Varaslähdöt

Aamulla polkaisin laatikkopyörän leikkikoulun pihaan läpi märän asfaltin ja naamaan läiskyvien lehtien. Erona viime syksyn arkiaamuihin on, että kyydissä oli kaksi leikkikoululaista. Pikkusisko ei vilkutakaan hyviä päiviä luokkaan jäävälle veljelleen, vaan jää tarhatossut jalassa omaan luokkaansa ruokkimaan valtavaa Sam-nimistä kilpikonnaa. (Tytön ryhmän luokassa on oikea, elävä kilpikonna!)
Kaksivuotias tyttömme aloitti kuukausi sitten saman leikkikoulun, jossa poikamme aloitti  kolmevuotiaana. Ja minä näin ollen luovuin kotihoidontuestani ennenaikaisesti ja vapaaehtoisesti!
Ennen olin sitä mieltä, että alle kolmevuotiaan paikka on kotona. Tai korkeintaan perhepäivähoitajalla. Ilmeisesti pojan leikkikoulun arkeen tutustuminen sai minut muuttamaan mieleni.
Taustaksi kerrottaneen, että pojan leikkikoulun aloituskuukausi vuosi sitten oli tähän mennessä riipivin pätkä äitiyttä. Ensimmäisen kuukauden poika oli iloton, itkuisa ja raivarialtis. Vasta sunnuntai-iltapäivisin hän palautui kouluviikon jälkeen omaksi iloiseksi itsekseen. Vieläkin joinain aamuina leikkikouluun lähtö saattaa olla itkun takana.
Takaisin kuopukseeen. Ensimmäisen viikon pikkusisko sai harjoitella samassa ryhmässä isoveljensä kanssa. Olin valmistautunut saamaan vahvatahtoiselta kuopukselta vähintään maailmanlopun raivarit.
Ja niin tyttömme ensimmäisen leikkikoulupäivän jälkeen osoittikin mieltään. Hän oli loukkaantunut nähdessään minut ovella. Tyttö halusi nimittäin JÄÄDÄ leikkikouluun!
Ensimmäisen koulupäivän jälkeisenä yönä heräsin ulko-ovelta tulevaan ääneen. Eteistä unenpöpperössä lähestyessäni kuulin määrätietoisen äänen ”Minä menee touluun”. Pienet kengät olivat väärissä jaloissa. Tämä tapahtui siis aamuyöllä kello kolme, neljä ja viisi.
Niin vaan ovat sisarukset eri muotista.
Tänään kävin aamulla esittelemässä lasten Rakennetaan puutarha! -lasten kaupunkiviljelyprojektia tytön ryhmälle. Lauantaina vietetäänkin muuten puutarhan sadonkorjuujuhlaa ja lopputalkoita. Tervetuloa sinne! Ottakaa muovipussit mukaan, kaikki yrtit ja vihannekset jaetaan talkoolaisille.
Ja nyt lapset ovat siis koulussa ja minä olen vapaarouvatar. Eilen ilmoittauduin viimetingassa Toimelan opiston Avoimeen ateljéehen.
Ja nyt olen tietenkin myöhässä.



Nyt saattoi tulla erittäin sekavaa tekstiä, käyn illalla korjailemassa. Nyt juoksen maalaamaan!