Onko telepatiaa olemassa? Tässä oma kokemukseni aiheesta

Telepatia? Mitä se on? Onko telepatia silkkaa sattumaa, taikuutta, huuhaata vai oikeasti olemassa oleva ilmiö?

Wikipediassa telepatia on määritelty seuraavalla tavalla: ”Telepatia eli ajatuksensiirto on oletettu parapsykologinen ilmiö, jolla tarkoitetaan kykyä kommunikoida toisten kanssa ajatuksen välityksellä.”.

Ennen kuin sukellamme aiheeseen, haluan tarkastella ja pohtia Wikipedian määritelmässä esiintyviä käsitteitä.

1. Mitä tarkoitetaan ”kyvyllä kommunikoida”? Tässä on hyvä muistaa, että kommunikointi ei ole vain sanallista ja älyllistä. Tiedekin on osoittanut, että kommunikoimme, eli siirrämme tietoa jatkuvasti toistemme kanssa sitä tiedostamattamme. Kommunikaatio ei siis ole vain tietoista, vaan sitä tapahtuu jatkuvasti meidän huomaamattamme, esimerkiksi sydämen magneettikentän kautta. Tässä postauksessa kerron tutkimuksesta, jonka mukaan äidin ja vauvan aivoaallot synkronoituvat katsekontaktista – sekin on kommunikaatiota, informaation siirtoa.
2. Mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”ajatuksen välityksellä”? Ajatuksella tarkoitetaan yleensä sisäistä puhetta. Sitä ääntä, joka pälättää pään sisällä. Omien kokemusteni perusteella tietoisen mielen ajatus ei ole olennaisin ainesosa telepatiakokemuksessa, vaan tunne tai ”olemisen tila”. Eli jos telepatia on ”kyky kommunikoida ajatuksen välityksellä”, voin suoralta kädeltä sanoa, että sitä ei ole olemassa minun mielestäi. Pelkän ajatuksen välityksellä tietoa ei voi siirtää päästä toiseen. Uskon, että telepatia on mahdollista, mutta se ei tapahdu ajatuksen, vaan kenties jonkinlaisen kentän välityksellä.
3. Parapsykologia tutkii selitystä vailla olevia ”outoja” ilmiöitä. Tämä ei siis tarkoita, että ilmiö olisi yliluonnollinen, tiede ei vaan vielä ole kenties ”löytänyt” määreitä ilmiön takana, kuten tuota kenttää, jonka juuri mainitsin olevan olennainen osa telepatiakokemuksessa.

Alustan aihetta vielä hieman. Sen jälkeen kerron kaksi tosielämän kokemusta telepatiasta – tai ilmiöstä, jonka minä koen telepatiaksi.

Langaton tiedonsiirto ja telepatia eliömaailmassa

Muutama vuosi sitten tutustuin biologian tohtori Rupert Sheldraken työhön. Hän on pohtinut informaatiokenttiä. Hänen oletuksensa mukaansa biologiset eliöt saavat tietoa informaatiokentästä. Geenithän tiedetysti sisältävät proteiinien rakennusohjeita. Mutta missä sijaitsevat rakennusohjeet sille, minkä muotoisia elimiä, sormia, ja neniä noista proteiineista rakennetaan? Miten nuo proteiinit osaavat järjestäytyä tiettyyn malliin, on vielä tieteelle hämäräverhon takana oleva juttu (siis paranormaali ilmiö!).

Jossain tieto eliön muodosta on oltava, muuten jokainen odottava äiti saisi jännittää, että mikähän hummerin poikanen siellä ultraäänessä tällä kertaa tervehtii. Jotenkin proteiinit osaavat löytää paikkansa ja muodostaa ihmisen muotoisen laitoksen (lähes aina).

Sheldrake ehdottaa, että informaatio eliön mallista saadaan ”langattomasti” informaatiokentän kautta. Hän on luonut teorian morfisesta resonanssista, jossa eliö saa kentästä tiedon seuraavasta kehitysvaiheesta, johon se ”virittäytyy”. Sheldraken mukaan on mahdollista, että jokainen eliö lisää oman kokemuksensa (informaatiota) kenttään seuraaville sukupolville. (Tämä on hyvin yksinkertaistettu esitys hänen teoriastaan, voit lukea lisää hänen omilta sivuiltaan.).

Minulle on selvää, että langatonta tiedonsiirtoa tapahtuu myös yksilöiden ja jopa eliölajien välillä. Esimerkiksi parvessa lentävät linnut, jotka tietävät kymmenien metrien päästä toisistaan samalla hetkellä mihin suuntaan kääntyä, kommunikoivat toistensa kanssa yhteisen kentän kautta. Tutkimuksissa onkin havaittu, että parvet liikkuvat, kuten magneetit liikkuisivat.

Myös läheisten ihmisten (ja lemmikkienkin) sydän- ja aivosähkökäyrien tiedetään synkronoituvan ”johtajan” tuntiessa voimakkaita tunteita. Tämäkin on datansiirtoa, kommunikointia.

Tämä olkoon pienenä pohjustuksena aiheelle: eläinparven kyky toimia kuin yhtenä, läheisten sydänten- ja aivosähkökäytien synkronoituminen, sekä eliöiden kyky muodostua tietynmuotoisiksi siitä huolimatta, ettei geeneissä ole rakennusohjeita muodolle, ovat vankka osoitus siitä, että kommunikoimme toistemme kanssa ”langattomasti”.

Ensimmäinen kokemukseni telepatiasta: Lähetin sanan lapseni mieleen

Nyt varsinaiseen jutun aiheeseen ja käytännön kokemuksiini telepatiasta (tai siitä mitä minä ymmärrän telepatialla). Tämä tapahtuma on yksi erikoisimmista kokemuksista elämäni aikana. Tämä ei ole ensimmäinen telepatiakokemukseni, mutta ensimmäinen merkittävä telepatiakokemukseni kyllä. Jopa minä, valtakunnan pilkatuin foliohattu, pidän tätä tapahtumaa käsittämättömänä.

Kesällä 2020 olimme mökkimme terassilla. Minulla oli kädessäni kuppi teetä. Jutustelin lastemme kanssa historiasta, ajasta ennen tietokoneita, puhelimia, sähköjohtoja ja muitakaan tiedonvälityksen apupyöriä. Kerroin lapsille näkemykseni siitä, että se mitä yleisesti hyväksytty historia antaa ymmärtää ihmisten kyvyistä ennen ei välttämättä pidä paikkaansa. Sanoin, että on hyvinkin mahdollista, että ”kivikauden ihmiset” oli monessa asiassa paljon kyvykkäämpiä kuin me nykyihmiset ja että heillä todennäköisesti oli mielen taitoja ja tietoja, joita me vasta löydämme uudelleen. Sanoin, että on hyvin mahdollista, että tuhansia vuosia sitten ihmiset osasivat kommunikoida toistensa kansa telepatian välityksellä…

Yksi lapsistani, on tiede-uskovaisinen skeptikko. Tai ainakin hän tykkää esittää sellaista, koska toki, hän tuntee triggerini ja yrittää vähän ärsyttää. Niinpä hän sanoi, että ”Äiti telepatia on huuhaata ja kivikauden ihmiset oli ihan tyhmiä niin kuin Kiviset ja Soraset!” esittäen samalla gorillaa, joka nuiji itseään päähän.

Siihen sanoin leikisti vihaisena, että ”Minä vielä telepatiat sinulle näytän ja todistan, että telepatia on olemassa.”

”Minä vielä todistan, että telepatia on olemassa.”…

Lapset ottivat piirustuspaperit terassille ja alkoivat piirrellä. Jatkoin teen juomista, loikoilua ja unelmointia.

Katselin kädessäni olevaa kuppia, jonka puolisoni Reino oli minulle pari päivää ennen ostanut. Se on lempimukini. Mallin nimi on Aztek. Sain sanasta korvamadon.

Hoin mielessäni sanaa Aztek, Aztek. Aztek.

Ja samalla hetkellä rakas (ja välillä ärsyttävän nenäkäs) skeptikko-lapseni nosti piirustuspaperin, jossa luki ”Azteque” ja kysyi ”Äiti, miksi mä kirjoitin Aztéqué ja mitä se tarkoittaa”.

WTF! Mitä ihmettä!!! Huusin niin että kitarisat väpätti,”MINÄHÄN JUURI SANOIN; ETTÄ TODISTAN VIELÄ SINULLE ETTÄ TELEPATIA ON OLEMASSA.”. Keskustelustamme ei ollut puoltatuntiakaan. Lapsi ei tietenkään suorilta käsin uskonut, että kädessäni olevan mukin nimi oli Aztek, vaan jouduin ”tieteellisesti” osoittamaan sen näyttämälle hänelle Pienen astiakaupan nettisivun. (Linkistä voit nähdä mukin, jota pidin kädessäni erotuksella, että oma mukini on punainen Aztech -pallomuki, mutta ne taitaa olla tällä hetkellä loppu).

–

Mitä mieltä olet? Miten tämä on mahdollista?

Lisäyksenä vielä, että jos ihmettelet Aztéqué kirjoitusasua aksentilla, se johtuu siitä että lapsemme olivat tuolloin ranskalaisessa koulussa. Ja vaikka tämä lapseni tuntee hyvin historiaa, hän ei tuolloin jostain vielä tiennyt, mikä on atsteekki. Lapsi ihan vilpittömästi ihmetteli, mikä se on ja miksi hän kirjoitti niin paperille. En myöskään ollut sanonut mukin mallia missään ääneen.

Ja koska tästä tuli niin mahtava kirjoitus ja vauva kutsuu nyt luokseen, niin kerron toiset (merkittävimmät) telepatiakokemukseni seuraavassa postauksessa!

PS. Tutustu kehittämääni Free to Heal® -menetelmään Eroon oireista -kirjan kautta. Meditatiiviset tarinani löydät puolestaan täältä.