Siivouspäivä on sosiaalinen tapahtuma.
Ihmiset ulkoiluttavat kadulla vinttikomeroidensa sisältöjä, juovat kahvia ja jutustelevat naapurien kanssa, joita ei hississä edes tervehtisi. Tapahtuman pitäisi oikeastaan olla kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä seisoskeltaisiin toiveikkaana tavaravuoren kanssa. Seuraavana päivänä myymättä jäänyt läjä lajiteltaisiin ”saa ottaa” ja ”VIE POIS TAI HENKI” -kasoihin.
Hauskaa oli, vaikkei tavara ei liikkunut. Mitä nyt kakarat vaihtoivat naapureiden lasten kanssa lelut keskenään. Ja kaksieuronen vaihtoi omistajaa kahdesti. Toivottavasti teilläpäin oli parempi myyntionni!
Tapahtiupa tänään muutakin.
Minut oli kutsuttu ”aikuisten juhliin” lasten kanssa.
Jos kuvittelen pahimman painajaiseni, on se aika lähellä tätä: juoksen korkokengissä kahden riiviöni perässä (vähintään toisella on kädessään mustikoita), puikkelehtien silkkimekkoisten rouvien välistä, shamppanjalaseista notkuvia matalia tarjoilupöytiä väistellen. Laitetaan tähän mausteeksi vielä yksi koira, tennispalloja ja taide-esineitä.
Soittaessani ovikelloa lapset kainalossa ja kukkapuska kädessä, yritin muistella kotivakuutuksemme ehtoja. Olinkohan kohta ”vastuuvakuutus” varmasti kunnossa?
Oli kiva nähdä yläastekavereita. Erään ystävättären puolisoa kätellessä sanoimme yht’aikaa: ”Me ei olla taidetukaan koskaan tavata”. Ja samalla tyttö kutsuu miestä iskäksi. Hetken nolo tilanne. Ja sitten hyvät naurut.
Kuin tilauksesta, juhlissa oli koira. Lapset silittelivät ja jokainen haki palloa vuorollaan.
Kiinnostava huomio oli, että koira teki temppuja, jotta saisi herkkuja.
Minä tein temppuja, jotta saisin lapset maistamaan kaikkea juhlapöydästä.
Pienen tutustumistuokion jälkeen kaikki ruuat kelpasivat! Lapset kiittivät ja keskustelivat muiden vieraiden kanssa kykyjensä mukaan. Yhtään lasia ei kaatunut, eikä pesulalaskujakaan pitäisi olla postissa.
Hyvä päivä.
Ihana huomata, että lasten kanssa voi jo tehdä ihan aikuisten oikeasti kivoja juttuja, hiekkalaatikon laidalla istuskelun lisäksi.
Suuret onnittelut päivänsankarille pyöreistä ja rohkeudesta lisätä kutsuun miniavecit!
Share This
4.6.2013
Uusia kirjoituksia odottelen! Vaikka tänne tuli ”pussillinen” uusia blogeja, niin eivät todellakaan korvaa vanhaa hyvää 😀
8.6.2013
Voi ei! Anteeksi. No, täällä minä!
7.6.2013
Samaa mieltä edellisen kanssa. Anna palaa! Tykkään kyllä kaikista uusistakin, mutta oon ihastunut sun juttuihin. Hyvät kuvat ja mielenkiintoista juttua. Jätät meille suraaajille tilaa ajatella:) kiits
8.6.2013
Kiitos, kiitos kiitos! Ihana, että täällä kaipaillaan. Tämä blogialusta on jotenkin muuttunut, enkä saa kommentteja enää sähköpostiin. En tiennyt, että viestejä on tullut! Pahoittelen, etten ole vastannut aiemmin.
7.6.2013
Minakin odottelen sinun uutta juttuasi, silla Sinun kirjoittelussasi on aina jotakin ”itua”.Ja mielestani Sina osaat olla oikealla ,positiivisella tavalla myoskin k r i i t t i n e n
.
8.6.2013
Ihana Ulla. Kiitos odottelusta. Olen ollut kiireinen, lisäsksi tämä blogialusta on muuttunut jotenkin, enkä meinannut löytää tänne. Täällä taas kirjoittelen!