Lukijan tarina: remontti vei terveyden

Minulle on viime vuoden, kahden sisällä tapahtunut asioita, joita en olisi osannut kuvitellakaan mahdollisiksi.

Remontista seurannut altistus kemikaaleille sai aikaan todella pahaa ihottumaa kasvoissa, nenäverenvuotoa, kielen ja nenän seudun ihon rikkoutumista, kuivaa yskää, nielukipua, silmien ärsytysoireita jne. Oireet hävisivät ja pysyivät poissa kun en käynyt tulevan kodin remonttimaalla. Tämä todennettiin käytännössä useiden kokeilujen kautta kunhan ensin olin hoksannut mistä oireet tulivat. Aikaisemmin olin täysin terve, ei allergioita.

Toivoimme, että vuoden aikana vastaremontoitu kotimme ehtisi tuulettua riittävästi rakennus- ja kalustemateriaalipäästöistä ja asuminen ilman oireita mahdollistuisi. Toisin kävi. Pelkästään ensimmäiset pikaiset visiitit talossa pari viikkoa ennen varsinaista muuttoa laukaisivat hajusteyliherkkyyden. Sain yhtäkkiä pahoja hengitysvaikeuksia tuttavani hajuvedestä ja kurkkuni turposi. Taaskaan en ymmärtänyt mistä oli kyse. Epäilin syyksi kuumeetonta keuhkokuumetta tai muuta vastaavaa, sillä keuhkoja poltti ja sisäänhengitys oli todella vaikeaa. Lääkäripäivystyksessä mitään vikaa ei löydetty, keuhkoista ei kuulunut mitään erikoista. Jouduin kuitenkin jatkuvasti haukkomaan henkeä ikkunasta ja käytännössä olin oireiden ja kivun takia kahlittu sängynpohjalle. Oireita googlettamalla päädyin lähes poikkeuksetta hajusteyliherkkyyttä käsitteleville sivuille, jolloin asia minulle pikkuhiljaa valkeni.

Hajusteyliherkkyys voi puhjeta jos altistuu joko kosteusvaurioituneiden rakennusten sisäilmalle tai kemikaaleille.

Tammikuun lopussa 2015 muutimme remontoituun kotiimme, jolloin juuri puhjenneen hajusteyliherkkyyden rinnalle palasivat pikkuhiljaa myös vuodentakaiset, remonttiympäristössä ilmenneet oireet – ihottumaa, yskää, nenäverenvuotoa. Nyt myös hengittäminen kävi työlääksi. Hengästyin mitättömistä asioista sekä keuhkoihin ja nieluun sattui koko ajan vain enemmän ja enemmän. Yhä paheneva, laajeneva ja verestävä ihottuma kasvoissa, sekä nyt myös yläselässä, oli ainut näkyvä oire. Muutoin saatoin vain kuvailla muille pahaa oloani ja epämääräisiä hengitysoireita ja -kipuja. Parin kuukauden asumisen jälkeen meidän oli pakko muuttaa evakkoon, etenkin kun yksi lapsistammekin alkoi oireilla. Ihottumat parani kokonaan parissa viikossa, jättäen toki joksikin aikaa näkyvät arvet. Talosta aiheutuneet hengitysoireet helpottivat pikkuhiljaa, mutta tutkimustenkin mukaan keuhkojen toimintakyky oli alentunut. Astmalääkkeestä tai antihistamiinista ei ollut missään vaiheessa apua.

Aikaisemmin, kuluneen vuoden aikana, oli riittänyt että vältin remonttikohdettamme ja muualla olin terve. Altistuminen uudelleen oireita aiheuttaville kemikaaleille pahensi tilannetta, sillä nyt puhjennut hajusteyliherkkyys pakotti minut aina vain tiukemmin eristäytymään kaikista niistä ympäristöistä missä hajusteita vähänkään oli, eli käytännössä kaikkialta (kaupat, lähipiirin ja ystävien kodit jne). Nyt pystyn olemaan vain evakkoasunnossamme sekä ulkona etäällä muista ihmisistä ja taloista. Raitis, puhdas ilma ei todellakaan ole itsestäänselvyys – edes ulkona!

Remppa muutti kaiken

Oireiluni alkoi siis remontin myötä. Kyseessä on mieheni kotitalo, rintamamiestalo, jossa olin oleillut useiden vuosien ajan ilman oireilua. En siksi usko että kyseessä olisi home. Remonttimme oli pintaremonttia – seinien ja kattojen maalausta, uutta tapettia, laminaattilattiaa jne. Käytössä oli M1 tuotteita.

Remontin keskellä minun tehtävänäni oli lähinnä koota uusia, Ikeasta ostettuja huonekaluja. Aloitimme remontin yläkerrasta, jolloin pystyin herkistyttyäni olemaan oireitta alakerrassa. Kun remontti alkoi alakerrassa, en voinut enää olla sielläkään. Sain oireita (mm. silmäluomet turposivat) pelkästään siitä, kun koitin hetken ajan koota Ikea-keittiön runkokalustetta ulkona. Minun oli vaikea pysyä poissa remontin keskeltä – remontin edistyminen oli pitkäaikainen haave ja halusin olla sitä itsekin edistämässä.

Tällä hetkellä en ole työelämässä vaan hoidan kotona 4v., 2v. ja 4kk ikäisiä lapsiani. Tämänhetkisessä evakkokodissamme pystyn vaikuttamaan oireita aiheuttavien asioiden eliminointiin, jolloin voin kokea olevani terve, energinen ja toimintakykyinen. Altistuminen ja siitä aiheutuvat oireet ovat aina isku päin kasvoja ja muistutus siitä, että kaikki on toisin kuin ennen. Välillä kun haluaisi ummistaa silmät koko asialta.

Tulevaisuus näyttää epävarmalta – oma terveys, asumisjärjestelyt, taloudellinen toimeentulo ja työskentelymahdollisuudet toimintaterapeuttina, osallistumismahdollisuudet kodin ulkopuolisiin menoihin/tapahtumiin/harrastuksiin liittyen erityisesti itseeni ja lapsiin. Myös hoitoa vaativa sairastuminen pelottaa – hajusteita kun on kaikkialla, myös sairaaloissa.

Mielelläni en remontoituun kotiimme astu, sillä oireilu voi mennä pahemmaksi. Yhdellä kokeilulla voi olla peruuttamattomat seuraukset. Tästä viisastuin viime kerran jälkeen hajusteyliherkkyyden puhjettua.

Myös vuonna 2015 ilmestynyt Jaana Ennarin kirja “Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys” vahvistaa ymmärrystä siitä, kuinka pahaksi oireilu voi mennä jos altisteita ei vältä. Toisin kun allergioissa, monikemikaaliyliherkkyydessä eli MCS-sairaudessa yliherkkyyttä aiheuttaville altisteille ei voi siedättyä. Päin vastoin, altistuksen jatkuessa oireita tulee aina vain jo pienemmistäkin pitoisuuksista. Telttaan en halua joutua asumaan kuten moni muu on joutunut.

En edelleenkään tiedä mikä aine taikka yhdiste oireiluni sai alunperin aikaan, eikä se tieto helpota tilannettani enää kun reagoin voimakkaasti jo muillekin altisteille. Vaikka pääsääntöisesti rakennus- ja kalustemateriaalien ilmaan haihtuvat päästöt laskevat merkittävästi vuoden, pari kuluttua, minä yliherkistyneenä reagoin nyt pieniinkin pitoisuuksiin. Materiaalipäästöjen haihtumista tapahtuu jossain määrin koko ajan, jopa vuosikymmeniä.

Yliherkkyys on ymmärretysti herättänyt ihmetystä ja kysymyksiä paitsi itsessäni myös muissa ihmisissä koko sen kehityskaaren aikana. Itse en ollut ennen altistusta ja siitä seurannutta herkistymistä koskaan kuullutkaan moisesta nimityksestä kuin MCS eli monikemikaaliyliherkkyys. En myöskään ikinä olisi uskonut, että tällainen sairaus osuisi omalle kohdalle. Oli aluksi outoa, mutta helpottavaa tietää, että oirekuvalleni olikin olemassa ihan oikea nimitys ja että joissakin maissa sairaus on saanut jo oman diagnoosinumeron. On olemassa muitakin kohtalotovereita, jotka kärsivät vastaavista oireista  – minä en olekaan ainut kummajainen.

Kun viime kesänä sain ensimmäistä kertaa käsiini kirjan Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys, oli hämmentävää lukea mustaa valkoisella siitä, kuinka tämä sairaus saa alkunsa. Oma sairauteni oli edennyt juuri kirjassa kuvatun käsikirjoituksen mukaan. Tämän ovat myös läheiset joutuneet vierestä todistamaan. Ikävintä oli lukea, että todennäköisesti kokonaan tästä ei voi toipua, koska olin jo edennyt herkkyyteni kanssa vaiheeseen kaksi.

Ensimmäisessä vaiheessa  altistuksen loputtua toipuu usein oireettomaksi. Toisessa vaiheessa uudelleen altistuminen aiheuttaa usein kroonisen sairastumisen eikä lopullista paranemista enää yleensä tapahdu. Kahden vuoden mittainen altistusten välttäminen voi kuitenkin kohentaa tilannettani huomattavasti -tässä toivossa elän nyt. Sisimmässäni olen totutellut  jo ajatukseen, että yliherkkyyteni ei tästä välttämättä parane. Pahinta on pelko siitä, että oireiluni pahenee. Hoitokeinoja kun ei ole. Ja altisteiden välttäminen on nykymaailmassa äärimmäisen vaikeaa, monessa kohtaa mahdotonta!

Tieto ei lisää tuskaa

Sairastuttuani olen lukenut kuinka eri yliherkkyydet voivat ilmetä rinnakkain.

Altistuksen ollessa voimakkaammillaan huomasin saavani oireita myös kannettavasta tietokoneesta, lähinnä hiirestä sekä kännykästä – kihelmöintiä, kutinaa, voimakasta ihon punoitusta ja näppylää kämmenselässä sekä vasemmassa poskessa.  Siirryin käyttämään puhelimen kaiutinta ja kappas – nimenomaan vain toisella poskella ollut ihottuma parani. Asiaa sen enempää pohtimatta jäi tavaksi käyttää puhelimen kaiutintoimintaa.

Muutama kuukausi myöhemmin evakossa asuttuamme jouduin puhumaan reilu viisitoista minuuttia kestävän puhelun kännykkä korvalla. Seuraava yö ja aamu paljasti poskelle lehahtaneen todella punaisen, ärtyneen ihon. Aluksi pelästyin että tuleeko kaikki selätetyt oireet taas takaisin -reagoinko jollekin evakkoasunnossamme? Sitten muistin eilispäivän puhelun -oliko kännykän sijoittaminen poskelle todella saanut aikaan näin voimakkaan reaktion. Kyllä! Ihottuma parani ja haaleni pikkuhiljaa muutamien päivien sisällä – tästä myös valokuvat muistona. Tulipa sekin asia todennetuksi. Syynä säteily vai kännykän kemikaalit? En tiedä, mutta herkistyneenä ja elettyäni useiden altisteiden keskellä sain yhtäkkiä oireita tällaisistakin tekijöistä.

Kysymys ei ainakaan minun tapauksessani ole ollut siitä, että oireeni olisivat olleet oman kuvitelman taikka muualta saadun pelottelutiedon tuotosta. Eli tyylin “tieto lisää tuskaa”-sairastumista.  Kyllä se tuska ja huoli oireista sekä epätietoisuus niiden syistä olivat läsnä jo ennen tietoa koko MCS:stä. Tämä on sääli, sillä tietämättömyyden vuoksi en osannut olla varovainen. Tosin epäilen, etten riskeistä tietoisenakaan olisi osannut varoa tarpeeksi – niin käsittämättömältä koko sairastuminen yhä edelleen tuntuu! Miten tällaista voikaan tapahtua…

Vinkkini remontoijalle

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, valitsisin remontointiin ja sisustukseen vain turvallisia sekä mahdollisimman vähäpäästöisiä tai päästöttömiä vaihtoehtoja – kyllä, niitäkin on olemassa.

• Materiaaleina kivi, lasi, metalli, luonnonkuidut ovat hyvä esimerkki näistä.
• VOC-päästöjä haihduttavat aidot puupinnat ja -kalusteet käsittelisin tarvittaessa VOC-sulkuaineilla.
• En hankkisi laisinkaan formaldehydilla taikka muilla terveydelle haitallisiksi todetuilla kemikaaleille höystettyjä kalusteita, maaleja, lattioita jne.
• Seinät saisivat uutta väriä vaikkapa savi- tai kalkkimaalista, tai vaihtoehtoisesti akrylaattimaalista, jossa VOC-päästöt ovat tutkitusti nollaluokkaa.
• Käyttäisin yhä edelleen hajusteettomia pesuaineita, mutta nyt entistä tietoisempana hajusteiden todellisista haitoista -en ikinä altistaisi etenkään lapsiani synteettisesti valmistetuille hajustemyrkyille. Hajusteet tiedetysti vastaavat kemialliselta koostumukseltaan tupakansavua.
• Hajuvedet sekä synteettiset hajusteet pesu- ja huuhteluaineissa, shampoissa, vaipoissa, wc-papereissa jne ovat paitsi turhia, myös ennen kaikkea haitallisia!

Välillä tulen pohtineeksi, miksi ihmisten on niin vaikea käsittää ja ymmärtää, että monilla kemikaaleilla voi olla ja on haitallisia vaikutuksia terveyteen.  Jatkuvasti yksittäisten kemikaalien todetaan olevan vaarallisia -niistä tulee tutkitusti oireita ja niiden käyttöä rajoitetaan tai kielletään kokonaan. Tätä ennen ne ovat olleet mahdollisesti pitkiäkin aikoja kauppojen hyllyllä – tuotteissa, joita mainostetaan turvallisiksi. Kuka saa mistäkin oireita ja minkä suuruisen altistusmäärän oireilun puhkeaminen vaatii, on tapauskohtaista -olemmehan yksilöitä. Siihen vaikuttanee myös kunkin aikaisemmat altistumiset. Lukuisat kemikaaliyhdistelmät ovat jo sitten oma lukunsa kokonaan -näiden vaarallisuutta on lähes mahdotonta tutkia! Haitallisten kemikaalien vaikutukset eivät usein ole ainakaan alkuun silminnähtäviä, mikä edesauttaa niiden käyttöjatkuvuutta.

Kiellettyjen kemikaalien tilalle kehitellään jatkuvasti uusia, mahdollisesti jopa entistä haitallisimpia kemikaaleja. Vaikka näiden kemikaalien turvallisuudesta ei ole takuita, se ei ole este niiden käytölle ja myynnille – ei siihen asti, kunnes ajan kuluessa tutkimustietoa kertyy ja saadaan riittävästi tuloksia mahdollisista haittavaikutuksista. Vastuu kemikaalien käytöstä onkin viime kädessä kuluttajalla itsellään – ei myyjällä eikä valmistajalla. Mutta kuinka moni kuluttaja kyseenalaistaa ostamiensa tuotteiden kemikaalisisältöjä? Se vaatii perehtyneisyyttä, totuttujen tapojen tarkastelua ja niiden muuttamista – tiedän, ei kovin houkutteleva vaihtoehto!

Emme ole välttämättä näkemässä kaikkia niitä ikäviä seurauksia, joita yltiöpäisellä kemikaalien läträämisellä aiheutamme. Meidän turhamaisuudesta voi tulevat sukupolvet joutua maksamaan ikävän hinnan. Siksi kannatankin kemikaalien käytössä ennemmin “varovaisuusperiaatetta” kuin “käytä, katso ja kadu”-periaatetta.

Omalla kohdallani elämäntavat ovat pakosti muuttuneet herkistymiseni myötä, sekä elämänarvot saaneet entistä syvemmän merkityksen. Tällä hetkellä en koe katkeruutta siitä, mitä olen sairastumiseni myötä menettänyt, vaan ennemminkin tunnen äärimmäistä kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä minulla on. Olen onnellinen lapsistani, miehestäni, läheisistäni ja heidän suomastaan avusta ja ymmärryksestä, sekä nykyisestä terveydentilastani, jonka voimin suoriudun moitteettomasti tämän hetkisestä ykköstehtävästäni, kotiäitinä toimimisesta. Uutta, kemikaalipihiä elämäntapaa en pidä huonona muutoksena lainkaan. Opettelen kyseenalaistamaan “turvallisiksi” todettujen tuotteiden turvallisuutta sekä ennen kaikkea niiden tarpeellisuutta. Jos valittavissa on varmasti turvallinen tai edes turvallisempi vaihtoehto, niin miksi en valitsisi sitä.

Turhan sinisilmäinen ei kannata olla.

Toivottavasti oman herkistymiseni kautta voin “herätellä” ja varoittaa muita, jotta kukaan ei ainakaan tietämättään vaarantaisi omaa ja perheenjäsentensä terveyttä. Turhaa kemikaalienkäyttöä kannattaa todellakin välttää!

Kotikissa
(Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä)