Sulkemisseremonia merkkaa uuden elämänvaiheen synnytyksen jälkeen

Melkein vuoden ajan kehoni on ollut koti kahdelle sielulle. Annoin toiselle elämälle tilan kasvaa sisälläni. Raskauden ja lapsivuodeajan olen luopunut kehoni rajoista ja yksityisyydestä.

Vauvan tullessa maailmaan nainen avautuu äärimmilleen fyysisesti ja henkisesti. Synnyttäminen voi sattua, jos ei ole valmis repeämään liitoksistaan, olemaan auki rävähtävä kukka. Synnytyksessä on unohdettava itsensä ja laitettava nimetön elämä etusijalle. Se on äärimmäistä rajoista luopumista.

Raskaus ja synnytys on luomistyötä. Itsensä ilmaisemista lihalla. Taiteilija voi olla huojentunut maalauksen valmistuttua tai muusikko keikan jälkeen.

Äidin luomistyö huipentuu synnytykseen, mutta keho on vauvan koti vielä hetken. Vastasyntynyt asuu äidin sylissä ja elää rinnoista. Jossain vaiheessa on kuitenkin löydettävä oman kehon, mielen, antamisen ja jaksamisen rajat uudelleen. Ja siinä sulkemisseremonia voi auttaa merkkaamaan uutta vaihetta.

Sulkemisseremonia hemmottelee ja muistuttaa oikeudesta omaan kehoon

Toinen synnytyksessä olleista kätilöistäni suoritti minulle viime viikolla upean hemmotteluntäyteisen sulkemisseremonian. Kätilö Ria on tutustunut seremoniaan Meksikossa asuessaan ja siksi seremonia tehtiin minulle meksikolaisittain, rebozo-liinoja käyttäen. Vastaavia seremonioita, joita suoritetaan vauvan ollessa noin kuusiviikkoinen (eli lapsivuodeajan jälkeen) on myös muissa kulttuureissa.

Kun kehoa hellitään, hierotaan ja huivin avulla kiristetään, korostuvat kehon rajat.

Turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä nainen saa uppoutua omaan ytimeensä ja keskittyä itseensä kokonaan. Vaikka sulkemisseremonia keskittyy kehon sulkemiseen synnytyksen jälkeen, nousee tilanteissa esiin myös ajatuksia ja muistoja omasta kehosta, naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Kokemukset häpeästä, kivusta, nöyryytyksestä, väkivallasta, välinpitämättömyydestä ja kaltoinkohtelusta kiinnittyvät helposti kehoon ja tekevät kulkemisesta raskaampaa. Nämä muistot saavat kohtelemaan omaa kehoaan karkeasti ja välinpitämättömästi. Sulkemisseremonia on oivallinen paikka muistaa kehonsa kauneuden ja arvon ja löytää uusia tapoja kohdella itseään hellyydellä ja kunnioituksella. Jokainen nainen ja jokainen keho ansaitsee sen!

Rian nettisivulta voit lukea lisää meksikolaisesta sulkemisseremoniasta.

Alkuun söimme ihanan lounaan, jonka aikana Ria hoiti mahdollisimman paljon vauvaa. Sekin että saa syödä kaksin käsin, ilman vauvaa sylissä, voi olla jo luksusta pienen vauvan äidille. Lounaan aikana keskustelimme vielä kerran synnytyksestäni. Kokemus oli niin ihana, että voisin puhua siitä vaikka joka päivä. Ruuan ja juttelun jälkeen imetin vauvan hyvin ja sen jälkeen avuksi pyydetty ystäväni lähti vauvan kanssa vaunukävelylle.

Ria keitti villiyrteistä liemen ja teki sen avulla minulle kylvyn, johon lisättiin myös mama blessing -juhlissani tehtyä ihanaa tuoksuvaa äitisuolaa. Samaa suolaa käytin myös synnytykseen mielikuvin valmistautuessani. Kylpyyni lisättiin myös paljon kukkia.

Kylpyhuone oli muutenkin siivottu ja koristeltu juuri niin kuin halusin sen olevan synnytyksessä. Silloin kylppäri jäi koristelematta, kun synnytys alkoi niin nopeasti, eikä minulle tullut mieleenkään laittaa kynttilöitä tai kukkia veteen.

Sain seremonian aikana elää synnytyksen uudestaan, vieläpä samoissa paikoissa joissa synnytin. Kissakin tarkkaili minua samoin kuin synnyttäessäni. Olin ensin kylpyammeessa, jonka jälkeen siirryin makuuhuoneeseen.

Makuuhuoneessa Ria teki minulle todella ihanan kokovartalohieronnan Näin tutut asiat, synnytystauluni ja ikkunasta avautuvan maiseman. Muistin hetken ennen vauvan syntymää ja itkin taas onnen kyyneleitä. Nukahtelin kun koko vartaloni rentoutui hieronnassa.

Hieronnan jälkeen minulle tehtiin varsinainen sulkeminen. Meksikolaiset liinat aseteltiin sängylle ja minä kävin niiden päälle. Ria kiristi liinat vuoron perään kehoni eri osien ympärille.

Liinojen puristuksessa tunsin todellakin kehoni rajat. Tunsin tutun kehoni ilman vatsaa tai toista ihmistä kohdussani. Tunsin myös suurta rakkautta ja lämpöä kehoani kohtaan. Lopuksi minut jätettiin liinoista tehtyyn pakettiin, jossa sain lepäillä.

Suosittelen sulkemisseremoniaa, vaikket piittaisi moisesta filosofoinnista. Seremoniassa on ennen kaikkea kyse äidin hellimisestä, hemmottelusta ja rentoutumisesta – sellaista jokainen pienen vauvan äiti ansaitsee.

Seremonia oli melkein viisituntinen ja todella rentouttava ja voimaannuttava. Monet kätilöt ja doulat tekevät asiakkaiden kotona vastaavia, kannattaa kysyä! Seremonian voi tehdä myös vuosia synnytyksen jälkeen, tämä voi olla myös hyvä keino käsitellä ja korjata korjata ei-niin-ihana synnytyskokemus.