Hiivatin sieni


Syksy ja amukahvit ulkona.

Viime sunnuntaina lapset keräilivät tammenterhoja ja tekivät lehtikasoja. Auringonsäteet jopa lämmittivät. Ah.
Kaikki oli täydellistä!
Silti sorruin typerästi selailemaan puhelimesta Facebook-kavereiden päivityksiä. Ja tulin (taas typerästi) kateelliseksi. Kaikki muut olivat sienestämässä ja minä vain unelmoin siitä.
Ja silloin yksi pahimmista peloistani tapahtui. Jotain hiivasienitulehdustakin pahempaa.
Sieni! Tai oikeastaan sen jalka pilkotti lehtikasan alta. Jotenkin arvasin, että loput sienestä löytyisi tytön suusta. Kyllä.
Paniikki.
Taksimatka lastenklinikan päivystykseen tuntui ikuisuudelta. Tärisevin käsin googlasin myrkytystietokeskuksen numeron. Yritin parhaani mukaan kuvailla kuolaisia ja taskussa liiskaantuneita sienen rippeitä puhelimeen vastanneelle rauhalliselle äänelle. Oloani ei yhtään helpottanut, että tyttö nukahti syliini (oli leikkinyt monta tuntia puistossa). Vaikuttiko myrkkysieni näin nopeasti?
Puhelimessa sain rauhoittelevat ja asiantuntevat ohjeet. Annoin taksikuskille uudet koordinaatit kohti päivystävää apteekkia lastenklinikan sijaan. Sieni ei vaikuttanut tuntomerkkien mukaan miltään neljästä Suomessa kasvavasta hengenvaarallisen myrkyllisestä sienestä.
Kotona annostelin muutaman ruokalusikallisen lääkehiiltä ruokamössön sekaan.

Tunnistatko lajin? Haisee palaneelle kumille, kasvaa vaahteran juurella.

Rakastan sienestystä, mutta tämä oli painajainen. Tunnistamattomat sienet on kammottavia.
Onneksi herätessään tyttö vaikutti hyvinvoivalta ja oli iloinen (ehkä epäilyttävän hauskalla päällä) koko loppupäivän.
Vasta illalla huokaisin helpotuksesta. Ja tallensin puhelimeen varmuuden vuoksi muutamia yhteytietoja:

  Toivottavasti teillä on ollut parempia sienisaaliita!

21 Comments

  1. Marja K
    11.10.2012

    Hui! Onneksi ei käynyt pahasti. Voin kuvitella sen paniikin määrän, itsekin pikkuisen touhuajan äiti. Hyvin olet osannut toimia, esimerkillinen Maria kun et ole vain mennyt paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi 🙂 Kiitos noista tärkeistä numeroista, tallensin itsellekin!
    Seurailen blogiasi, olit lempparini Iholla-sarjassa. Aurinkoisia syyspäiviä sinulle ja perheellesi (niin ja onnea vaaleihin!)

    Vastaa
  2. Katja
    11.10.2012

    Reps 🙂 Anteeksi, tiedän etten saisi nauraa vakavalla asialla mutta lauseesi ”onneksi herätessään tyttö vaikutti hyvinvoivalta ja oli iloinen (ehkä epäilyttävän hauskalla päällä) koko loppupäivän” tuotti naurunpyrskähdyksen.
    Kaikki hyvin, loppu hyvin – onneksi. Olette ihania 🙂

    Vastaa
  3. J
    11.10.2012

    Voi ei, onneksi ei käynyt pahemmin!
    Täälläkin sienestys haaveilun asteella

    Vastaa
  4. tuikki
    11.10.2012

    Maria, sä olet aivan ihana! 🙂 Toivon että oppisin itsekin olemaan edes vähän yhtä lämmin ja aito kuin sinä. Mukavaa syksyä koko teidän perheelle!

    Vastaa
    1. Maria
      13.10.2012

      Kiitos! Äh, mä punastun. Samoin, mukavaa syksyä!

      Vastaa
  5. Kati
    11.10.2012

    No huh huh! Onneksi kaikki on hyvin.
    Viime viikonloppuna oltiin perheen voimin suppismetsässä. IHANAA! Tyttömme 5v viihtyi hyvin eväineen mukana.
    Parasta kaikessa oli se, että hirvikärpäsiä ei näkynyt!!!
    Suppikset edelleen mielessä. Sienestys on kuin huumetta… haluisin lisää…
    Toivottavasti sinäkin pääset kökkimään ihanaan metsään. Viikonloppuja.

    Vastaa
  6. Sini
    12.10.2012

    Hui!!
    Heti kaivoin puhelimen taskusta ja tarkistin että löytyy numerot. Siellähän ne, mutta minulla luki myrkytyskeskuksen numerona 094711.. Googletin ja huomasin sen olevan myrkytyskeskuksen vaihteen numero. Tallensin meilummin suoran numeron, koska tositilanteessa haluan nopeasti neuvoa!
    Ehkä tyttö sitten oli vähän sienissä loppu päivän ;D

    Vastaa
  7. Tanja
    12.10.2012

    Myrkytystietokeskuksen numero on hyvä ollakin puhelimessa, mutta hätänumeroa ei oikeasti kannata laittaa puhelimen muistiin. Paljon nopeampaa on näppäillä 112 kuin hakea sitä puhelimesta. Ei kai sitä oikeasti kukaan unohda?? 😀
    Hyvä, että ”sieniretkenne” päättyi onnellisesti 🙂

    Vastaa
  8. Mirri
    12.10.2012

    Mulle ei tule Hesaria – ilmeisesti sun juttu julkaistiin, kun ei ole täällä. Olis kyllä kiva lukea se. Hyvä kun tytteli ei sairastunut sienestä. Tosiaan lasten kanssa pitäis olla silmät selässäkin.
    Jos lähtisin nyt uutena politiikkaan, niin ottaisin nuoret syrjäytyneet ykkösaiheeksi. Olematonta rahaa en lähtisi jakamaan, vaan yrittäisin keksiä keinoja millä heidät saataisi kuvioihin mukaan. Haasteellista tiedän.

    Vastaa
    1. Maria
      13.10.2012

      No ei sitä julkaistu. Nyyh. Samaa mieltä siinä, että käteen annettu raha ei aina ole paras lääke. Sen sijaan mm. harrastustoimintaa, työpajoja.

      Vastaa
  9. Suvi
    12.10.2012

    Ekalla vilkaisulla katsoin, että onpas korkea lehtikasa kun ylttää Fideliä kaulaan asti! 😀 Tarkemmalla silmäilyllä näkyi sitten ne lenkkaritkin.
    Oletko täyttänyt lapsille sellaisia ”vauvakirjoja”? Mihin merkataan tiedot, ekaa kertaa sitä ja tätä -merkkipaalut, ja missä on tilaa päiväkirjamaisille merkinnöille? Lunan sieniepisodista saisi ainakin ”hyvän” jutun muisteltavaksi.
    Oma äiti on kirjoitellut minun vaiheistani n. 3 ikävuoteen asti, ja sitä on tosi ihana lukea nyt, kun äiti kirjoitti sen sinä -muodossa: ”kävit ensimmäistä kertaa saunassa jouluaattona..” jne. 🙂

    Vastaa
    1. Maria
      13.10.2012

      Voi, on mulla ne vauvakirjat olemassa. Mutta niiden juttujen kirjoittaminen on jäänyt vielä suunnitelman tasolle… Pitäisi kyllä kirjoittaa, ennen kuin unohtaa parhaat jutut.

      Vastaa
  10. Sini
    12.10.2012

    Öhöm, hätänumeron voi unohtaa. Todistin kerran pahaa autokolaria, ja ensimmäinen ajatus oli, että kännykkä esiin ja soitto hätänumeroon, mutta mikä se on? 911, 911, 911… ei ole se… Mutta en myöskään muistanut oikeaa numeroa. Ennen kuin muistin, näin että joku muu jo soitti. Ja myöhemmin kuulin, että myös 911 toimii. Sen jälkeen kyllä tallensin kännykkään.

    Vastaa
    1. Maria
      13.10.2012

      Hui, pelottavaa!

      Vastaa
  11. Minni
    12.10.2012

    Sinivalmuska (hyvä ruokasieni) tuoksuu palaneelta kumilta, mutta en kuvan perusteella ole ollenkaan varma.

    Vastaa
    1. Maria
      13.10.2012

      Sinivalmuska on yksi suosikkisienistäni! Se tuoksuu hyvälle. Ei ollut sinivalmiska tytön löytö…

      Vastaa
  12. Tiiti
    14.10.2012

    Voi ei teijän sieniepisodia, onneks kaikki päättyi hyvin 🙂
    Mä onnistuin pienenä napostelemaan sieniä meidän perheen jukkapalmusta tms jännän näköisestä multakasvista, sieltä mullasta siis. Hiiliensiavulla (ja myrkytystietokeskuksen paniikkisoitolla) siitä selvittiin onneksi siitäkin.
    Mun ihan lempparikuva omasta lapsuudesta onki se, kun mä syön sitä hiilimössöä koko naama mustana, perheen parhaasta jälkiruokakupista! Onneks siis vuosien päästä paniikkitilanteetki voi naurattaa <3

    Vastaa
  13. Rosa
    14.10.2012

    hui! onneksi ei käynyt pahasti! taidanpa itsekin nyt lisätä nuo numerot luuriin, kiitos muistutuksesta!

    Vastaa
  14. mimmi
    19.10.2012

    Meillä kävi samoin kun 1-vuotias sienesti pihalla. Soitin heti myrkytystietokeskukseen ja sekin täti oli tooosi rauhallisen kuuloinen kun itse paniikissa kerroin sienen tuntomerkkejä. Ohjeeksi sain ettei lääkehiiltä kannata antaa??? kun harvoin nuo pihasienet on myrkyllisiä. Tapauksesta on jo kuukausi ja onneksi mitään ei sattunut mutta tiedän, että nuo osaa pelästyttää.

    Vastaa
  15. Ulla
    21.10.2012

    Sieniä tunteva ystäväni sanoi, että muistuttaa juurekkaita ja lahorusokkaita.

    Vastaa
  16. […] Tavoitteeni on maalata lapsille joululahjaksi tarina tytön viimesyksyisestä sieniseikkailusta inspiroituneena. […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top