Minulla on jonkinlainen tukehtumiskammo. Se on perua lapsuudesta. Istuin lapsuudenkotini sohvalla, katsoin Maija Mehiläistä ja söin appelsiininpalaa. En saanut appelsiinin kalvoja katkottua ja appelsiininpala jäi kurkkuuni. Luulin kuolevani siihen paikkaan.
Siitä tapahtumasta asti joidenkin ruokien syöminen on vaatinut erikoijärjestelyjä. Leikkaan esimerkiksi appelsiinit ja lihan aina hyvin hyvin pieniksi paloiksi, sitkeitä karkkeja en syö, enkä haluaisi lastenikaan niitä syövän.
Äidin pahin hetki – kun vauva meinaa tukehtua
Myös omien lasten kanssa olen joutunut kohtaamaan tukehtumisriskin. Toinen lapsistamme on ollut sellainen, että hän laittoi taaperoikäisenä suuhunsa aivan kaiken. En ollut yhtään varutunut tällaiseen, sillä esikoisemme ei koskaan laittanut suuhun mitään sinne kuulumatonta.
Kuopuksemme oli taas aivan toista tekoa, hän todella halusi syödä kaiken! Hänen kanssaan jouduinkin pari kertaa soittamaan hätänumeroon. Kerran hän löysi leikkipuistossa puun juurella kasvaneita sieniä, jotka hän nopeasti söi minulta huomaamatta. Onneksi sienet eivät olleet myrkyllisiä!
Toisen kerran soitin hätänumeroon, kun hän söi vessapaperia ja meinasi tukehtua. Se oli kyllä yksi elämäni kauheimmista hetkistä. Jotenkin toimin vaistomaisesti ilmeisesti oikein, sillä selkään naputtelulla sain ison vessapaperimötyn pois lapsen nielusta hätäkeskuksen puhelun aikana.
25.7.2018
Mä oon ylineuroottinen ton tukehtumisen kanssa. Mun pojat sai soseruokaa tai hyvin pilkottua ruokaa ehkä liiankin pitkään. Appelsiinit pilkon aina. Kanat/lihat myös. Pojat on 15 ja 10v mut nuoremmalle pilkonedelleen. Nuorenpi tukehtu liukkaaseen salmiakkikarkkiin. Se irtosi selkään lyömisellä. Pelästyin niin paljon. Niitä karkkeja ei enään syödä. Olen myös neuvonut jos yksin kotona ollessa tapahtuu jotain tälläistä, mitä pitää tehdä. Tärkeä aine.
26.7.2018
Mä oon meinannut tukehtua 1-2 vuotiaana näkkileipään. Luonnollisesti en muista tapahtumaa, mutta se on jättänyt jälkensä. Kärsin tämän vuoksi mm. vaikeasta oksennuspelosta hirmu kauan, mutta sain asian onneksi käsiteltyä muutama vuosi sitten. Aiemmin en osannut yhdistää tätä tapahtumaa pelkooni, mutta siitähän se johtui.
Lisäksi olen tosi säikky ja pelokas. Olen jostain lukenut että jos on jotain pelottavaa tapahtunut lapsena/aivojen pelkokeskus vahvasti aktivoitunut niin se saattaa vaikuttaa tällä tavoin aikuisena. Oon itse miettinyt paljon sitä, että pitäisi puhua myös siitä, millaisia traumoja kokemus tukehtumisesta (tai mikä tahansa hengenvaarallinen tilanne) voi aiheuttaa lapselle, vaikkei tapahtumaa edes välttämättä muistaisi. Keho kuitenkin muistaa kaiken, vaikka lapsi näyttäisikin päässeen tapahtuneesta yli. Itsellä tukehtumiskokemus on vaikuttanut tosi paljon elämään ja varmasti monet tilanteet olisi olleet lapsuudessa helpompia, jos olisin saanut ymmärrystä ja apua aiemmin.