Tajusin juuri, etten ole vielä kertonutkaan meidän lukuharrastuksesta tarkemmin. Poika on alle vuoden ikäisestä ollut hyvä kuuntelemaan pitkiäkin tarinoita. Mestaritontun seikkailut luettiin iltalukemisena jo viime jouluna.
Pojan kanssa olemme tähän mennessä lukeneet kymmenen metriä korkean pinon kirjoja, mutta näihin teoksiin on palattu aina uudelleen:
1. Satu Sanna ja Sutinen, Liisa-Soini Silander, 1981. Otin tämän kirjan leikkipuiston kerhotilasta ”Saa ottaa” -laatikosta. En ladannut suuria odotuksia ilmaiselle, vanhalle kirjalle, joka on kirjoitettu ennen kun olin syntynyt. Heti ensimmäisellä sivulla lumouduimme. Tämä on tarina täynnä maagista realismia. Tarinassa on monta tasoa ja aikuinen voi ymmärtää aika surullisiakin asioita tarinan takaa.
2. Hermannin salaisuus, Stian Hole, 2012. Tutustuin tähän kirjaan etsiessäni kiinnostavia lastenkirjakuvituksia. Tätä kirjaa selatessa putosin pitkästä aikaa aivan omanlaiseen kuvamaailmaan. Kirja on upea pelkkinä kuvinakin. Tarinan lopusta on tullut osa meidän nukkumaanmenorituaaleja. ”Voikohan aikaa pysäyttää?” Johanna sanoo. ”Jos tekee näin” Hermanni sanoo ja painelee nappuloita Johannan selässä…
3. Tiitiäisen satupuu, Kirsi Kunnas, 1956. Tiitiäisen tuutulaulu on ensimmäinen muistoni. Pyysin äitiä joka ilta lukemaan sen. Kun runo loppui ja äiti sanoi ”sammuta siniset tähdet” suljin silmäni ja kyyneleet puristuivat ripsien välistä poskille. Olen rakastanut melankoliaa siis niin pitkään kuin muistan. Mutta on tässä kirjassa hauskojakin ruonoja!
4. Nukkekodin Nelli, Faith Jaques, 1981. Jostain syystä moni tällä listalla on oma suosikkikirjani lapsuudesta… Ja niin on Nukkekodin Nellikin. Tämä on kuin lasten versio Ibsenin Nukkekodista. Nukke saa tarpeekseen nukkekodin ahdistavasta ilmapiiristä ja päättää etsiä oman kodin. Tämän kirjan jälkeen kotia ja sen tavaroita katsoo aivan toisesta perspektiivistä.
5. Kirahviäiti ja muita hölmöjä tarinoita, Alexandra Salmela, 2013. Tyttö sai tämän lahjaksi kummitädiltään, joka on käsikirjoittaja. Hänen kirjavalinnat ovat siis harkittuja ja korkeatasoisia. Kirja lojui monta viikkoa ennen kuin uskalsin tarttua siihen. Ilokseni huomasin että, jopa meidän vilkas tyttömme jaksaa kuunnella näitä tarinoita. Kirja on kirjoitettu armollisesti vanhempia ajatellen. Kirjassa on monta absurdia tarinaa, jotka ovat kaikki tasan kahden aukeaman mittaisia. Itselleni tämä on tärkeä tieto, kun luen illalla tarinoita. Itse en ensin pitänyt kirjan kuvituksia kummoisina, mutta lasten kautta tajuan niiden hienouden. Lapset saattavat selata tätä kirjaa pitkän tovin kuvia ihmetellen.
6. Lapsen oma luontokirja, Suvi Vanhanen ja Laila Nevakivi, 2006. Salainen haaveeni on, että lapsistani tulee luonnontieteilijöitä. Eihän tällaisia saa sanoa ääneen, mutta kirjoja onneksi voi.
7. Röllin sydän, 2007. Tämä ei oikeastaan ole minun valintani. Muistan kirjan ulkoa. Poika yksinkertaisesti RA-KAS-TAA tätä kirjaa. Olen lukenut sen ainakin tuhatsatakolmekymmentäseitsemän kertaa. ”Äiti, miksi et sanonut sitä kohtaa kun se rölli tippuu sinne vattupensaaseen…”
8. Otto ja keijuvauva, Aulikki Miettinen, 2007. Siitä asti kuin pikkusisko syntyi, kaikki kirjat joissa syntyy vauva tai keiju, on luettu uudelleen ja uudelleen…
Kirjasarjat:
9. Mauri Kunnaksen mikä vaan kirja. Juuri tätä kirjoittaessani surina keskeytti minut. Sehän on puhelinmyyjä. Mauri Kunnas -kirjakerhosta! Koin tämän kohtaloksi ja ensimmäistä kertaa ikinä(!), tartuin puhelinmyyjän tarjoukseen. Ääni kuului iäkkäälle ihmiselle enkä mitenkään raaskinut kieltäytyä, joulukin on tulossa. On sellainen tunne, että saatoinpa hankkia tämän joulun suosikkilahjan, kirjan nimeltä Kummallisuuksien käsikirja. Huono puoli Mauri Kunnaksen kirjoissa on pituus. Iltalukemiseksi yhdellä kertaa luettaviksi ne ovat mielestäni liian pitkiä.
10. Teemu -kirjat on sopivia lukuharrastuksen alkuun, Minttu -kirjat tulevat sitten seuraavaksi, tietenkin. Isommille uppoavat Tatu ja Patu -kirjat. No entäs sitten ihanat Milja-kirjat ja ainiin, Pupu Tupunat…
Ihana huomata, että hyviä kirjoja on PALJON!
Mutta sen haluaisin vielä kuulla, että mikä teidän elämänne kaikkein aikoin tärkein lastenkirja on? Ja miksi?
Ja kirjoista inspiroituneena olisikin hyvä hetki osallistua jouluruno-ja korttitekstikilpailuun…
3.12.2013
Tomppa-kirjat johdatti meidän pojan lukemisen saloihin. Ilmeisesti samaistumispinta Tompan elämään oli niin suuri, että kirjoja jaksoi kuunnella. Nyt vanhat muumit on kova sana: mitäs sitten kävikään ja kuka lohduttaisi nyytiä? Kiitos kirjavinkeistä, ne tulee varmasti käyttöön!
3.12.2013
Suloisen näköinen tuo Tomppa. Miten en ole kuullutkaan siitä ennen? Luulen, että tätä voisi kokeilla lukea meidän tytölle. Kiitos vinkistä!
3.12.2013
Ihania vinkkejä, meillä kans Tomppa menee kokeiluun!
3.12.2013
Muumikirjat sekä Astrid Lindgrenin klassikoista koottu satukirja. Kirsi Kunnaksen kirjat. Myöskin Tatut ja Patut ja Mauri Kunnakset. Niitä voisin kerätä vaikka koko sarjan!
3.12.2013
Lapsuudesta itselleni tärkeiksi on jääneet Camilla Mickwitzin kirjat, Elsa Beskow:n tätikirjat ja Janoschin sadut. Meillä vanhempi tyttö kuuntelee pitkiäkin satuja hyvin tarkkaavaisesti, mutta pienen kanssa vielä selaillaan vaan ja katsotaan kuvia. Hän tosin on myös kova osallistumaan lukemiseen, tökkii kuvia ja selostaa kovasti. 🙂
3.12.2013
Kiitos hienoista vinkeistä!!!
9.12.2013
Viiru ja Pesonen
Mimmi lehmä ja varis
Tuossa pari vinkkiä. Hauskoja tarinoita ja hyvin kuvitettuja kirjoja.
10.12.2013
Viiru ja Pesonen on tuttu telkkarista. Pitääpä tutustua kirjoihinkin! Kiitti vinkeistä.
12.12.2013
Veera-kirjat ovat ihania ja niissä seikkailevat myös Tatu ja Patu. Tammen kultaisten kirjojen suomalaiset versiot Tammenterho-kirjat ovat myös hyviä.
13.12.2013
Veeran keittiössä meillä taitaa ollakin. On kyllä tosi hauska. Tänään tuli muuten postissa se tilaamani Mauri Kunnaksen Kummallisuuksien käsikirja. Hyvältä näytti!