Divetymonoksidia juomavedessä

Kemofobiaa eli kemikaalipelkoa näkyvämpi ilmiö ovat kemikaaliskeptikot, jotka muistuttavat jatkuvasti divetymonoksidin vaaroista. Divetymonoksidia väitetään olevan vesiputkissa ja vesistöissä. Suomessakin aineen sanotaan aiheuttavan kymmenien ihmisten kuoleman vuosittain.

Väite ei pidä paikkaansa.

Kyseessä on divetymonoksidihuijausDivetymonoksidilla tarkoitetaan kemiallista yhdistettä, H2O:ta. Puhdasta H2O:ta ei esiinny luonnossa jäätä lukuunottamatta, joten divetymonoksidihuijaus perustuu virheelliselle tiedolle ja asioiden yksinkertaistamiselle.

Aine, jota kutsumme kansankielellä vedeksi, ei ole divetymonoksidia. Juomavesi sisältää aina paljon muutakin kuin puhdasta H2O:ta. Vedessä on esimerkiksi kaasuja, mineraaleja sekä muita luontaisia aineita. Vesi on siis useiden aineiden seos.

Hyvälaatuisessa juomavedessä kuuluu olla muita aineita satoja milligrammoja litrassa. Luonnossa olevan veden sisältämät ”epäpuhtaudet” ovat terveyden kannalta välttämättömiä ja se on ymmärretty tuhansia vuosia.

Ihminen, kuten kaikki muukin elollinen, on kehittynyt niin että se voi hyödyntää kyseistä monimutkaista seosta.

Terveellinen vesi

Puhdasta H2O:ta voidaan valmistaa erilaisilla kemiallisilla menetelmillä, kuten tislaamalla, käänteisosmoosilla tai demineralisoimalla. Keinotekoisesti valmistettua, demineralisoitua tai tislattua vettä tarvitaan teollisuudessa sekä laboratorioissa.

Puhtaimmassakin demineralisoidussa vedessä epäpuhtauksia on parhaimmillaan alle milligramma litrassa. Sekään ei siis ole täysin puhdasta H2O:ta! Vastoin maalaisjärkeä, puhdasta H2O:ta ei kuitenkaan kannata juoda.

Puhdas H2O on haitallista terveydelle.

Äärimmäisen puhdas vesi on erittäin reaktiivista, eli se imee itseensä aineita ilmasta ja kosketuksissa olevista materiaaleista. Äärimmäisen puhdas vesi syövyttää putkistot, jolloin metallit ja muut kemikaalit liukenevat veteen. Tislattu tai demineralisoitu vesi on sitä paitsi pahan makuista.

Demineralisoidun veden terveysvaikutuksia on tutkittu vapaaehtoisten koehenkilöiden sekä koe-eläinten avulla.

Äärimmäisen puhtaan veden juominen aiheutti koe-eläimillä muutoksia suoliston limakalvoille. Vapaaehtoisille koehenkilöille äärimmäisen puhtaan veden juominen aiheutti elimistön kuivumista ja muutoksia veriarvoissa sekä elektrolyyttitasapainossa. Nämä muutokset voivat aiheuttaa väsymystä, heikkoutta, rytmihäiriöitä sekä lihaskramppeja.

Vedessä luonnostaan esiintyvien aineiden poistaminen voi siis olla haitallista, kuten myös siihen luonnostaan kuuluvien aineiden lisääminen, esimerkkinä mainitaan veteen lisätty fluori.

Hyvä vesi

Joissain maissa, missä juomavettä ei ole saatavilla, valmistetaan merivedestä puhdasta H2O:ta. Koska äärimmäisen puhdasta ei voi juoda, puhdistettuun meriveteen on lisättävä joitain aineita.

WHO onkin yrittänyt selvittää, mikä olisi terveyden kannalta parhaan veden koostumus, eli mitä H2O:n pitäisi lisätä, jotta se olisi hyvää juomavettä. Keinotekoisesti valmistetun veden parasta koostumusta ei vielä tarkalleen tiedetä ja asiaa tutkitaan. Jotta puhdistetusta merivedestä saataisiin terveydelle hyödyllistä juomavettä, veteen täytyy lisätä ainakin erilaisia mineraaleja.

Esimerkiksi kalsium ja magnesium ovat oleellisia ainesosia hyvälaatuisessa vedessä. Määrällisesti kalsiumia ja magnesiumia saadaan vain vähän suoraan juomavedestä, mutta aineet ovat vedessä muodossa, jossa elimistö voi ne hyödyntää parhaiten. Niinpä juomaveden magnesiumin tai kalsiumin puutetta on vaikea paikata ruualla tai lisäravinteilla.

Although drinking water is not the major source of our calcium and magnesium intake, the health significance of supplemental intake of these elements from drinking water may outweigh its nutritional contribution expressed as the proportion of the total daily intake of these elements.

Even in industrialized countries, diets deficient in terms of the quantity of calcium and magnesium, may not be able to fully compensate for the absence of calcium and, in particular, magnesium, in drinking water.

Luonnollisesti veteen kuuluvien mineraalien lisäksi vedessä voi olla maaperästä imeytyneitä haitallisia aineita, ihmisten toimien takia veteen joutuneita kemikaaleja, kuten lääkeaineita, raskasmetalleja, PFC-yhdisteitä, torjunta-aineita tai vesitorneista ja putkien materiaaleista liuenneita metalleja, muovikemikaaleja, mikrobeja tai niiden toksiineja sekä vedenpuhdistuskemikaaleja.

Veden tutkimus on pitkään keskittynyt tutkimaan veden sisältämiä haitallisia aineita. Tiedämme pitkän listan aineita, joita vedessä ei saa olla, tai joiden pitoisuuksien pitää olla mahdollisimman pieniä. Mutta vieläkään ei tarkalleen tiedetä, mitä kaikkia mineraaleja ja muita aineita vedessä pitäisi olla, jotta se olisi terveydelle mahdollisimman edullista.

Luulemme tuntevamme arkipäivän kemikaalit, mutta vesi, kaiken maan päällä olevan elämän elinehto, on pienoinen mysteeri.

1 Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top