Euroopan kemikaalivirasto on tehnyt päätöksen neljän teollisesti valmistetun kemikaalin lisäämisestä EU:n erityistä huolta aiheuttavien aineiden listalle kertoo Tekniikka&Talous lähteenään NyTeknik.
Listalle lisätyt aineet ovat: bisfenoli-A, PFDA eli perfluoridekahappo ja sen natrium- ja ammoniumsuolat, 4-HPBL eli 4-heptyylifenoli sekä PTAP eli 4-tertiääri-pentyylifenoli. Nämä aineet ovat tälläkin hetkellä laajassa käytössä arkiympäristössämme. Bisfenoli-A tunnetaan hormonaalisena haitta-aineena, jonka käyttö lastentarvikkeissa on kielletty. Muissa tuotteissa aineen käyttö on sen sijaan ollut sallittua. Muut nyt kielletyt aineet ovat niin sanottuja perfluorokemikaaleja. Näiden aineiden epäillään olevan uhka ihmisten lisääntymiskyvylle.
Kyseisiä aineita on lähes mahdoton välttää, sillä niitä käytetään tällä hetkellä lukuisissa materiaaleissa sekä tuotteisiin lisättävissä käsittelyaineissa. Esimerkiksi perfluorokemikaalien vuosikymmeniä jatkunut valmistus ja käyttö on aiheuttanut sen, että näitä aineita on läsnä myös luonnossa, kuten Lapin erämaissa. Kyseiset aineet ovat erittäin pysyviä eivätkä ne hajoa luonnollisesti.
Näiden aineiden käytön vähentäminen onkin tärkeää muun muassa pohjavesien ja juomaveden suojelemiseksi saastumiselta.
Muun muassa näissä voi olla aineita, jotka nyt kiellettiin:
- -juomapullo
- -kuittipaperi
- -leffaliput
- –juomatölkki
- -betoni
- -lattian epoksilakka
- -mikrosementti
- -tasoitteet
- -maalit
- –ulkoilutakki
- –ulkoiluhousut
- -suksivoide
- -kalustevaha
- -kengät
- -sohva
- -likaa ja vettä hylkivä suihke vaatteille ja kalusteille
- –hammaslanka
- –voipaperi
- –leivinpaperi
- –paperiset muffinsivuoat
Ympäristö ja terveys jokaisen vastuulla
Listalle joutuminen ei kuitenkaan tarkoita, että aineen käyttö olisi lopetettava. Listalla olevia aineita koskevat tietyt säännöt. Jos valmistajan tuote sisältää kyseisellä listalla olevaa ainetta ja kuluttaja kysyy sisältääkö tuote kyseisellä listalla olevia aineita, tulee valmistajan antaa vastaus 45 päivän sisällä.
Eli tuotteet saavat jatkossakin sisältää kyseisiä aineita, mutta jos kuluttaja kysyy asiasta, tulee valmistajan kertoa sisältääkö tuote kyseistä ainetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että EU vierittää vastuun kemikaaliturvallisuudesta jokaisen kuluttajan omaksi asiaksi. Vain kemikaalitietoiset kuluttajat kykenevät välttämään kyseisiä erityistä huolta aiheuttavia aineita.
