilma kiipeillä vähän puissa. Tällä kertaa varusteita kuitenkin riitti ja pääsimme radalle! Ohjaajan vetämän pikakoulutuksen ja harjoitusradan kautta tietenkin.

Ratoja kaiken kokoisille

Olimme matkassa ystäväni ja yhden lasten kaverin kanssa. Seurueessamme oli siis kaksi aikuista ja neljä lasta. Kolme lapsista ylitti 120 senttimetrin maagisen rajan, joten he pääsivät latvaradoille. Pienin lapsista sai mennä kantoratoja pitkin.
Korkeen radat on siis jaettu kahteen kategoriaan: Maan tasolla menee kolme kantorataa pienemmille. Yli 120 senttisille sopivat radat menevät korkealla puiden katveessa. Radoilla edetään köysien varassa mitä ihmellisimmillä tavoin. Välillä mennään kelkalla ja välillä astellaan nuoralla. Latvaratoja on kymmenen ja niissä on erilaisia vaikeusasteita. Kymmenennen radan sanotaan soveltuvan vain yli 16o senttisille.
Latvaradoille menevillä lapsilla pitää olla aikuinen mukana. Tämä saattaa olla ongelma, jos on menossa yksin eri ikäisten lasten kanssa. Kantoradoissa sen sijaan ei ole tarpeeksi haastetta yli kuusivuotiaille.
  
Aluksi teimme niin, että toinen aikuisista oli pienimmän lapsen kanssa ja toinen meni isompien lasten kanssa latvaan. Kantoradassa hyvää oli se, että lapsi sai itse hilattua kiinnityssysteemiä. Systeemi oli paljon yksinkertaisempi kuin latvaradoissa. Kantoradoissa ei ollut myöskään pitkiä jonoja ja odottelua, vaan lapset pääsivät oikeasti liikkumaan radalla.

Vähän liiankin Korkee

Isompien kanssa koimme hieman ongelmia. Vaikka lapset ylittivät radan pituusvaatimukset, oli heillä kyllä aika paljon vaikeuksia yltää kiipeilyvaljaista roikkuvien koukkujen kiinnittämiseen oikein vaijereihin. Vaijerit olivat välillä aivan liian korkealla. Tai sitten lapsillamme on poikkeuksellisen lyhye kädet. Tasanteille oli asennettu pölkkyjä, joiden päältä olisi pitänyt yltää paremmin, mutta tuntui että pölkyt oli hieman huonosti sijoiteltu eikä niidenkään päältä ollut helppo kurkottaa vaijereihin. Korkee oli vähän liiankin korkee. Tämä teki etenemisestä hidasta.

Lapsiporukan kanssa eteneminen radalla tuntui välillä toooodella pitkästyttävältä ja välillä homma meni aivan säädöksi, kun yritti huudella ohjeita lapsille eri tasanteilla. Lapsilla oli kyllä tosi jännää, mutta aikuiselle (ainakaan tälle) tilanne ei ollut kovin rentouttava.
Yhden radan sain mennä yksinäni ilman lapsia. Mutta ei minulla siinä vielä kuuma ehtinyt tulla. Itse kaipasin vähän enemmän haastetta ja se kymmenes ja vaikein rata jäi kovasti kiinnostamaan.
Ehkä pitää mennä takaisin ensi kesänä, kun lapset ovat kasvaneet hieman. Tai sitten menen valloittamaan latvat nyt syksyllä, mutta ilman lapsia.      
Rahaahan tämä maksoi aika paljon, tältä porukalta yli satasen, jos nyt oikein lasken. Mutta kyllä tämä minun maailmassani Linnanmäen tai sisäleikkipaikat voittaa vähintään 6-0.
Oletko sinä käynyt vastaavassa seikkailupuistossa? Mihin niistä kannattaa seuraavaksi mennä?