Kuka mukaan synnytykseen? Puoliso, kätilöt, kaverit, lapset – tai ei ketään!

Raskaus on mennyt uskomattoman nopeasti. Olen nauttinut raskaudesta niin, että melkein jo harmittaa, että raskausviikkoja on jo kertynyt näin paljon. Meidän kaksi vanhempaa lasta on syntynyt noin kuukautta ennen laskettua aikaa, mutta vauvat ovat olleet silti ihan valmiita. Minulla onkin sellainen aavistus, että tämäkin vauva saattaa syntyä jo reilusti ennen laskettua aikaa.

Olen valmistautunut tällä kertaa ihan eri tavalla synnytykseen. Olen tehnyt omaa aivotreeniä, mielikuvaharjoituksia sekä hypnoosiharjoituksia. Tällä kertaa olo on hyvin luottavainen, varma, utelias ja innostuut. Tiedän myös varmaksi, että tällä kertaa haluan synnytyksestä elämyksen. En siksi, että se olisi itsekästä, vaan siksi että tiedän miten tärkeä rooli äidin hormoneilla on synnytyksen etenemisen kannalta.

Synnytyshormoneihin vaikuttaa moni tekijä

Synnytyksen kannalta tärkeisiin hormoneihin vaikuttaa ehkä vahviten turvallisuuden tunne. Turvallisuuden tunne sen sijaan muodotuu monesta tekijästä. Tietenkin tärkein on pään sisus, eli synnyttäjän ajatukset ja erityisesti niistä irtipäästäminen. Synnytyksessä haluan päästä täysin ei-rationaaliseen tilaan.

Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat myös aistit ja se, mitä niiden kautta havaitsemme. Jopa keinovalon on todettu vaikuttavan epäsuotuisasti synnytyksessä tärkeisiin hormoneihin. Myös sairaalaympäristö, sekä esimerkiksi desinfiointiaineen tuoksu voi saada synnytyksen kannalta tärkeimmät hormonit romahtamaan.

Kolmas hormoneihin vaikuttava tekijä on ihmiset, jotka ovat paikalla synnytyksessä. Olen kerran kokenut synnytyksen, jossa tunsin, että kätilö oli täysin minua vastaan, joten tällä kertaa en ota sitä riskiä. Olenkin nyt tavannut kahta kätilöä.

Omat tutut kätilöt

Haluan että synnytyksessäni on läsnä ainakin tuttu kätilö ja doula, joihin voin luottaa täysin ja unohtaa itse kaiken ”järkeilyn”. Olen vakuuttunut siitä, että tästä olisi hyötyä myös yleisesti synnytyksissä. Monissa muissa maissahan tiedetään koko raskauden ajan lääkäri, joka tulee olemaan paikalla synnytyksessä. Haluan myös, että halutessani kätilö tai doula on paikalla koko ajan, eikä joudu kiirehtimään monen synnyttäjän luona, kuten synnytyssairaaloissa on tapana.

Olen tietenkin äärettömän kiitollinen siitä, että tämä on meille taloudellisesti mahdollista, vaikka julkinen terveydenhuolto ei tällaisia omia järjestelyitä tuekaan.

Valitsin mukaani kaksi henkilöä jotka molemmat ovat koulutukseltaan kätilöitä, mutta ihmisinä hyvin erilaisia. Luotan molempiin jo nyt ihan täysin. He ovat työskennelleet aiemminkin yhdessä ja sattumalta myös ystäväni kotisynnytyksessä. Synnytykseeni on tulossa paikalle ainakin Johanna sekä Ria.

Tapaamme kätilöt myös yhdessä puolison kanssa, jotta kaikki ovat samalla kartalla synntystoiveiden ja -faktojen puolesta.

Puolison hellintää vai naisheimon voimaa?

Jotenkin nykyään on oletus, että tietenkin puoliso tulee ainakin paikalle synnytykseen. Itsekin olen näin aina ajatellut, mutta nyt olen lukenut paljon synnytyksen historiasta ja myös tutkimuksia aiheesta.

Onkin tosi mielenkiintoista, että Torontolaisyliopiston tutkimuksen mukaan synnytyksen kesto on lyhyempi, jos paikalla ei ole miessukupuolen edustajia, vaan ainoastaan synnyttäneitä naisia. Aavistan, mistä tässä voi olla kyse. Miehen läsnäolo voi aiheuttaa jonkinlaista häveliäisyyttä, joka voi hidastaa synnytystä, vaikkei tunteesta olisikaan tietoinen.

Toisaalta, olen myös tutustunut paljon tällaiseen konseptiin, kuin sensuelli synntytys ja sekin toki kiinnostaa. Uskon, että tässä puolisosta voisi olla paljonkin hyötyä. Ehkä tätä voisi soveltaa avautumisvaiheeseen ja toisaalta, upeitahan nuokin kertomukset ovat, jossa naiset kertovat saaneensa orgasmin ponnistusvaiheessa. Vau!

Heinäkuu on kuuminta keikka-aikaa, joten puolisoni on silloin ympäri Suomea. Olemmekin vitsailleet, että minun pitää synnyttää joku päivä Ruisrockin ja Blockfestin välissä. Toivon tietenkin, että puoliso olisi synnytyspäivänä lähelläni, mutta toisaalta asennoidun niin, ettei ole katastrofi, vaikkei hän pääsisikään synnytykseen.

Jos kävisi niin, että synnytyksen käynnistyessä Reino olisikin festareiden päälavalla, olen kerännyt nimilistaa ystävistä. Monilla kavereillakin on menoa heinäkuussa, joten varmuuden vuoksi olen kerännyt pitkän listan nimiä. Alan sitten lähetellä viestejä, kun synnytys käynnistyy. Tarvitsen nimittäin tietenkin hoitajia lapsille sekä ehkä myös ystävän tukea ja seuraa, ja valokuvaajan! Olisi ihana saada muutama kuva synnytyksestä.

Ennen synnytystä haluan pitää tälle naisheimolle Mother’s blessing -juhlat, jossa tankkaan itseni täyteen naisenergiaa, luottamusta ja rakkautta sekä valmistaudun synnytykseen.

Saavatko lapset tulla synnytykseen?

Olen kuullut, että lapset eivät saa sairaalan sääntöjen mukaan olla paikalla synnytyksessä. Toisaalta olen kuullut että jossain tapauksessa on myös tehty poikkeuksia. Jos lapsella ei olisi mitään muuta paikkaa minne mennä, niin ei häntä kadullekaan onneksi jätetä.

Toinen lapsistamme ei halua olla synnytyksessä mukana, mutta haluaa kuitenkin nähdä pikkusisaruksen mahdollisimman pian sen synnyttyä. Toinen haluaisi sen sijaan ehdottomasti olla paikalla synnytyksessä. Hänen kanssaan olemmekin katsoneet Youtubesta paljon kauniita synnytysvideoita.

Minulla on myös sellainen tunne, että tämän lapsen hellä läsnäolo voisi myös edesauttaa hyvänolon hormonien tuotantoani. Mutta koska lasten kanssa mennään täysin lasten ehdoilla, pitää lapsilla olla tietenkin omat hoitajat, jotka ovat vastuussa vain heistä ja tulkitsevat tilannetta herkästi. Jos näyttää siltä että lapsen, synnyttäjän tai tilanteen kannalta olisi parempi olla jossain muualla, niin sitten hoitajan pitäisi tietenkin toimia sen mukaan.

Osa ihmisistä on varmasti aivan kauhuissaan ajatuksesta, että lapsi näkisi synnytyksen. Itse suhtaudun asiaan avoimesti, en sano vielä joo tai ei. Katsotaan, miten asiat menevät.

Synnytys ihan yksin

Vielä lopuksi ehkä erikoisin vaihtoehto: yksin synnyttäminen. Luonnossahan monet eläimet vetäytyvät omaan rauhaan synnyttämään. Viime kesänä minä ja lapset löysimme pusikosta ponin, joka oli karannut tallista pieneen suojaisaan pöheikköön synnyttämään – samaistun!

Ihmisillä fysiologia on tietenkin ihan omanlaisensa, joten apua on hyvä olla lähellä. Mutta olen lukenut viimepäivinä käsitteestä unassisted birth, joka on jonkinlainen extreme-trendi, jossa synnyttäjät ovat valinneet synnyttää täysin yksin. Tästäkin löytyy paljon Youtube-videoita.

Jotenkin ymmärrän tämänkin pointin, sillä synnytyksen luonteva eteneminen voi vaatia äärimmäistä yksityisyyttä. Vähän samaan tapaan kakkaaminen voisi jollekin olla vaikeaa valaistussa salissa yleisön edessä.

Kuulin toiselta kätilöltäni, että itsensä hyväily synnytyksen eri vaiheissa voi olla hyödyllistä synnytyksen etenemisen aiheuttamien tuntemusten lievittämisessä. Ja tätähän voi olla ehkä kiusallista tehdä muiden läsnäollessa, mutta jos olisin täysin yksin, kokeilisin tätä aivan varmasti.

Voi olla, että synnytystilanteessa voisikin olla hyödyllistä olla ihan omassa rauhassa. Annan tällekin vaihtoehdolle mahdollisuuden. Tosin haluan, että kätilöt ovat ainakin lähellä, hyvin hyvin lähellä. Mutta tarvittaessa haluan mahdollisuuden olla henkisesti yksin.

Kenet sinä haluaisit paikalle unelmiesi synnytykseen?

PS. Odottaja tai vauvan vanhempi! Joko olet ilmoittautunut ilmaiselle luennolleni vauvojen vessahätäviestinnästä?

Kuvat Dora Dalila