Skeittaus tuli minulle lumilautailun jatkeena jo joskus teinivuosina. Eniten skeittasin vaihto-oppilasvuoteni aikana Barcelonassa. Kun muutin takaisin Suomeen, harrastus unohtui. En ole edes pitkään aikaan voinut kuvitella, että joskus taas skeittaisin. Syynä ensinnäkin raskaudet, sitten rinnoista roiskuva maito ja viimeiseksi helmoissa öisin roikkuvat räkänokat. Mutta nyt. Kesän viime metreillä poika muisti varastossa lojuvat skedet (sanotaanko...
Aivoja syövä loinen
Luin eilen ajatuksia herättävän kolumnin, sellaisia Jani Kaaron kolumnit yleensäkin ovat. Kolumni käsittelee köyhyyttä, aivokapasiteettiä ja ensimmäisen vaikutusta toiseen. Kolumnin päätelmät pitävät paikkaansa, ainakin omalla kohdallani. Ei niin, että olisin laskeskellut jokaista ruokaostosta ja jännittänyt hampaan lohkeamisen syöksevän minut pikavippikierteeseen. Mutta eräs toinenkin loinen rasittaa aivotoimintaa vastaaavalla tavalla. Syntymänsä jälkeen masuasukki siirtyy loisimaan aivoihin, noin...
Sadonkorjuujuhla
Olin juuri varaamassa aikaa lääkärille, kun muistin, että olenkin eilen syönyt hulluna punajuuria. Vihaan tahraavien pikku juurekkaiden kuorimista, joten kokeilin, onnistuisiko satsi kuorimatta. Pesin punajuuret harjalla ja leikkasin kannat pois. Latelin naatit vieri viereen ja ladoin vuokaan, jonka pohjalla oli ripaus suolaa. Laitoin lastin 200-asteiseen uuniin noin tunniksi. Tarjoilin kermaviilikastikkeen ja vuohenjuuston kera. Punajuuret...
Hyvät takinkääntäjä-äidit
Olen viime aikoina ihmetellyt astianpesukoneesta löytyvien lelujen lisäksi yhtä juttua. Miksi niin moni kolumnisti ja bloggaaja kerjää nauruja kertomalla, kuinka huono tai laiska äiti kirjoittaja itse on? Miksi huonosta äitiydestä on tullut ihastuttavaa? Ok, olen ehkä itsekin sortunut tähän joskus. Mutta nyt en ole ihan varma, onko se hyvä juttu. Tai miksi niin olen niin...
Varaslähdöt
Aamulla polkaisin laatikkopyörän leikkikoulun pihaan läpi märän asfaltin ja naamaan läiskyvien lehtien. Erona viime syksyn arkiaamuihin on, että kyydissä oli kaksi leikkikoululaista. Pikkusisko ei vilkutakaan hyviä päiviä luokkaan jäävälle veljelleen, vaan jää tarhatossut jalassa omaan luokkaansa ruokkimaan valtavaa Sam-nimistä kilpikonnaa. (Tytön ryhmän luokassa on oikea, elävä kilpikonna!) Kaksivuotias tyttömme aloitti kuukausi sitten saman leikkikoulun,...
Lautahenkilö ja blogihaaste
Minulle ehdotettiin osallistumista A Beautiful Body Project -haasteeseen. Hmm. No, okei. Mennään mutkan kautta. Olen lautamies. Keväästä asti olen toiminut maallikkotuomarina oikeudenkäynneissä, joissa käsitellään törkeitä rikoksia. Se on vastuullinen ja kiinnostava tehtävä. Luin vähän aikaa sitten, että sukupuoleen viittaavien ammattinimikkeiden käyttö on suosituksista huolimatta lisääntynyt. Kiinnitin vasta silloin huomiota vanhentuneeseen lautamies-nimikkeeseen. Sehän pitäisi pikaisesti korvata sanalla, joka...
Syntymätarina
Äidit eivät voi itselleen mitään. Ainakaan minä tai äitini. Synnytystarina saattaa olla ensimmäinen asia, joka kerrotaan uudelle tuttavalle. Tarinat kulkevat samanlaisina vuosi vuoden jälkeen. Lasten syntymän jälkeen omakin syntymäpäiväni on muuttanut merkitystään. En ole vielä kertonut synnytystarinoitani teille. Aloitan tarinalla tupsahtamisestani maailmaan. Laskettu aika oli 12. heinäkuuta. Sinä päivänä vanhempani lähtivät päiväretkelle soutelemaan Kallavedelle....
Viimeinen vaippahousu
Olen lauantaina kolmekymmentä. Olen naimisissa, minulla on kaksi lasta. On ihana koti ja ura, joka vie yllättäville poluille. Aineksia kolmenkympin kriisin en näin ollen saa kasaan. Olen tosi tyytyväinen kaikkeen juuri NYT. Olisiko siinä kriisin itua? Mikään ei pysy näin. Kakarat, liian nopeasti kasvavat! Kohta meidän perheessä ei ole enää pienenpienten, oikein...
Maailman parhaiden äitien päivä
Mitäs sitä nyt valittamaan (linkissä uutisvideo, johon minua ja lapsia haastateltiin), kun tilastot ovat puolellani, aamupala tuli sänkyyn ja uusi kastelukannu käteen. Koko äitienpäivä meni pihalla paistatellessa ja maailman parhaiden lasten kanssa möyriessä. Erikoislahja tuli mieheltä, joka poisti kasvimaaltani tieltä pensaan kannon (Juuripaakun repiminen muistutti kyllä ikävästi pian koittavasta viisaudenhampaan poistosta). Istutin kasvimaalle salaattien ja...
Iltakävely
Tuntuu, että näin olisi ollut ikuisuuden. Ajatus siitä, että pieninkin lapsista irtaantuu minusta, tuntuu epätodelliselta ja niin kaukaiselta. Mutta tiedän, että joku kaunis päivä en enää olekaan lapsen maailmaa kannatteleva monitoimikone. Kun esikoinen oli kolmeviikkoinen en voinut kuvitella, että jaksaisin kantaa häntä sinne tänne vielä kymmenen kiloa painavampanakin. Äitiys on parhaimmillaan vahvistava kokemus: niin mielen kuin...