Päästä irti vaikka pelottaa

Heti alkuun: muista osallistua arvontaan! Vanhemmuus on välillä todella pelottavaa. Yritin kuvailla irti päästämisen pelkoa uusimmassa kolumnissani, joka on siinä aidossa Kaksplussan paperiversiossa. Pääset lukemaan kolumin tästä linkistä: Maria Nordinin kolumni: Lapsesta pitää päästää irti, vaikka pelottaa Mietin, että miksi meidän sukupolven vanhemmille irtipäästäminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin edeltäneille sukupolville. Yritin kysellä äidiltäni, miltä hänestä...

Tuike pimeydessä

Pimeys jysähti. Kaamosmasennus on jo ovella. Aamun ensimmäisten työmatkalaisten jäljiltä lätäköt leviävät sirpaleina pitkin katua. Kesä ja talvi eroaa. Riita jauhaa mustat lehdet ja rusahtelevat korret. Yhteinen astiasto on paiskattu maahan. Mutta aivan pian sataa ensilumi! Ja peittää jäljet. Erotuomio valkoisella paperilla, valkoisessa kirjekuoressa. Se on talvi nyt, ja ensi kesä on uusi kesä. (Innostuin...

Kirje

Kiitos viestistäsi Ville. Löysin kirjeesi päiväkirjani välistä avaamattomana. Olet tainnut lähettää tämän minulle joskus vuonna 1993. Minulla sujuu ihan hyvin. Tällä hetkellä söhellän lasten kanssa ja teen töitä minkä ehdin. Tänään kävimme lasten kanssa syömässä puistoruokailussa. Se onkin hauska perinne täällä Helsingissä, missä nykyään asun. En taida tulla diskoon. Käyn harvoin ulkona iltaisin. Meidän koiran...

Kyröilijän tuomaa

Sain ystävältäni Riikka Pulkkisen lainaan. Totta-romaani on ensimmäinen kirjallisuutta koskeva lisäys ”Ensimmäinen _______ vauvan syntymän jälkeen” -listallani. Se oli mukaansatempaava (toisin sanottuna sain luettua loppuun). Välillä ihailin ja välillä ihmettelin jatkuvaa runollisten vertauskuvien käyttöä. Tuli sellainen tunne, että jokaisen sivun tarkoitus oli kannustaa kirjoittajaa: ”Hyvä, hyvä, hieno huomio, jatka vaan kertomista.” Tarina oli silti minusta hieno ja...

Scroll to top