Parempaa seksiä tuleville sukupolville

Tästä alkaa pohdiskelevien postausten sarja, jonka aiheena on vauvojen vessahätäviestintä (vvv), varhainen kommunikaatio, seksuaalisuus, aivot ja tunnetaidot. Olen jo vuosia ollut vakuuttunut vauvojen vessahätäviestinnän merkityksestä aivojen kehitykselle. Kokeilin menetelmää molempien lasteni kanssa ja totesin sen toimivaksi. Olen lukenut tämän vuoden alusta paljon tutkimuksia aivoihin liittyen. Innoistuin aiheesta, sillä olen tehnyt viimeiset kuukaudet DNRS-treeniohjelmaa, joka muokkaa...

Kaupunkilapsuus vai maalaislapsuus?

Pitkään haaveilin asumisesta maalla. Ajattelin, että ainakin lapset haluan kasvattaa jossain muualla, kuin kaupungin keskustassa. Nyt olemme asuneet viisi vuotta kaupungissa muutaman maalaiskokeilun jälkeen. JA OLEN NIIN TYYTYVÄINEN PÄÄTÖKSEEMME!!! Lapsuus kaupungissa Olen tajunnut, että lapsuuden kaupungissa ei tosiaankaan tarvitse olla ankeaa, harmaata ja   ruuhkaista. Asumme asuinalueella, joka muistuttaa enemmänkin kylää. Kävelemme ja pyöräilemme lähes...

Minä ja lasit – milloin se koittaa?

Postaus on tehty yhteistyössä Instrumentariumin kanssa Kävin ensimmäistä kertaa ikinä blogitapahtumassa pari viikkoa sitten järjestetyssä Bloggers Inspiration Dayssa. Nopean piipahduksen aikana ehdin nauttia pari lasia luomuviiniä ja -kuohuviiniä ja kokeilla erilaisia kehyksiä Instrumentariumin pisteellä. Olen pitkään nauttinut haukankatseestani, mutta nyt alan ensimmäistä epäillä näenkö sittenkään niin hyvin. Pohdin, voiko jatkuvalla puhelimen ja tietokoneen näytön tuijottamisella olla osuutta...

Teiniselfie

Teinit ottavat kuvia itsestään. Niin minäkin viisitoistavuotiaana tein. Viritin 6×6 peiliheijastinkamerani ajastimen tikittämään, otin koiran syliin ja odotin, kunnes kamerasta kuului ruksahdus ja naksahdus. Vein kuvat kehitettäväksi monta vuotta myöhemmin. Tässä tulos. Sylissäni on koirani Arthur, joka eli monta vuotta vanhemmaksi kuin minä tässä kuvassa olin. Arthur eli kahdeksantoistavuotiaaksi. 15-vuotiaana harrastin lumilautailua ja telinevoimistelua...

Minä ja merkkivaatteet

Täällä on hässäkkää. Tässä on siis pikainen kirjoitus keskeltä silmatippa-käsienpesukoneistoa (lapsilla silmätulehdus). Tässä toinen lehtijuttu menneisyydestäni ihmeteltäväksi. Ensimmäinen on luettavissa tässä. Olen siis kulkenut jo vauvana Dior Baby -vaatteissa. Ja siinä on ollut ainekset seurapiirijuorulle, jonka julkaisija on ollut Uutis-Kukko tai Viikko-Savo. Silti minulta puuttuu täysin reseptorit merkkivaatteille. Minussa ei värähdä mikään, kun joku luettelee...

Sisaruskateutta

Meidän lapset katselee aamun ohjelmia. Pikkusisko sammuttaa telkkarin kahden minuutin välein ja räkättää. Isoveli toruu, muttei hermostu, vaan painaa telkkarin virtakytkintä yhä uudelleen. Late lammas määkyy taas kiitokseksi kärsivällisyydestä. Lapsilla on ylioppilaslakit päässä, he ovat merityttö ja merimies. Eilen illalla he leikkivät iskän musiikkipiuhoilla sähkötyttöä ja -miestä. Ja sitä ennen oltiin kylässä lainaamassa leikkikoulukaverin...

Täytetty joulukalkkuna

Meidän perheessä on aina syöty jouluisin kalkkunaa. Kun olin lapsi, kalkkunamme valmisti Kuopion ainoaa italaialaista ravintolaa pitävä Renzo. Kun olin neljätoista muutimme Helsinkiin, minun täytyi ottaa kalkkuna omaan käteen. En viitsisi kehuskella, mutta minusta on tullut Suomen paras kalkkunanpaistaja. Kalkkunakaimat  Isäni on espanjalainen. Hän kertoo usein tarinan siitä, kun minua ei vielä ollut olemassa....

Scroll to top