Sokerin haitoista on puhuttu aivan tarpeeksi, joten en tässä kirjoituksessa enää luettele perusteluita oudolle käytökselleni. Toivon että lapseni söisivät mahdollisimman vähän sokeria ja välillä toiveeni toteuttaminen vaatii vähän kummallisia toimenpiteitä.
Makuaisti tottuu liian makeaan
Ideaali olisi, että teollista sokeria ei olisi keksitty, ja jäätelöt, jogurtit ja kakut sisältäisivät vain marjojen tai hedelmien omaa sokeria. Olen itse esikoisen odotusajasta asti (raskauden aikana minulle tuli makeaninho) syönyt todella vähän sokeria. Yhdeksän vuoden aikana makuaistini on, luojan kiitos, kalibroitunut maistamaan pienenkin sokerimäärän. Jos haluan herkutella, en kaipaa mitään supermakeaa. Saan kiksit ihan vaan ripauksesta hedelmän tai marjan omaa sokeria.
Sen sijaan tavalliset herkut saavat naamani nykyään vääntymään: suorastan inhoan äkkimakeita karkkeja ja jäätelöä. Kokistakin voisin ihan mielelläni juoda joskus, jos sen maku olisi vähemmän makea. Kalorimäärä on minulle täysin samantekevä.
Pienempi koko, vähemmän sokeria lapsille
Koska valmiin teollisen herkun tai jäätelön sokeripitoisuuteen en voi vaikuttaa, yritän vaikuttaa syötävään määrään. Makeuden lisäksi herkkujen koko on tottumiskysymys.
Itse muistan että lapsena saatoin syödä jäätelöä joka päivä. Ehkä vieläkin jätski sallitaan monissa perheissä päivittäin. Meilläkin saatetaan ajoittain viettää tiheän herkuttelun kausia, mutta kompensoin sokerin määrää pitäämällä herkkujen koot pieninä.
Olen jo vuosia ihmetellyt esimerkiksi jäätelöiden ja pirtelöiden valtavia annoskokoja. Tätähän on tutkittukin, esimerkiksi pikaruokaloiden nykyiset normaalit tai pienet annoskoot ovat sen kokoisia, mitä alunperin extraisot annokset olivat. Empiirisen kokemukseni kautta sama on käynyt jätskikiskojen pallojen kanssa: jos pyytää pienen pallon, saa jotain, mitä ennen myytiin isona pallona. Iso pallo on nykyään sen sijaan planeetan kokoinen.
Mutta kuka haluaa täyttää itsensä kylmällä maidolla? Itse en ainakaan nauti yhtään sen enempää valtavan jäätelöannoksen syömisestä. Päin vastoin. Isosta annoksesta tulee vain huono olo. Mutta onhan jäätelöä on kiva syödä joskus vähän maun ja kokemuksen vuoksi.
Herkkuja voi hyvillä mielin syödä silloin tällöin, mutta niitä ei tarvitse ahmia, on asia, jonka haluaisin opettaa lapsilleni.
”Pssst, tee pieni pallo, siis oikeasti TOSI PIENI”
Niinpä kun lähestymme jäätelökioskia, harhautan lapsia. Keksin lapsille jotain kiinnostavaa katseltavaa tai tehtävää, jolloin voin itse hiipiä jäätelökioskille ja kuiskata jätkimyyjälle ohjeet. Tänä vuonna olen ottanut tavaksi sanoa alleviivaten, että maksan vaikka lisähintaa normaalia huomattavasti pienemmästä jäätelöpallosta.
Nimittäin sokerin vähentämisessä tarvitaan ilmeisesti kovat otteet: viime vuonna sain joka kerta jätti-ison pallon, vaikka pyysin ystävällisesti normaalia pienempää palloa. En vain keksinyt sanoa että olen ihan tosissani ja voin maksaa pyyntöni toteuttamisesta vaikka lisähintaa. Mitäpä sitä ei äiti maksaisi lastensa terveydestä?
Kikka toimii, eikä tähän mennessä yksikään jäätelömyyjä ole silti veloittanut ekstraa oikeasti pienestä pallosta. Kiitos ymmärryksestä!
Entäs lapset?
Lapset eivät tähän mennessä ole vielä kuulleet pyyntöä, jonka sanon jäätelömyyjälle. Niinpä he luulevat, että heidän saamat jäätelöpallot ovat tavallisen kokoisia.
Lapset ovat olleet todella iloisia saadessaan jätkit. Kukaan ei ole koskaan ole valittanut siitä, että jäätelöä olisi liian vähän.
PS: Ehdit vielä osallistua tähän mahtavaan arvontaan.
27.5.2017
Minulla sama kikka käytössä! Korostan myyjälle maksavani tietysti normaalihinnan, koska joskus oletus heiltä on ollut asiakkaan vaatimus alennuksesta.
27.5.2017
Ah, niinpå tietenkin. Myyjät ovat siis ennen luulleet että ruinaan alennusta pyytäessäni pienemmän pallon.
27.5.2017
Niin että petos lapsille ensin pienessä ja varmaan sitten isoissakin asioissa. Siitä se alkaa vedättäminen ja kaikkeen näyttää löytyvän oikeutuskin!
27.5.2017
Minusta se on ruokateollisuus, joka vedättää suurentamalla annoskokoja. En halua mennä siihen lankaan että ylensyön itseni tai ylensyötän lapseni yritysten maksimaalisen voiton tähden.
28.5.2017
Olen täysin samaa mieltä kuin sinä. Hienosti olet perheen aikuinen ja lapset kyllä tietävät, että ajattelet heidän parastaan!
27.5.2017
Itse uskon kestävämpään tulokseen päästävän silloin, kun lapsia opetetaan itse ajattelemaan ”vedätyksen” sijaan.
Kodin kasvatusarvoista sitten riippuu, opetellaanko ensin vertailemaan annoskokoa, hintaa, ravintosisältöä vai mitä.
Eikö tavoite kuitenkin ole, että lopulta lapsi oppisi itse tekemään kestävän valinnan?
28.5.2017
Joo, kyllä meillä opetetaan lapset myös itse ajattelemaan. Esimerkiksi karkkipussien kohdalla lapset tietää jo, että kannattaa syödä vain sen verran että ei tule huono olo. Loput heitetään vaikka roskiin. Jäätelön kohdalla tää on kuitenkin käytännössä hankalaa. Joten mieluummin pyydän valmiin, mutta pienemmän jäätelön. Mutta joskus jos on tullut liian iso jäätelö, niin on yhdessä tuumattu että ei me näin paljon tarvita ja kaavittu siitä puolet roskiin.
31.5.2017
”Esimerkiksi karkkipussien kohdalla lapset tietää jo, että kannattaa syödä vain sen verran että ei tule huono olo. Loput heitetään vaikka roskiin… Mutta joskus jos on tullut liian iso jäätelö, niin on yhdessä tuumattu että ei me näin paljon tarvita ja kaavittu siitä puolet roskiin.”
Jos pyritään kestävään kulutukseen, miksi heitetään ruokaa roskiin? Eikö karkkeja voi säästää seuraavaan herkkupäivään tai ostaa kotiin jäätelöpakettia, mistä voi leikata pienet palat ja laittaa loput pakastimeen?
1.6.2017
Meillä on ikävä kyllä sellainen tilanne, että lapsille satelee karkkeja: kavereilta, tutuilta, synttäreiltä ym. Aiemmin laitoin karkit varastoon myöhempää varten, mutta niitä tuli niin paljon että ei niitä mitenkään voinut koskaan syödä. Eli nyt olen todennut että parempi laittaa vaan suoraan biojätteeseen.
27.5.2017
Lidlissä myydään huikeita jätskejä! Minituutteja eri makuisina. Me ostetaan niitä, ne on tavallisesta ehkä 1/3. Pojat on onnellisia, ja ihan hyvin riittää. Kannattaa kokeilla.
28.5.2017
Kuulostaa aivan superhyviltä! Kiitti vinkistä!
28.5.2017
Minusta lapsille kannattaisi olla rehellinen kaikissa asioissa. Ei ne pienet valkoiset valheet loppupeleissä johda mihinkään hyvään. Kun lapset aikanaan huomaavat vilpin niin huomaavat,ettei itsekään tarvitse olla rehellinen,vaan kaikessa voi suhmuroida ja pettää,kun vaan itse on sitä mieltä,että tekee sen ”hyvän nimissä”.
28.5.2017
En myöskään tykkää ylimakeista jäätelöstä, mieluummin pehmeän kermaisista. Olen laittanut sähköpostia jäätelötehtaille, että tekisivät edes yhtä sorttia jäätelöä vähäsokerisena, eivätkä lisäisi siihen myöskään keinomakeaa. Ostan yleensä vain Lildistä.
30.5.2017
Samaa mieltä! Söisin mielelläni useammin jäätelöä, jos se ei olisi niin makeaa.
28.5.2017
Ois myös jees, että useammissa ravintoloissa olisi mahdollisuus ostaa puolikas annos niiden annosten kohdalla, jotka on helppo puolittaa. Voisin silti maksaa koko annoksesta, mutta inhoan heittää ruokaa pois. :/
30.5.2017
Totta!
30.5.2017
Minusta tuossa ei ole mitään huijaamista. Aikuinen päättää ja on vastuussa, siitä mitä lapsi syö. Ja pieni herkku on parempi kuin ei herkkua ollenkaan tai liian suuri herkku. Kohtuudella on hyvä mennä. Peukut sille!