Viruskriisi ja maskin käyttö voi laukaista ympäristöyliherkkyyden

Ajan myötä pandemia osoittautui vähemmän vaaralliseksi, kuin medioiden haastattelemat asiantuntijat alkuun arvioivat. Ymmärsin tämän täysin – samaa olin itse uumoillut koko pandemian ajan. Tämä viesti ei mennyt kuitenkaan perille aivojeni tiedostamattomalle osalle!

Raskauden jälkeen kehoni defenssimekanismit ja aivojeni tiedostamattomat, vaarojen analysointiin erikoistuneet osat olivat virittäytyneet etsimään sisäisestä ympäristöstä (omasta kehostani) ja ulkoisesta ympäristöstä kaikkia mahdollisia ”vaaratekijöitä”, kuten biologisia ja kemiallisia tekijöitä ja torjumaan niitä luomalla voimakkaita oireita. Hajuaistini tuli äärimmäisen tarkaksi. Olin kuin vainukoira.

Vaikka tietoisella mielellä tiesin, että vaara oli ohi, syvimpiin tietoisuuteni oli pandemiaepisodin aikana istutettu ydinuskomus ”ympäristö on vaarallinen”.  Ydinuskomuksiin toki vaikuttivat yhtälailla kaikki elämänkokemukset siihen asti, mutta nyt jälkeen päin voin varsin varmasti sanoa, että sikainfluenssakohu on ollut yksi tärkeä tekijä, joka on heittänyt vettä myllyyn.

Kokemus ympäristön turvallisuudesta tai vaarallisuudesta vaikuttaa käyttäytymiseemme

Olin raskausaikana varonut hengittämästä kaupoissa ihmisten läheisyydessä. Hengitin siis hyvin pinnallisesti kun olin ihmisjoukossa.  varonut koskettamasta pintoja joihin muut ovat koskeneet, varonut ihmisjoukkoja… Veikkaan, että moni ihminen tekee tätä samaa nyt tietoisesti tai tiedostamattaan.

Mutta kun tilanne oli ohi, tiedostamaton osa puolustusjärjestelmääni jatkoi tätä vaarojen arviointia. Ja se erehtyi! Aloin saada voimakkaita oireita tavallisissa sisätiloissa, tavallisista tuotteista joita muut käyttivät, tavallisista ruoka-aineista ja kehoni alkoi jopa torjua omia kudoksiani, kuten kilpirauhasta!

Jälkikäteen kaikki tuntuu selvältä. Sikainfluenssan virittämä pelko ilmeni jälkikäteen monina eri sairauksina. Mielenkiintoista on myös se, etten taida olla ainoa. Poikkeuksellisen monella tuttavallani, joilla on ympäristöyliherkkyyksiä ja autoimmuunisairauksia, on noin 10 vuotiaita lapsia. Eli tuttavani ovat olleet raskaina sikainfluenssan aikoihin.

Maskin käyttö on vahva viesti tiedostamattomalle mielelle ja kehon puolustusjärjestelmille

Tiedetään, että lääkärin valkoinen takki luo illuusion asiantuntemuksesta. Tutkimuksissa onkin voitu todeta, että ihmiset luottavat paremmin ihmiseen, jolla on päällään lääkäritakki.

Mitä maski sitten välittää alitajunnalle?

Kun näemme ihmisen, joka on varustautunut maskiin, alitajunnassa aktivoituvat vaaraan ja uhkaan liittyvät hermoverkot. Suojavarusteisiin pukeutuneen henkilön näkeminen saa puolustusjärjestelmämme aktivoitumaan, vaikkemme itse tätä tiedoistaisi.

Maskin käyttö antaa ympärillä oleville ihmisille vahvan viestin siitä, että ympäristössä on jokin vaara. Maskia käyttävien kannattaisi siis pohtia, millaisen viestin tämä antaa esimerkiksi lapsille joiden maailmankuva on vielä rakentumaisillaan.

Maskin käyttäjällä, maskin käyttö tietenkin myös vahvistaa kokemusta ympäristön vaarallisuudesta.

Tämän kaiken läpikäytyäni suosittelen lämpimästi aloittamaan tietoisuustaitoharjoittelun NYT! Tule tietoiseksi omista tunteista ja ajatuksista ja opettele taito ohjata ne terveyttä tuleville poluille.

Ympäristöyliherkkyys luokitellaan toiminnalliseksi häiriöksi. Pelkoni on, että uutisoiti ja yhteiskunnan toimet parhaillaan kattavat yhteiskunnan kattavaa toiminnallista häiriötä. Ympäristöyliherkkyyden oireet ovat toki todellisia, mutta oireistoa pitää yllä aivojen taistele ja pakene- tai lamaantumistila, eli hermoston ylivirittyneisyys. Uskomuksemme maailmasta ja itsestämme vaikuttavat suoraan hermostoon.

Koronaviruksenkin kohdalla voidaan sanoa, että virus ei ole yleisesti vaarallinen. Vaara tässä tapauksessa syntyy ylireaktiosta. Immuunijärjestelmä ei kykene toimimaan optimaalisesti ja keho tulkitsee vaaran suuremmaksi kuin sen sisäiset voimavarat. Suurimmalla osalla virus on huomaamaton ja vähäoireinen, sillä immuunijärjestelmä toimii normaalisti. Voimme itse vaikuttaa immuunijärjstelmän toimintaan pysymällä tietoisina sisäisestä tilastamme. Tähän voimme vaikuttaa kyseenalaistamalla pelon ja niitä ylläpitävä uskomukset.

Ongelmia syntyy, kun kehomme tiedostamaton tulkinta pitää virusta suurempana uhkana kuin se onkaan, tai jos keskushermosto on syystä tai toisesta jo ylivirittynyt, jolloin tulkinta sisäisistä voimavaroista on negatiivinen. Silloin keho ylireagoi ja hyökkää itseään vastaan. Näin voi tapahtua myös yhteiskunnan tasolla.

Nyt olisi tärkeä pohtia, millaisia viestejä me jokainen annamme toisillemme ja alitajunnallemme. Sillä voi olla valtava merkitys hyvinvoinnillemme tulevaisuudessa.