Oh my. Tämä oli viikonloppu, joka tuntui kuukaudelta. Aamulla päätin etten mene enää festareille. Sitten päätin että menenkin. Vaihdoin mieltä vielä pari kertaa ees taas ja sitten istuin taas bestikseni Oonan autossa matkalla festarialueelle.
Sillä välin kun lapset kävivät isoisän kanssa sirkuksessa, minä kävin vielä pikaisesti Flowssa. Laitoin itselleni herätyksen soimaan, jotta muistan lähteä kotiin ajoissa. Naapurit olisivat voineet vielä hoitaa lapsia illan. Mutta ehkä se olisi ollut lapsille vähän liian rankkaa, kun ehtivät viikonlopun aikana kiertää monta hoitopaikkaa ja siskonpetiä.
(Todellisuudessa lapset olisivat olleet innoissaan kyläilystä naapureiden luona. Mutta lastenhoito on ehdottomasti toimivin tekosyy kun pitää kieltäytyä vuoden parhaista bileistä. Sori lapset, äiti on taas kotona!)
Hyppäsin festarikuljetukseen kauheassa kiireessä, juuri niissä vaateissa mitkä mulla oli aamulla päällä. Ehdin kuuntelemaan pienen pätkän muutamasta keikasta ja syödä hyvin. Itseasiassa söin festareiden parhaan ruuan: Farangin possuannoksen. Pitää joskus mennä Tomi Björkin Farang-ravintolaan syömään tämän annoksen toivossa.
Juomaksi valitsin PüR-kaupan Darrasmoothien vaikkei minulla oikeastaan ole krapula vaan armoton väsymys. Juhlin eilen aamuun asti, mutten juonut kuin muutaman juoman. Tästä humalankaltaisesta väsymystilasta tulee mieleen vauva-ajan perusolotila. Ja kylläpä se nyt tuntuukin kaukaiselta. Miten ihmeessä tällaisessa tilassa saa hoitaa laillisesti vauvaa?
Heippa Flow. Nyt laitan lapset nukkumaan ja otan Breaking Bad -maratoonin, enkä tee enää yhtään mitään. Huomenna töitä klo 8.00. Toivottakaa onnea.
Share This
