Prufilus

Katubileissä lasten mielestä parasta oli Prufilus. Kolmikkomme jäi haltioituneena kuuntelemaan Prufiluksen juttuja. Outoja, mutta aika viisaitakin puhuva Prusilus on syntynyt Suomenlinnassa satoja vuosia sitten, joten hän tietää aika paljon Helsingin historiasta.

Kunhan palataan lomalta, mennään varmaankin tapaamaan tätä tyyppiä uudelleen. Hän asuu nykyään Lapinlahdessa:
Mielikuvitushahmo Prufiluksen sisäisen- ja ulkoisen maailman, erillisyyden ja yhteenkuuluvuuden tasapainoiluun tekemä tutkimus – aikamatka, Suomenlinnan historian läpi, 1760 -luvulta tähän päivään asti. Tämä on komediapainoitteinen melodraama heleällä mallettimusiikilla sävellettynä.
Esitykset: 1,2,7,8,9,14,15,16,21,22,23,28,29,30 HEINÄKUUTA sekä 4,5,6,11,12,13 ELOKUUTA
Lapinlahdessa klo 16.00. Lipunmyynti alkaa 15.30.
Kesto n. 50 min.
Liput alk. 11€ (sis. palvelumaksut) ennakkoon 12.6 alkaen
lippu.fi / 0600 900 900 (1,98€ / min + pvm)

Paikan päältä 13€.
Tarjoilusta huolehtii sairaalarakennuksessa sijaitseva Lapinlahden Lähteen kesäkahvila.
Ihmisen ja ”ötökän” välimuotoinen Prufilus, syntyi loppukesästä 2013, ollessani serkkuni tyttärien kanssa retkellä Suomenlinnassa. Olimme venäläisen kirkon kohdalla, kun silloin 8 – vuotias vanhempi sisar, pyysi minua kertomaan jotakin. Kerroin, että tuolla kirkon tornin kierreportaiden, kolmannen kerroksen seinässä sijaitsevassa lovessa, asuu eräs Prufilus -niminen olento, jolla jalat on merilevää ja ylävartalo heinänpalkoja.
Siitä alkoi puolitoistatuntinen vuoropuhelu vanhemman sisaren ja minun välilläni. Silloin 6 – vuotias nuorempi sisar kuunteli hiiren hiljaa, korvat höröllään ja avasi suunsa vasta puolentoista tunnin kuluttua. ”Mä en halua, että täällä maailmassa on tommosia ötököitä. Mutta äiti kyllä tietää”, hän sanoi. Ajattelin mielessäni, että kultapieni, täällä maailmassa on kaikennäköisiä ötököitä, halusit sinä sitä tai et, mutta varmistelin hänelle, ettei Prufilus ole ilkeä, vaikka välillä vähän lurjusteleekin. Sukulaistytöt ovat toisin sanoen toiminut hyvänä mittarina hahmon kehittelylle. Pähkinänkuoressa näin olen edennyt ikäsuositusta ajatellen, joten vaikka kuva saattaa näyttää hiukan pelottavalta, Prufilusta voi huoletta tulla katsomaan!
Ikäsuositus 6 – 12 v. Lasten katubileissä Vallilassa Prufilus tosin tutustui onnellisesti myös nuorempien lasten kanssa ja vanhemmille riittä taatusti myös pähkäiltävää.
Tämä on jonkinmoisen olennon tai ötökän kehitystarina erilaisuuden, erillisyyden sekä yhteenkuuluvuuden tasapainoilussa ja elämänsisällön etsinnässä. Oikeasti Prufilus syntyi 1764, Suomenlinnan kaleeritelakan avajaisjuhlassa ammutun ilotulituksen raketista. Siitä lähtien hän on vipeltänyt saarilla, nähnyt kaikemmoisia tapahtumia, selviytynyt ja yrittänyt päästä yhteisöön. 1760-luvulla hän ilmoittautui laivakouluun oppilaaksi, mutta tehtyään kaiken erilailla kuin muut, häntä ei pian enää hyväksytty joukkoon. Telakkatoimintaa seurattuaan hän kuitenkin oppi veistämään itselleen punaisen, pisaroita pärskivän, rakkauden kotsaksikin kutsun hattuveneen.
Vipellettyään satoja aikoja, hän herää nopeasti kasvaavaan elämänsisällön kaipuuseen ja ryhtyy tarkastelemaan suhdettaan itsensä ja Ruotsin, Venäjän sekä Suomen historian välillä. Hän pysähtyy ensimmäistä kertaa, jolloin hänen mielensä valtaa aikojen saatossa hänelle kertyneet tavarat. Erityinen esine johtaa hänet langalle yhteyden arvoitusta kohti. Tämä kuitenkin aiheuttaa hänessä muutoksen, joka johtaa hänen täydelliseen karkoitukseen saarelta. Juuri kun hän on löytämässä selvityksen arvoitukselle. Merihädästä selvittyään hän löytää itsensä Lapinlahden ihmeellisestä lehdosta. Ymmärtäessään nyt, ettei koskaan pidä luovuttaa, ratkominen jatkuu.
Näin Prufilus tuumailee: ”Miksei se muuten riitä, että minä vain purjehdin Suomenlinnaan ja kysyn rauhallisesti, josko voisin kiivetä kirkon majakan torniin, hakemaan sieltä minulle tarkoitetut välineet? Jos siis vielä rauhallisesti selittäisin, että minun täytyisi päästä yhteyteen. Kuten lapussa luki, yhteyteenhän siis tarvitaan sekä aikaa, että ikuisuutta. Ja kun aika nyt siis on liikkuva kuva ikuisuudesta ja minä olen molemmat niin…”