Kaikki ovat kai jo nähneet suomalaisten pikkulasten kiipeilyvideon?
Arvasin, että linkki on hyvä, joten pitkitin nautintoa. Katsoin videon ensimmäistä kertaa vasta äsken. Sain parhaan mahdollisen aloituksen maanantailleni.
Tekisi mieli näyttää pätkä myös naapurin lasten isoäidille, joka jaksaa aina pihalla kauhistella meidänkin lasten touhuja. ”Ai kamala, en voi katsoa” hän sanoo ”ennen ei kyllä annettu lasten noin hyppiä. Tuosta tulee vielä sairaalareissu” ja niin edelleen.
Videon otsikko Soo soo, ei saa on oivaltava. Usein kuulen sanottavan, ettei lapsia saisi kieltää turhaan. Onpa olemassa kasvatussuuntakin, joka kieltää KAIKEN kieltämisen ja torumisen.
Tässä ollaan vaaran tiellä.
Jos lasta ei koskaan kiellä, niin miten hän ikinä oppii olemaan tottelematta käskyjä!?
Tajusin vähän aikaa sitten, että joskus kiellän lapsia toivoen ja tietäen, että he rikkovat käskyjäni. ”Ai kamala miten korkealla olet! Älä nyt vaan kiipeä korkeammalle” Ja lapsihan kiipeää. Ja se on oikein.
Haluan, että lapset oppivat luottamaan omaan arvostelukykyynsä. Miten he muuten muka löytäisivät omat rajansa? Odottamalla, että äiti näyttää? Miten tylsää.
VAROITUS:
Tämä kieltojenuhmaamiskasvatus on Maria Nordinin kehittämä kasvatusmetodi. Otan vastuun seurauksista vain omien lasteni kohdalla. Tekniikka kuulostaa ehkä hurjalta ja vastuuttomalta. Viestintäni sisältää paljon sanatonta kommunikaatiota, jota en nyt tässä kiireessä osaa selittää tarkemmin, pahoittelen. Kun on kyse oikeasta vaarasta, osaan kyllä toimia niin, että lapsi uskoo.
Kokeilu kotioloissa omalla vastuulla.
25.11.2013
Siinä vaiheessa kun se poika putos sieltä katonrajasta niin huhhuh! Jos mulla olis 100% luotto ettei lapseni putoa monen metrin korkuisesta puusta niin annan mennä vaan, muttamutta…
25.11.2013
Siinä vaiheessa kun se poika putos sieltä katonrajasta niin huhhuh! Jos mulla olis 100% luotto ettei lapseni putoa monen metrin korkuisesta puusta niin annan mennä vaan, muttamutta…
25.11.2013
No juu. Olen ottanut niin monta kertaa Pasia ja kerran jopa huutoa siitä, että annan lapseni kiipeillä leikkipuiston kiipeilytelineessä. Ja nyt, kun lapsi on 5v. uusi neuvolantäti antoi ensimmäistä kertaa positiivista palautetta siitä, että ketterän lapsen on annettu liikkua taitojensa mukaan.Olin ihan hämmennyksissä. Olin ajatellut, että saan vaistovanhemmoida tässäkin asiassa ihan hissuksiin omiin nimiin. Kiitos jakamisesta.
26.11.2013
Mitähän varten ne KIIPEILYteliineet on tehty, jos ei niissäkään saisi kiipeillä. Onnittelut positiivisesta palautteesta! Sellaista on aina kiva saada, tosin aika harvinaista se taitaa olla..
26.11.2013
Minun täytyy nyt esittää sinulle iso kiitos blogistasi, Maria! Olen kahden lapsen (pian 4v. ja pian 6kk) kotiäiti ja seuraan blogiasi aktiivisesti. Arjen pyörityksen keskellä on joskus viisi minuuttia ”omaa aikaa”… Silloin otan kahvimukin toiseen käteen, puhelimen toiseen ja avaan kirjanmerkeistä blogisi! Ja lähestulkoon joka kerta voin ilokseni todeta, että blogistasi löytyy uusi päivitys! On hienoa lukea juttuja niin samanlaisesta mutta niin erilaisesta äidin elämästä! Jos toiveita saa esittää niin olisi hienoa lukea juttu siitä, millainen tavallinen arkipäiväsi on. Ei pelkästään vain päivän tapahtumia lueteltuina vaan myös omia ajatuksiasi ja tuntemuksiasi päivän eri hetkissä. Näin hiljaisessa pohjoisessa asuvalle helsinkiläisten elämä näyttäytyy kiehtovana ja tapahtumarikkaana mutta onko se todella sitä?
26.11.2013
Kiitos, tämä on parasta palautetta. Ja juuri oikeaan väliin, kun on tuntunut vaikealta löytää inspiraatiota. Ja kiitos myös hyvästä näkökulmasta! Voisin hyvinkin kirjoittaa arjestani näillä kulmilla.
28.11.2013
Tämä oli hyvä video, en ole sitä aiemmin nähnyt. Minulla kävi mielessä, että tuo pitäisi näyttää äidilleni, hän kun on aina tosi varovainen siskoni lasten kanssa ja on usein kauhuissaan kieltämässä jotain. Tosin, ei hän ole kiipeilyä kiletänyt, mutta usein hän on kovin varovainen. Tosin ymmärrän sen, että isovanhempien vastuu on erilainen kuin vanhempien, olisihan se harmittavaa, jos jotain tapahtuisi.
Muuten, huomasin tuon piirteen itsessänikin, minulla ei siis ole omia lapsia ja olin siskon pojan kanssa leikkipuiston kiipeilytelineillä, niin aika huolissani seurasin vierestä, kun ei ole mitään tajua siitä, mitä lapsi osaa. Ehkä oman lapsen sitten tuntee paremmin, kun kehtiyksen näkee konkreettisesti.
Tuota videota voisi soveltaa ihan aikuisenkin elämään;elämä on tehty elettäväksi, ei pelättävksi… 🙂
28.11.2013
Kyllähän lapsia pitää vahtia, ja tarkkana pitää olla joka hetki. Muttei tarvitse turhaan kauhistella. Kunhan on vaan kädet ojossa ottamassa kopin…