Mitä immunologian filosofia kertoo vastustuskyvystä?

Vastustuskyky ja immuunijärjestelmä ovat termejä, jotka ovat olleet jo puolitoista vuotta lähes kaikkien huulilla. Todellisuudessa immuunijärjestelmä kattaa koko kehon: Immuunijärjestelmän toimintaan osallistuu lukuisia eri elimiä, kudoksia, kehon osia, koko kehon ja suoliston kaikkien pintojen mikrobiomi, sekä tietoisuus. Itse kutsun tätä kokonaisuutta Eroon oireista -kirjassani hellittelynimellä Sisäiseksi suojelijaksi.

Pitkään on ajateltu, että immuunijärjestelmän tehtävä on suojella kehoa patogeeneiltä ja ympäristön haitallisilta aineilta ja tekijöiltä. Pitkään ajateltiin virheellisesti, että immuunijärjestelmän tehtävä on torjua ulkopuolista uhkaa. Termi vastustuskyky kuvastaa tätä puutteellista näkemystä immuunijärjestelmän toiminnasta.

Termi vastustuskyky estää näkemästä immuunijärjestelmän todellista tehtävää

Käsitys vastustamisesta immuunijärjestelmän päätehtävänä on syvälle juurtunut, ja estää monia ihmisiä näkemästä tosiasioita.

Torjumisen sijaan immuunijärjestelmän tehtävä on rajata asiat, jotka yksilö hyväksyy kokemukseen itsestä ja asiat, joita se ei hyväksy kokemukseen itsestä. Immuunijärjestelmä ylläpitää biologista identiteettiä.

Kokemus itsestä muuttuu jatkuvasti elämänkokemusten myötä, ja senpä takia immuunijärjestelmä toimii jatkuvasti ja arvioi aina uudelleen, mitkä asiat tällä hetkellä sopivat osaksi sen kokemusta. Tämä immuunijärjestelmän kyky muuttaa tulkinta siitä, minkä se hyväksyy osaksi itseään selittää esimerkiksi sen, miksi allergia voi puhjeta tai parantua spontaanisti. Siitepölyhän ei sinänsä ole vaarallista, vaan haitan tuottaa se, että immuunijärjestelmä pitää tuota asiaa vaarallisena ja saa kehon tuottamaan oireita.

Tarkastellaan asiaa vielä esimerkkien valossa. Immuunijärjestelmä voi myös hyväksyä kokemukseen itsestä epäharmoniaa, jolloin immuunijärjestelmä ei tunnista vaikkapa syöpäsolua, jolloin keho hyväksyy haitallisen asian osaksi itseään. Toisaalta, immuunijärjestelmä voi pitää myös kehon omaa kudosta, vaikkapa haiman insuliinia tuottavia soluja haitallisina, jolloin immuunijärjestelmä antaa keholle signaalin alkaa itse tuhota tuota ihmiselle elintärkeää kudosta.

Immuunijärjestelmä ja identiteetti

Väitän, että immuunijärjestelmä ja identiteetti ovat pohjimmiltaan samaa.

Immuunijärjestelmä tekee solutasolla sitä mitä identiteetti tekee mielen tasolla. Molemmat hyväksyvät asioita osaksi minuuden kokemusta, tai torjuvat asioita jotka ei sovi minuuden kokemukseen.

Immuunijärjestelmän perimmäinen tehtävä onkin ylläpitää biologista identiteettiä, joka on tiiviisti kytköksissä identiteettiin. Identiteetti ja immunijärjestelmä peilaavat jatkuvasti kokemuksiaan maailmasta ja minuudesta.

Kerron tällä videolla hieman immuunijärjestelmän ja identiteetin yhteydestä.

Mikä ohjaa immuunijärjestelmää?

Olkoon immuunijärjestelmä ja identiteetti mielestäsi kytkeytyneet yhteen tai ei (minun mielestäni loogisesti tarkasteltuna ne ovat samaa), on mielenkiintoista pohtia, mikä ohjaa immuunijärjestelmää ja identiteettiä.

Olen nähnyt tuhansien ihmisten muuttavan identiteettiään esimerkiksi sairaasta terveeksi sekä muokkaavan immuunijärjestelmän toimintaansa niin, että allergia tai autoimmuunisairaus on kadonnut. Oma kokemukseni sekä näiden tuhansien paranemistarinoiden todistaminen on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että tietoisuus ohjaa niin immuunijärjestelmää kuin identiteettiä.

Tietoisuudella tarkoitan sitä osaa minuuden kokemuksesta, joka ilmenee hiljaisuutena ajatustesi taustalla. Se on todellinen minuutesi. Ajatuksesi, roolisi, tarinasi ja identiteettisi ovat tietoisen mielen ja järjen kehittelemiä satuja. Tietoisuus on hiljaisuus kaiken taustalla. Tietoisuus on yhteytesi ikuisuuteen ja kaikkeuteen.

Tämä voi tuntua hämmeltävältä, jos et ole koskaan harjoittanut tietoisuustaitoja ja tunnustellut yhteyttä tuohon osaan tajuntaasi. Tietoisuustaitoja harjoittaneille asia on varmasti puolestaan selvä.

Myös moderni tiede tutkii tietoisuuden olemusta ja moni tutkija on esittänyt, että käsitteemme todellisuuden luonteesta on virheellinen. Näyttää vahvasti siltä, että tietoisuus on todellisuuden perustavanlaatuinen rakennusosa, josta kaikki kumpuaa.

Tätä aihetta avaa esimerkiksi fysiikan tohtori Johanna Blomqvist tällä videolla:

Tämä selittäisi hyvin sen, että niin monella on kokemus, että tietoisuuden kautta voi vaikuttaa fyysiseen kehoon. Aineeton luo materian!

Immunologia ja identiteettipolitiikka

Mitä immunologian filosofia voi sanoa tästä vallalla olevasta tilanteesta, jossa ihmisten immuunijärjstelmät ja identiteetit on vedetty osaksi politiikkaa?

Jos tarkastelee tätä tämän hetkistä puolitoista vuotta vaivannutta ”vitsausta” faktojen valossa on huomattava tosiasiat:

• alkuun on hyvä muistaa, että immuunijärjstelmän tehtävä on rajata asioita, joita se hyväksyy ja joita se ei hyväksy osaksi kokemusta itsestä ja maailmasta
• suurimmalla osalla ihmisistä immuunijärjestelmä hyväksyy viruksen osaksi kokemusta itsestä ja maailmasta, eikä keho tai immuunijärjestelmä koe tarvetta puolustautua sitä kohtaan (suurin osa viruksen ”kantajista” on täysin oireettomia)
• osalla ihmisistä virus saa immuunijärjestelmä vastustamaan virusta, mutta saa kehon kuitenkin tuottamaan vasta-aineita (ihminen saattaa kokea epämiellyttäviä ”sairauden” oireita)
• osalla ihmisistä immuunijärjestelmä ei kertakaikkiaan hyväksy virusta osaksi todellisuutta, mikä kehon ylireagoimaan ja kehon tuottamaan ”sytokiinimyrskyn”, joka on hurjan vaarallinen tila
• (kokeellisten injektioiden avulla ”pakotetaan” keho vastustamaan tuota pientä osaa todellisuudesta)

Mitä virus sitten edustaa? Mitä ihmisen pitäisi hyväksyä, jottei immuunijärjstelmä torjuisi virusta, vaan hyväksyisi sen osaksi todellisuutta?

Virus, niin kuin kaikki DNA:ta kantavat partikkelit, sisältää informaatiota. Informaatio on järjestystä, johon voidaan liittää jokin tulkinta. DNA on tietoa todellisuuden luonteesta. Kukaan ei varmasti voi sanallisesti kertoa eksaktisti, mitä informaatiota tämä virus tuo. Oma näkemykseni on, että evoluution etunenässä kulkevat mikrobit jakavat virusten kautta tietoa maailmasta, jotta me suuremmat eliöt voisimme sopeutua muuntuneeseen ympäristöön paremmin. Uuden tiedon kautta sopeudumme uuteen ympäristöön. Avaan tätä syvällistä aihetta tarkemmin tässä blogikirjoituksessa.

Joka tapauksessa, immuunipolitiikka sekä identiteettipolitiikka typistävät todellisuuskäsitystä reduktiiviseksi materialismiksi. ”Reduktiivinen materialismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan mitään materiaaliseen todellisuuteen kuulumatonta henkistä todellisuutta ei ole olemassa.”. Tämän moderni fysiikka on siis osoittanut epätoimivaksi todellisuusmalliksi. Tästä fysiikan tohtori Blomqvist avaa tarkemmin videollaan.

Inhimillisellä tasolla reduktiivinen materialismi on jonkinlaista uhriasetelmaa – eli ajatus siitä, ettemme voi vaikuttaa kehoomme tai identiteettimme, vaan olemme jonkinlaisia olosuhteiden uhreja.

Tämä ajatus on herttainen jonkin aikaa, mutta se ei ole totta. Se estää meitä ottamasta vastuuta omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudestamme. Me olemme jokainen yhteydessä tietoisuuteen ja sen kautta olemme kaikki todellisuuden luojia. Tämä voi tuntua epäreilulta. Se että kaikki on tietoisuuden luomusta, ei kuitenkaan tarkoita että sinä olisit syyllinen kärsimykseesi. Se, että tietoisuus on kaiken perusta on mahdollisuus, joka tarjoillaan kun olet valmis nousemaan materian tasolta hengen tasolle.

Meillä on mahdollisuus muokata syvimpiä uskomuksiamme ja alitajuisia ohjelmointeja maailmasta ja sen kautta vaikuttaa siihen, miten kehomme reagoi erilaisiin asioihin, viruksiin, allergeeneihin ja muiden mielipiteisiin. Sinä et ole uhri vaan aktiivinen todellisuutesi luoja! Tämän takia olemme valmiit astumaan uuteen politiikkaan, jossa henkinen kasvu nähdään tärkeänä osana ihmiselämää.

Jos immunologian filosofia kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Eroon oireista -kirjaani sekä Cambridge Elements – The Philosophy of Immunology – julkaisuun.

Aurinkoa sydämestäni toivoen,

Maria

PS. Mielenkiintoinen nippelitieto tähän loppuun. Sana immuuni juontaa Roomasta, jossa immuuni oli henkilö, jonka ei tarvinnut maksaa veroja…