Huoli arjen kemikaalikuormasta ja kemikaalien yhteisvaikutuksista ei ole hysteriaa – ainakaan lääkäri Jorma Topparin mielestä, paljastuu YLE:n tekemästä jutusta.
Kemikalisoitumisen väheksyjät ja skeptikot väittelevät mieluusti aiheesta sanoen, että kaikki muodostuu kemikaaleista. Se onkin totta: kaikki mitä maailmankaikkeudessa on, muodostuu kemikaaleista. Vesikin on kemikaali.
Viimeisen sadan vuoden aikana käyttöön on kuitenkin otettu paljon kemikaaleja, joiden vaikutuksista tai yhteisvaikutuksista ei ole tarkkaa tietoa. Terve ihminen ei tarvitse yhtään synteettistä kemikaalia pysyäkseen terveenä.
Kemikaalitutka kutsuukin kyseisiä aineita, jotka eivät ole välttämättömiä terveen elämän saavuttamiseksi, turhiksi kemikaaleiksi.
Oireet merkki vaarasta
Turhien kemikaalien vaikutukset voivat olla monenlaisia. Kosmetiikasta tutuksi ovat tulleet erilaiset allergiat tai yliherkkyydet. Silloin vaiva on ohimenevä ja helposti yhdistettävissä oireen aiheuttajaan. Tosin joskus reaktio voi tulla viiveellä.
Oireet ovat suoria kemikaalivaikutuksia. Oireita voidaan pitää luonnon omana suojakeinona, jonka tarkoitus on estää ihmistä altistumasta haitalliselle aineelle.
Sairaudet ja syöpä
Syöpä on vain yksi mahdollinen sairaus, joka voi seurata turhille kemikaaleille altistumisesta. Syövän osuus keskustelussa on ylikorostunut. Kemikaalikeskustelussa, kuten PHMB:n tapauksessa, takerrutaan vain seikkaan, aiheuttaako aine syöpää vai ei. PHMB:n on osoitettu olevan haitallinen monilla muilla tavoilla, sen lisäksi että se on mahdollisesti syöpää aiheuttava.
Myös muut haittavaikutukset voivat olla seurauksiltaan vakavia. Yliannostuksista saattaa tulla suoria sairauksia, joista osa voi olla elinikäisiä. Monien sairauksien tiedetään olevan yhteydessä turhille kemikaaleille altistumisen kanssa. Esimerkiksi kilpirauhassairauksien on ennen luultu johtuvan enimmäkseen jodin puutoksesta. Uusien tutkimusten mukaan esimerkiksi fluori, jota on lisätty suomalaisten juomaveteenkin, vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan.
Älykkyys ja käytös
Odottavien äitien kemikaalialtistukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Turhille kemikaaleille voi altistua jo kohdussa. Kohdussa oleva lapsi altistuu äidin kehoon kertyneelle kemikaalikuormalle, muiden altisteiden lisäksi. Seuraukset voivat näkyä lapsen käytöksessä tai älykkyysosamäärässä.
– On paljon kemikaaleja, jotka vaikuttavat kilpirauhasen toimintaan ja kilpirauhasen hormonin vaikutukseen, jos kilparauhastoimintaa häiritään kehittyvissä aivoissa, niin sillä on suora vaikutus älykkyysosamäärään.
Jorma Toppari
Myös hormonaalisille haitta-aineille, kuten ftalaateille ja bisfenoli A:lle altistuminen voi vaikuttaa lapsen kehitykseen. Eläinkokeissa kyseiset aineet ovat vaikuttaneet poika-apinoiden käytökseen – leikit ovat muuttuneet tyttöapinoiden leikeiksi.
– Kyse on siitä, että hormonihäiritsijät vaikuttavat ihmisen kehitysjärjestelmään. Eli kun hormonia häiritsevää kemikaalia tulee äidille, se vaikuttaa sikiön kehittymiseen.
Sikiöaikainen kemikaaliatistus on useissa tutkimuksissa yhdistetty ADHD:n ja autismiin.
Pienet purot
Päivittäinen kemikaalicocktailimme on valtava. Suurimmat lähteet vaihtelevat elintapojen ja elinympäristön mukaan. Jokaisen saama kemikaalikuorma on siis yksilöllinen. Pitkäaikaisvaikutukset ja kemikaalien yhteisvaikukset ovat vielä tuntemattomia. Tutkimusten valossa näyttää siltä, että tilanteeseen tulisi suhtautua vakavasti.
Niistä tiedetään liian vähän, ei ole olemassa riskirajoja hormonihäiritsijöiden suhteen ja turvallisuurajat ovat aivan liian ylhäällä.
Eli kaikennäköistä tulee siis saatua esimerkiksi jauhenlihapakkauksesta, hammastahnasta ja kauneusvoiteista.
Sirpa Pietikäinen
Monia turhia kemikaaleja on pieniä pitoisuuksia kaikkialla ympäristössämme. Esimerkiksi teflon-pannuissa käytettyä PFC-yhdistettä on lähes koko väestön veressä, myös juomavedessä ja kaloissa.
Lähde:
YLE
5.2.2016
Kemikaaleista ja niiden vaaroista tiedottaminen on hyvä asia. Väheksymättä kemikaalien vaaroja totean vaan, että tarkkana kuitenkin pitäisi olla siinä, miten se tiedottaminen tehdään, ettei syntyisi paniikkia tai ylireakointia. Vaarat ja haitallisuus ovat pitkälti siitä kiinni miten niitä kemikaaleja käytetään ja miten niille altistutaan.
Tässä jutussa mainittiin:
”Terve ihminen ei tarvitse yhtään synteettistä kemikaalia pysyäkseen terveenä.” ”Kemikaalitutka kutsuukin kyseisiä aineita, jotka eivät ole välttämättömiä terveen elämän saavuttamiseksi, turhiksi kemikaaleiksi.”
Tästä saa helposti sen käsityksen, että synteettiset kemikaalit ovat tarpeettomia ja jotenkin erilaisia kuin luonnossa esiintyvät kemikaalit. Todellisuudessa synteettiset kemikaalit ovat kemiallisilta ominaisuuksiltaan samanlaisia kuin ’alkuperäiset’ luonnosta saatavatkin. Synteettisiä kemikaalejakin tarvitaan, sillä luonnosta saatavien tarpeellisten kemikaalien talteenotto ja hyödyntäminen voi olla aika haasteellista, esim. lääkeaineissa. Ja, eiväthän ne kaikki luonnosta saatavatkaan kemikaalit ole harmittomia. Näistä ehkä kuuluisin on asbesti, silikaattimineraalikuitu, jota on käytetty aikanaan esim. rakennusmateriaaleissa.
Turhia kemikaaleja ovat kuitenkin sellaiset, joita lisätään elintarvikkeisiin tai muihin tuotteisiin (pakkauksiin, vaatteisiin, jne.) säilyvyyden tai ulkonäön parantamiseksi, esim. lisäaineet, ja näitä sen tähden täytyy valmistaa synteettisesti. Turha kemikaali näyttää olevan myös tuo aiemmin mainitsemani asbesti, kun ilman sitäkin tullaan toimeen nyt kun sen käyttö on kielletty (tosin tilalle on tullut muita aineita, joilla saadaan parannettua tuotteiden ominaisuuksia).
Tässä joitakin esimerkkejä:
Onko tarpeen se, että kaupasta ostettu leivonnainen säilyy kotioloissakin viikkokausia pilaantumatta. Asia on ok, jos tällainen tulos saadaan aikaiseksi puhtailla valmistusprosesseilla, mutta se on kyseenalaista, jos säilymiseen tarvitaan kemikaaleja. Tai, onko vaatetukseen välttämättä lisättävä palonestoaineita. Olisiko hyödyllisempää varmistaa se, ettei palovaaraa synny. Oma lukunsa on erilaisten siivouskemikaalien runsaus. Ilman kemikaalejakin saadaan kyllä ylläpidettyä siisteyttä.
Koska turhia kemikaaleja tuskin kukaan pystyy välttämään, niin voisiko tiedottamisessa kiinnittää enemmän huomiota siihen miten jokainen meistä voisi ehkäistä altistumista niille.