Väreilyä ja tuhma arvio

Tänään kävimme syömässä eväät uimarannalla ja sanomassa tytön sanoin ”Heippa uimat!”. Kun raparperipiirakat oli syöty pääsin lempipuuhani pariin…

syksyn värejä tutkimaan! Pahoittelen tätä jatkuvaa väripropagandaa, mutta olen täydellisessä hurmoksessa!
Kylmät väreet menevät selkää pitkin, kun näen upeita värejä kaikkialla. Jotta saisin lapsetkin mukaan ihastelemaan, kehitin pihaleikin nimeltä etsi lehti. Minä valitsen esimerkkilehden, lasten tehtävä on etsiä mahdollisimman samanlainen, mahdollisimman nopeasti.

Leikin jälkeen lehtiä on kiva järjestellä. Poika keksi, että lehdistä voi tehdä sateenkaaren. Kokeilkaa kotona!
Teatteriarvio
Eilen illalla kävimme katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa Onnelin ja Annelin talon. Se oli huonoin lastenteatteriesitys, jonka olen koskaan nähnyt. Ikävä kyllä sanon näin julmasti.
Tavoite oli liian kunnianhimoinen. Ohjaaja oli selvästi halunnut ohjata ”upean uuden nykyteatterikokeilun”. Se on vaikeaa. Hän oli ehkä ohjannut enemmänkin kollegoilleen kuin oikealle lapsiyleisölle. Tarinaa oli aikuisenkin vaikea seurata.
Ongelmana oli muun muassa lavastus. Jos menee katsomaan Onnelin ja Annelin taloa, haluaa kyllä nähdä sen talon. Taloa ei ollut. Ja illuusio talosta luotu liian vähin elein, pienillä valaistuskikoilla ja leijailevilla lakanoilla, esimerkiksi. Ja lauseilla ”Ooh, tässä on meidän makuuhuone”, ”Onpa meidän leikkihuone hieno”. Ei toiminut hätäisesti tehtynä.
Jos ei ole lavastusta, niin valaistuksen pitäisi luoda tilaa. Ei tällä kertaa.
Äänisuunnittelu myös tökki. Esityksessä ei ollut yhtään pientä luritusta, joka jäisi päähän soimaan ja johon aina palattaisiin eri tunnelmissa. Musiikkiosuudet olivat mutisevia ja liian lyhyitä, että niihin olisi päässyt mukaan. Rosvoliiton alavireinen tunnusmusiikki oli ainoa ääni, joka toistui. Tunnari sopinut paremmin Kummeliin. Rosvoliitonhan piti olla oikeasti makee juttu, eikä mikään vitsi!
Kamalinta tuhlausta oli mukana olleet monta tanssijaa, jotka eivät koskaan kunnolla tanssineet.
En siis suosittele, kuten ei selvästi moni muukaan. Katsomo oli aika tyhjä. Buu, buu, buu.