Vappuleija

Huhhhuhhhuh. Otsikosta voisi luulla, että meillä on ollut käytössä joko pierutyyny tai ilmavaivoja aiheuttava vappuruokavalio. Ei sentään. Jotain tästä vapusta ja viikonlopusta kertoo se, että lapset nukahtivat tänään puoli seitsemältä.
Pitkään viikonloppuun mahtui muun muassa ratsastusta, jumppaa, joogaa, parisuhdelenkkeilyä, isoisoäidin vappulounas, naapureiden vappupäivällinen, Scarbblea, futista ja leijanlennätystä. Yhtään nakkia ei syöty, eikä perunasalaattiakaan tullut maisteltua.

Olen kai totaalinen ilonpilaaja, mutta kaikki turha krääsä saa minut ahdistuneeksi. Vappumarkkinoille meno ei siis kuulu meidän perheen perinteisiin. Onneksi siis selvittiin pienimmällä mahdollisella määrällä vappuhärpäkkeitä. Saldo oli yksi pojalle yksi paketti paukkuserpentiiniä, tytölle yksi minikokoinen vappupallo ja -kukka. Aikuiset saivat yhden pullon viiniä. Jos joku on pärjännyt vähemmällä vappurekvisiitalla, nostan hattua.
Mutta jos leijat kuuluisivat vappuperinteisiin, ostaisin sellaisia. Hulluna. Oikeastaan en ymmärrä, miten voi olla, että leijat EIVÄT kuulu vappuperinteisiin. Leijat kuuluvat kevääseen. Hassut leijat sen sijaan sopisivat vapputeemaan. Taivaalla voisi syökysyä perinteisiä papukaijoja ja kotkia sekä niiden seurana vaikkapa Paavo Pesusieniä, jättinakkeja, lentäviä lehmiä ja hampurilaisia.
Minulla oli lapsena leija, mutta kukaan aikuinen ei koskaan ehtinyt tai osannut lennättää sitä kanssani. Siitä taisi jäädä trauma, sillä nyt olen hurahtanut. Onneksi on lapset, sillä kolmekymppinen nurmikolla papukaijaleijan kanssa kirmaava nainen voisi saada huolestuneita katseita.

Jos jollain on vaikeuksia saada lapsensa liikkumaan, on leija väsymätön ja innostava juoksuttaja. En ole ikinä nähnyt lasten juoksevan itseään niin näännyksiin kuin leijan kanssa.
Enkä ihmettele. Lennättämisen herättämä tunne on ihan mahtava! Narun kautta voi tuntea, kuinka ilmavirtaukset kiskovat leijan ylös. Välillä puuskat riepottelevat ja leija syöksyy kierteellä. Ja yllättäen se taas nousee. Samalla unelmat karkaavat, korkealle.

Meidän leija on Vilac-merkkinen ja maksoi noin 15€. Olen nähnyt näitä muutamissakin lelukaupoissa. Tämä leija on hyvin helppo saada ilmaan ja pitää taivaalla. Tuulta papukaija tarvitsee siipiensä alle vain pikkuriikkisen vireen. Jos on valmis juoksemaan, on tästä iloa tyynelläkin säällä.
Laatu ei ole ollut hintaansa parempi, sillä leijaa on kyllä jo pitänyt paikkailla ja vahvistaa saumoista. Leijan puikot tunkivat saumoista läpi.
Itseasiassa innostuin leijoista jo vuosia sitten arkkitehtiopiskelijoiden orientaatiojaksolla. Teimme viikonlopun aikana valtavia arkkitehtonisia leijoja kaisloista ja muovipusseista. Löytäisinpä ajan sellaisten väkertämiseen.
Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Toivottavasti teillä oli yhtä antoisa vappuviikonloppu!