Istun tässä banaanimunakkaan ja kahvikupposen ääressä. Lapset syövät aamupalaa ja katselevat lastenohjelmia puhelimelta.
Heräsin kolmelta, kukko aloitti huudon silloin, olen ennen luullut että kukonlaulun aikaan tarkoittaisi noin aamukuutta. Neljän tai viiden maissa alkoi kumipuuplantaasin takana olevasta merivoimien harjoituskeskukesta kuulua merisotilaiden joukkojen huudot. Lasten joukkohuudot partioleiriltä alkoivat (Instastoryssa ääninäyte) kuulua siinä viiden maissa. Kuka enää tämän jälkeen valittaa kahdeksan aamuista..?
Katselin hyttysverkon alla nukkuvia lapsiani, joiden yöppäreiden alta pilkottaa rusketusraidat. Ne haihtuvat Suomen kevääseen, mutta toivottavasti muistot tältä matkalta säilyvät heidän muistissaan. Kameran muistikortti on ainakin täynnä, niitä kuvia riittää tänne blogiinkin vielä monen postauksen verran. Mutta se mitä lasten kanssa tältä matkalta saimme on paljon enemmän.
Ennen aamupalaa kuvasin vielä vähän matkatavaroitani ja nyt on pakko antaa vielä viimeiset rapsutukset majatalon kissoille.
Kohta lähdemme rannalle ja ehkä tänään pistämme paremmaksi uimisennätyksemme. Yhtenä päivänä kävimme meressä kolme kertaa ja olimme varmaan yhteensä kuusi tuntia vedessä. Siinä oli jo sormet aika rutussa.
Sitten laitan vähät tavaramme kapsäkkiin ja huomenna heräämme sitten todelliseen kukonlaulun aikaan ja suuntaamme lentokentälle.
24.1.2017
Voiii, tuli haikeus teidän puolestanne. Herätti juurikin sen tunteen kun kotiinlähdön aika on. Turvallista kotimatkaa 🙂
24.1.2017
Voi teillä on ollut varmasti ihana reissu! Omakin unelmani on olla kokonainen kuukausi (tai vaikka kuus) jossain aivan muualla kuin Suomessa. Lopullisesti en tosin haluaisi lähteä, mutta vaikka talvikuukaudet lämpimässä tai kevät suurkaupungissa toimisi loistokkaasti.
Onnekasta kotiinpaluuta!
<3 Hannele