Tätä päivää mietin tarkkaan noin kuukausi sitten.
Minut kutsuttiin mukaan Selviytyjät Suomi -ohjelmaan. Kyseessä on siis viihdeohjelma, joka kuvataan Filippiineillä. Osallistujat yöpyvät autiolla saarella, jossa järjestetään osallistujille kaikenlaisia haasteita.
Aivotreenini puolesta olisi ollut tosi mielenkiintoista osallistua kyseiseen ohjelmaan. Olisin herännyt aamuisin auringonnousun aikaan tekemään DNRS-harjoituksia. Olisin varmasti kehittänyt myös mitä ihmeellisempiä virityksiä luonnonmateriaaleista, rakastan rakentelua metsästä löytyvistä materiaaleista. Ja tietenkin olisitte voineet telkkarista seurata, kuinka olisin tehnyt herkullisia aterioita itse pyydystämistäni merenelävistä. Olen jo lapsena ottanut usein veitsen mukaan uimaan, sillä isäni opetti minut syömään simpukoita suoraan merestä. Hampaat olisin tietenkin pessyt hiilellä.
Lupasin tuotantoyhtiölle pohtia asiaa pari päivää, mutta heti kun kerroin asiasta lapsille, oli päätökseni varma. Kuopus huusi kauhuissaan pelkästä ajatuksesta, että äiti lähtisi kuukaudeksi pois.
Enkä itsekään haluaisi olla kuukautta erossa lapsista. Minulle viidakossa taivasalla yöpyminen olisi pikkujuttu siihen verrattuna, että lapset olisivat tuhansien kilometrien päässä. Erossa olo olisi tietenkin ollut hyvä haaste, mutta en ole varma onko sellaista hyvä tai edes tarpeellista ottaa vastaan.
Tarvitseeko lapsista erossa oloa väkisin treenata? Ja tiedän, että todella moni suomalainenkin varmasti elää sellaista elämää, että lapsista on pakko olla esimerkiksi työn takia erossa pitkiäkin aikoja. Varmasti siihen tottuu.
Ei kai sitä tarvitse sen kummemmin selitellä. Joillekin perheille kuukauden ero olis varmasti ihan normaalia. Lähtihän nytkin ohjelmaan mukaan esimerkiksi Noora Karma, jolla on lähes saman ikäiset lapset. Toinen ohjelmaan osallistuva äiti on Katja Ståhl, mutta hänen lapsensa taitavat olla jo teinejä.
Teoreettinen kysymys, mutta lähtisitkö sinä kuukaudeksi pois lastesi luota?
PS. Kun kerroin lapsille, etten lähdekään, alkoivat molemmat anella, että enkö voisi vielä soittaa telkkariin ja kysyä, voitaisko me kaikki lähteä sinne autiolle saarelle.
P.P.S. Tammikuussa olin lasten kanssa kolmistaan kuukauden melkein taivasalla Thaimaassa, matkakosmetiikastani voit lukea esimerkiksi tästä ja ihanasta terveellisestä majoitusvaihtoehdosta tästä.
5.6.2017
En lähtisi kuukaudeksi pois alle n. 12-vuotiaiden lasten luota. Yli 12-vuotiaiden luota voisin lähteä kuukaudeksi erittäin hyvästä syystä, jos isänsä huoltaisi sillä aikaa.
5.6.2017
Huh! Ei pitäisi ikinä vertailla itseään muihin, mutta helpottava olo tuli heti. En ole ainoa mamis-mamma!
5.6.2017
En lähtisi enkä myöskään teini-ikäisten luota.
He tarvitsevat myös äitiään ja viikko erossa on jo
pitkä aika.
5.6.2017
Hei! En ole itse äiti mutta hoidan arkisin neljää pientä lasta ja sen verran lapsia tunnen että tuo kuukausi olisi ollut varmasti vähän liikaa. Sekä vierailin filippiineillä tammikuussa ja tämän jälkeen mitä sielä tapahtunut ei kylläkään saarilla mutta on se suuri turvallisuus kysymyskin. Toki tuossa tilanteessa olisi ollut muitakin siinä ettei olisi yksin kuitenkaan ollut. Arvostan päätöstäsi kovasti. Siihen saakka kun lapset aikuisia ja isoja on sen verran öitä on hyvä määrä olla pois kun lapsella on ikää. Olin lastenvahtina viikon neljän lapsen ( 5v 4v 2v ja 1v) totesin että tämä on lapsille ihan maximi aika, toki silloin oli vain pakko antaa tilaa vanhemmille aikaa ja lomaa! Hyvä Maria!
5.6.2017
En. Ihan liian pitkä aika. 🙁
5.6.2017
En todellakaan lähtisi, aivan liian pitkä aika.
6.6.2017
En missään nimessä, tosin poikani on vasta reilu vuotias ja ei olla oltu edes vielä yhtäkään yötä erossa 😀
6.6.2017
En todellakaan, en edes 8v esikoisesta. En usko, että haluaisin olla kuukautta erossa lapsistani oikeastaan koskaan. Pikkulapsille se on traumatisoivaa, koululaiset kokisivat todennäköisesti hylkäämisenä, ja vaikka teini-ikäinen varmaan pärjäisi muuten niin teinit tarvitsevat vanhempiensa läsnäoloa yllättävän paljon.
6.6.2017
Huh! Kiva kuulla tämäkin!
6.6.2017
Meillä ollut sääntö erään psykologin (en muista nimeä), että niin monta yötä pois (siis molemmat vanhemmat jos on pois) kuin on lapsella ikää, ja siitä on pidetty kiinni. Työhömme kuuluu matkustelua yhdessä ja erikseen, joten tämän päätöksen johdosta on jouduttu välillä tekemään tiukkojakin päätöksiä. Itse olin nyt ensimmäistä kertaa pois lasten luota viikon (lapset 4ja1/2, 6 ja 9), ja se oli kyllä ihan maksimi vaikka olivat mieheni eli isänsä kanssa. Mieheni kyllä on matkustellut paljon enemmän ja pidempiäkin pätkiä ja kyllä sen kaipauksen ja reagoinnin aina huomaa. Kyllä lapselle on elintärkeää vanhemman läheisyys ja turva.
Hyvä päätös!
6.6.2017
Joo, mä olen myös kuullut tästä säännöstä ja tuntuu aika hyvältä nyrkkisäännöltä.
6.6.2017
Lähde ihmeessä matkalle,että perheenne saa sitä julkisuutta taas kerran. Mitäpä siinä lapsia ajattelemaan. Ovat varmaan jo tottuneet pakostakin moneen asiaan. Taidat olla varsinainen mamis.
6.6.2017
En lähtisi minäkään. Kerkeää olla erossa sitten, kun muuttavat omilleen 😀
6.6.2017
Oma tyttöni on 15v. Hän jo pärjää ilman minua esim mummolassa. Eli nykyisin menee jos siihen että minulla on enempi ikävä häntä kuin hän ikävöisi minua. Kuukautta ilman tyttöäni en kestäisi. Saa nähdä miten kestän kun hän lähtee ensi vuonna opiskelemaan. Teen sitä varten omia harjoituksiani.
13.6.2017
Kyllä olen ollut kuukauden poissa. Kaksikin kertaa. Olosuhteiden pakosta ja täytyy sanoa että mitään järisyttävää ei tapahtunut eli vähän iisii 🙂
Ekal kerralla lapset olivat 3,5 ja 6 ja tokalla 8,10 ja 11.