Matka Menorcalla lasten ja isäni kanssa meni odotettuakin paremmin.
Lentopelosta huolimatta, lentokoneessa aikakin lensi siivillä. Pienen cabin-laukkuni sisältö riitti koko viikoksi, puhtaita vaatteita oli laukussa vielä tulomatkallekin.
Alkuviikosta oli onneksi muutama puolipilvinen päivä. Joten ehdimme tutkimaan pikkukaupunkeja ja nähtävyyksiäkin.
Muuten aurinko porotti ja lämpö helli, mutta jopa herkkäihoisin, kolmivuotias punapäämme, selvisi palamatta.
Aurinkovoiteita käytettiin todella vähän, sillä uinnit ajoitettiin aamuun ja iltaan. Muutamana päivänä kovassa paahteessa laitoin lapset uimaan meressä ihan tavallisissa t-paidoissa. Mitään UV-erikoisvaatteita ei olisi matkalaukkuumme mahtunut.
Saaren ruoka kelpasi espanjalaiselle, äärettömän nirsolle, gourmee-suu-isälleni yhtä lailla kuin lapsille.
Sekin oli pieni ihme, että kukaan ei väsähtänyt kesken kolmituntisen ratsastusvaelluksen. Kolmevee oli nimittäin nuorin koskaan retkelle osallistunut ratsastaja.
Asiaa auttoi, että leikimme koko matkan, että minä olen pelokas Annika ja tyttö Peppi.
Yhtenä iltapäivänä vuokrasimme, ex-tempore, pienen veneen. Ensikertalaisilta oli saavutus, että merenpohjaan jäi ainoastaan yksi hattu ja ankkuri. Irronnut ankkuri onneksi saatiin takaisin, kun lähellä olevasta purjeveneestä löytyi halukas sukeltaja.
Putputimme muunmuassa aution uimarannan edustalle, josta minä ja viisivuotias uimme rantaan merirosvoluolia ja esihistoriallisia rakennelmia tutkimaan.
Parasta matkassa oli, että joka päivä tunsimme kokeneemme pienen seikkailun. Uskomattoman hienot hiekkarannat ja luontokohteet olivat pientenkin matkaseuralaisten kanssa saavutettavissa. Ei tarvinnut ajaa kuin luonnonsuojelualueen parkkipaikalle, niin meinasimme jo ajaa maakilpikonnan poikasen yli.
Rannalla ei tarvinnut kuin työntää pää tai kamera veteen, niin näki rapuja, merisiilejä, meduusoita, erivärisiä pikkukaloja, kotiloita ja muita.
Myös isä-tytär suhteelle matka teki hyvää. Emme ole olleet viikkoa yhdessä ikuisuuksiin.
Ainoa downeri oli, että tulomatkalla isäni matkalaukkua ei ilmaantunut liukuhihnalle. Matkalaukussa on hänelle mittatilauksena tehtyjä pukuja. Mutta eniten häntä harmittaa, että laukussa oli valokuvia lapsenlapsista.
No, tältä matkalta näytti tulevan muutama uusi!
Espanjassa alkoi kesä vasta tänään, eli 23.6., kun siellä juhlitaan San Joania eli sikäläistä Juhannusta.
Vaikka ollaankin Suomessa, julistan kesän nyt alkaneeksi.
Pitäisi siis keksiä lisää kesäohjelmaa, jota voi tehdä yksin lasten kanssa. Reino on pari seuraavaa viikonloppua keikoilla.
Vinkkejä?
Kuvat napsittu lainatulla, iskunkestävällä ja vedenpitävällä Canon PowerShot D30 -kameralla
23.6.2015
Hienoja maisemia ja kuvia! Vaikuttaa ihan täydelliseltä lomapaikalta. Matkakuume Menorcalle kasvoi tämän postauksen myötä! Jospa mekin vaikka ensi kesänä…
Vuokrasitteko auton vai miten tuolla on kätevintä liikkua?
23.6.2015
Meillä oli kolmena päivänä auto. Yhtenä vene. Liikenne on todella rauhallista. En ole ikinä nähnyt niin hyviä teitä ja opasteita missään.
Autoilu kyllä harmitti, sillä tuolla pärjäisi pyörälläkin. Mutta en löytänyt laatikkopyörää tms vuokralle, johon saisi lapset kyytiin. No paitsi vuokrattiin kyllä pariksi tunniksi sellainen tandem-hässäkkä. Se oli lähinnä huvittelua, ei kulkemista varten.
Meidän hotellilta pääsi kävellenkin aivan uskomattoman hienoille rannoille. Eli ihan joka päivä ei kannata autoa edes vuokrata.
24.6.2015
Päiväretki junalla tai bussilla johonkin kivaan kaupunkiin missä on ystäviä?
24.6.2015
Hyvä idea! Pieni junamatka voisi olla kiva kokemus lasten kanssa.
24.6.2015
Hyvä Maria, -viisauden juurilla tässäkin aurinkorasva-asiassa, samoten kuin vähäisillä matkatavaroilla matkustamisessa. Käytän itse jopa kohtalaisen paljon aikaa siihen että saan pakattua mahdollisimman ministi mukaan 🙂
Ihana loma teillä, ja loistava aito blogi sinulla. Mukavaa kesää!
24.6.2015
Kiitos! Rakastan minimalismia tuossa pakkaus-asiassa. Salaa kauhistelin check inissä muita perheitä, joilla oli jokaiselle perheenjäsenelle (myös lapsille) isot matkalaukut. Kamala ajatus, että ne kaikki tavarat tulee pieneen hotellihuoneeseen.
Ja miten paljon vähemmän lentokoneetkin kuluttaisivat, jos ihmiset pakkaisivat järkevästi!
27.6.2015
Osaatko puhua sujuvasti espanjaa? onko äitisi suomalainen? olisi kiva lukea postaus sinun nuoruudestasi 🙂
27.6.2015
Joo, äitini on suomalainen ja isäni espanjalainen. Olen aina puhunut espanjaa isäni kanssa. Ehkäpä siis kirjoitan jotain nuoruudestani.. Hmmm..
28.7.2015
Hei Maria!
Munkin isä on espanjalainen ja äiti suomalainen. Joistakin jutuista tuli oma isä mieleen! Esim. nirsous ruuan suhteen ?. Kiva blogi sulla ?
29.7.2015
Kiva kuulla! Mistä päin isäsi on?
5.8.2015
Isäni on Madridista, itsekin olen siellä syntynyt ja asunut 6 vuotta ?
6.8.2015
Ihanaa! Itse olen asunut pari kertaa vuoden. Kerran kuusivuotiaana ja toisen kerran vaihto-oppilaana. 😀