Kateellisen elämää

Myönnän olleeni kateellinen ystävälleni Lindalle. Hänellä on samanikäiset lapset kuin minulla. Mutta hänen lapset ovat aina nukkuneet aina öisin kaksitoista tuntia putkeen (Voiko se olla totta?!).
Linda kertoi, että häntä oli varoiteltu ennen toisen lapsen syntymää: ”Ensimmäisen lapsen kanssa elämä muuttuu. Toisen lapsen tultua elämää ei enää ole.”
Yhteistuumin oltiin sitä mieltä, että sanonta on ihan höpöhöpöä.
Elämäähän on, ja se on ihanaa ja täyteläistä kahden pienen lapsen kanssa. Pitää vaan ottaa rennosti ja oppia tekemään asioita kolmella kädellä yhtäaikaa. Siitäkin on hyötyä, että osaa samalla pukea yhtä ja syöttää toista jättiläispupua esittäen.
Täytyy olla järjestelmällinen ja luova.
Mutta kun Linda kertoi sanonnan VIIDETTÄ KERTAA puolen vuoden sisällä, ymmärsin kaiken. -Nukkui hänen vauvansa tai ei, on ystäväni pää yhtä haperoa, kuten minunkin. Ei siis syytä olla kateellinen hyvin nukkuvista lapsista.
Tämä juttu tuli mieleeni, sillä meillä on taas seuraava kriisi käsillä. Tai siis suussa, kulmahampaat ovat tulossa. Vauva (kohta jo 1v) heräili koko yön.
Ja nyt pitäisi tehdä töitä ja olen ihan vaan että zzzzZZZ. Elämää tämäkin!